March Engineering
| March | |
|---|---|
 |
|
| Koko nimi | March Engineering |
| Päämaja |
 Yhdistynyt kuningaskunta |
| Perustajat | Max Mosley, Alan Rees, Graham Coaker, Robin Herd |
| Henkilökunta | Akira Akagi |
| Tunnetuimmat kuljettajat | Chris Amon, Jo Siffert, Niki Lauda, Ronnie Peterson, Vittorio Brambilla |
| Moottorit | Ford, Alfa Romeo Judd, Ilmor |
| Saavutukset Formula 1:n MM-sarjassa | |
| Ensimmäinen kilpailu | Etelä-Afrikan GP 1970 |
| Kilpailuja | 207 |
| Valmistajien maailmanmestaruuksia |
0 |
| Kuljettajien maailmanmestaruuksia |
0 |
| Voittoja | 2 |
| Paalupaikkoja | 4 |
| Nopeimpia kierroksia | 7 |
| MM-pisteitä | 184 |
| Viimeinen kilpailu | Australian GP 1992 |
March oli brittiläinen autonvalmistaja ja Formula 1 -talli, joka ajoi F1-sarjassa vuosien 1970 ja 1992 välillä. Alun perin March Engineering nimellä kulkevan organisaation perustivat vuonna 1969 Max Mosley, Alan Rees, Graham Coaker ja Robin Herd.[1] March ajatti autoja eri autourheilusarjoissa ja myös kauppasi autojaan muille F1-talleille, kuten Leyton Houselle.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Marchin valmistamalla autolla ajettiin ensimmäinen voitto Formula 1 -sarjassa jo kaudella 1970, kun asiakastalli Tyrrellin Jackie Stewart voitti Espanjan GP:n.[2]
Seuraavalla kaudella 1971 tallin kuljettaja Ronnie Peterson sijoittui kauden aikana kilpailuissa useasti palkintokorokkeelle ja taisteli Stewartia vastaan uudella March 711 -autolla, mikä päättyi toiseen sijaan kauden lopputuloksissa.[1][3]
Kaudella 1972 tallin suunnitteluosasto päätti kokeilla erityistä takajousitusta sekä vaihdelaatikon asentamista taka-akselin ja moottorin väliin 721X -autossaan, mutta kokeilun ongelmaksi koituivat eturenkaiden kuluminen sekä ohjauksen vaihtelevuus aliohjaavan ja yliohjaavan välillä.[4] Tilalle rakennettu 721G-auto valmistui yhdeksässä päivässä, minkä aikana autoon asennettiin lisäpolttoainesäiliöt, isommat jarrupalat ja enemmän avoimena olleet ilmanottimet.[5]
Talli itse saavutti ainoat voittonsa Itävallan GP:stä vuonna 1975 ja Italian GP:stä vuonna 1976.[6][7] Mauricio Gugelmin ajoi tallin viimeisen palkintokorokesijan kaudella 1989 sijoittumalla kolmanneksi kotikilpailussaan Brasiliassa.[8]
March-talli myytiin japanilaiselle Akira Akagille ennen kautta 1990, joka ajatti tallia Leyton Housen nimellä kausina 1990–1991.[1][9] March palasi takaisin kaudelle 1992, mutta joutui lopettamaan kauden jälkeen rahavaikeuksien vuoksi.[1] Kauden parhaaksi tulokseksi jäi Karl Wendlingerin ajama neljäs sija Kanadan osakilpailussa.[10]
March-talli osallistui 175 GP:hen, joista saaliina oli 2 voittoa, 4 paalupaikkaa ja 7 kilpailun nopeinta kierrosta. Menestyksekkäimmät tallissa ajaneet kuljettajat olivat Ronnie Peterson, Chris Amon ja Ivan Capelli. March haki tallipaikkaa kaudelle 2010, mutta hanke kaatui.
Saavutukset (valmistaja ja asiakastallit)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuljettajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
|
|
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e March Teams. ESPN. Arkistoitu 11.7.2021. Viitattu 5.7.2021. (englanniksi)
- ↑ Stewart hands March first victory ESPN. Arkistoitu 9.7.2021. Viitattu 5.7.2021. (englanniksi)
- ↑ 1971 Driver Standings Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 6.7.2021. (englanniksi)
- ↑ Melissen, Wouter: March 721X Cosworth Cars. 1.12.2004. Ultimate Car Page. Viitattu 6.7.2021. (englanniksi)
- ↑ Melissen, Wouter: March 721G Cosworth Cars. 24.2.2004. Ultimate Car Page. Viitattu 6.7.2021. (englanniksi)
- ↑ Brambilla takes maiden win in appalling conditions ESPN. Arkistoitu 3.7.2018. Viitattu 5.7.2021. (englanniksi)
- ↑ Peterson wins on Lauda's remarkable return ESPN. Viitattu 5.7.2021. (englanniksi)
- ↑ 1989 Brazilian Grand Prix - RACE RESULT Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 6.7.2021. (englanniksi)
- ↑ Leyton House Teams. ESPN. Arkistoitu 9.7.2021. Viitattu 6.7.2021. (englanniksi)
- ↑ 1992 Canada Grand Prix - RACE RESULT Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 6.7.2021. (englanniksi)
| Kaudella 2024 | |
|---|---|
| Entiset valmistajat |
|
| Indianapolis 500 -tallit (1950–1960) |