Marski
Marski (ruots. marsk) tai valtakunnanmarski (riksmarsk) oli Ruotsissa 1200-luvulta 1600-luvulle saakka käytössä ollut korkea virkanimike, joka yleensä merkitsi sotavoimien ylipäällikköä. Viran merkitys vaihteli eri aikoina ja se oli usein pitkiä aikoja täyttämättä. Myös Tanskassa oli samoihin aikoihin samanniminen vastaava virkanimike.
Historia Ruotsissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sanan marski etymologia on yhteinen sanan marsalkka kanssa: molemmat tarkoittivat muinaisessa germaaniyhteisössä hallitsijan tallimestaria.[1] Ruotsissa kuninkaan henkilökohtaisen aseistetun seurueen eli hirdin yhteydessä mainitaan 1200-luvun alkupuolella tallinhoitajan (stallare) asema, jonka seuraajaksi marskin nimike lienee alkuaan luotu. Kuninkaan marskista (marscalcus) on Ruotsissa ensimmäinen maininta eräässä kirjeessä vuodelta 1268.[2][3]
Marski oli hallitsijan palveluksessa ollut korkea arvohenkilö, jolla ei alkuaikoina tiedetä olleen tarkemmin määriteltyä asemaa tai tehtäviä. Vähitellen marskin tehtäväksi vakiintui asevoimien ylipäällikkyys sodan aikana.[1][2][3] Marskin viralla oli kuitenkin keskiajalla ylhäisön kunniatoimen luonne, joten keskiajan tunnetuimpien marskien Torkkeli Knuutinpojan ja Kaarle Knuutinpoika Bonden asema Ruotsin tosiasiallisina johtajina johtui pääasiassa heidän henkilökohtaisesta vaikutusvallastaan.[4] Vuonna 1436 marskille määriteltiin tanskalaisten esikuvien mukaiset hyvin laajat valtaoikeudet,[3][5] mutta kun silloinen marski Kaarle Knuutinpoika myöhemmin kruunattiin kuninkaaksi, aleni marskin merkitys jälleen.[3]
Marskin virka oli usein pitkiä aikoja täyttämättä.[6] Näin oli esimerkiksi valtionhoitajien hallitessa Ruotsia unioniajan lopulla.[3] Vanhemmalla Vaasa-ajalla marski oli korkea-arvoinen sotilasvirka ilman pysyvästi määriteltyjä toimivaltuuksia,[2] vaikka sellaisia yritettiin hahmotella Eerik XIV:n aikana.[3]
Vuonna 1630 marskista tehtiin sotaneuvoston puheenjohtaja. Vuoden 1634 hallitusmuodossa marski oli sotaneuvoston seuraajan eli sotakollegion puheenjohtaja sekä valtaneuvoston jäsen.[3][6][2] Tämän jälkeen marski oli yksi viidestä valtakunnan ylimmästä virkamiehestä, joiden tehtäviin kuului muun muassa holhoojahallituksen johtaminen.[6] Viimeiseksi marskiksi jäi Carl Gustaf Wrangel, jonka kuoltua vuonna 1676 virkaa ei enää täytetty.[1] Sitä ei myöskään perustettu uudelleen 1700-luvulla toisin kuin joitain muita lakkautettuja korkeita virkoja.[3]
Suomalaisille tuttuja marskeja ovat edellä mainittujen ohella olleet muun muassa Klaus Fleming ja Jaakko De la Gardie.
Historia Tanskassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Myös Tanskassa marskin (tansk. marsk) virka sai alkunsa hirdin yhteydessä toimineesta tallinhoitajan tehtävästä ja kehittyi 1200-luvulla ylipäällikön viraksi. Vuonna 1536 alettiin käyttää nimitystä valtakunnanmarski (rigsmarsk). Tanskan viimeinen marski oli Anders Bille, jonka kuoltua vuonna 1657 virkaa ei enää täytetty.[7]
Luettelo Ruotsin valtakunnanmarskeista
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Suomalainen tietosanakirja, osa 5, s. 383. Weilin+Göös 1991.
- ↑ a b c d marsk (ruotsiksi) Nationalencyklopedin. Viitattu 30.3.2023.
- ↑ a b c d e f g h Nordisk familjebok (1912), s. 1077–1079 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 30.3.2023.
- ↑ Facta 2001, osa 11, s. 75. WSOY 1984.
- ↑ Marsk (ruotsiksi) Förvaltningshistorisk ordbok, Svenska litteratursällskapet i Finland. Viitattu 30.3.2023.
- ↑ a b c Kaisu-Maija Nenonen ja Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 324. WSOY 1998.
- ↑ marsk (tanskaksi) Den Store Danske. Viitattu 31.3.2023.