Manaaja: Alku

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Manaaja: Alku
Exorcist: The Beginning
Elokuvan juliste.
Elokuvan juliste.
Ohjaaja Renny Harlin
Käsikirjoittaja Alexi Hawley
Tuottaja Aaron Dem
Guy McElwaine
David C. Robinson
Säveltäjä Trevor Rabin
Kuvaaja Vittorio Storaro
Leikkaaja Mark Goldblatt
Pääosat Stellan Skarsgård
Izabella Scorupco
James D'Arcy
Ralph Brown
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Warner Bros
Levittäjä Warner Bros.
Netflix
Ensi-ilta 2004
Kesto 116 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Edeltäjä Manaaja III
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Manaaja: Alku (Exorcist: The Beginning) on Renny Harlinin ohjaama kauhuelokuva vuodelta 2004. Elokuvan pääosissa ovat Stellan Skarsgård, Izabella Scorupco, James D'Arcy ja Ralph Brown. Manaaja: Alku on esiosa elokuvalle Manaaja.

Paul Schrader ohjasi elokuvan melkein valmiiksi, mutta hänet erotettiin projektista ja Harlin palkattiin tekemään elokuva lähes alusta loppuun uudestaan. Schraderin kuvaama materiaali editoitiin myöhemmin elokuvaksi ja julkaistiin vuonna 2005 nimellä Dominion: Prequel to the Exorcist.

Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Isä Merrin on menettänyt uskonsa Jumalaan ja ihmisiin toisen maailmansodan aikana. Hän työskentelee Afrikassa arkeologisilla kaivauksilla, josta on löytynyt muinainen bysanttilainen kirkko. Kirkon alla on vielä vanhempi pakanallinen temppeli. Temppelissä asuu Pazuzu-demoni, jonka Isä Merrin kohtaa uudestaan elokuvassa Manaaja.

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Stellan Skarsgård  Isä Merrin  
 Izabella Scorupco  Sarah  
 James D'Arcy  Isä Francis  
 Remy Sweeney  Joseph  
 Julian Wadham  Majuri Granville  
 Andrew French  Chuma  
 Ralph Brown  Vääpeli  
 Ben Cross  Semelier  
 David Bradley  Isä Gionetti  
 Alan Ford  Jefferies  
 Antonie Kamerling  Luutnantti Kessel  
 Eddie Osei  Emekwi  
 Israel Aduramo  Jomo  
 Patrick O'Kane  Bession  
 James Bellamy  James  

Turun Sanomien Tapani Maskulan mielestä Manaaja: Alku käynnistyy siedettävän maltillisesti, mutta yltyy pian iljettäväksi ja vastenmieliseksi verimessuksi: ”Moista mässäilyä väkivaltaisuuksilla ei kukaan kykene puolustamaan elokuvan arvoilla, se on silkkaa sairasta sadismia.”[1]

  1. Maskula, Tapani: Pappi ja paholainen Turun Sanomat. 6.11.2004. Arkistoitu 16.4.2019. Viitattu 16.4.2019.