Luonnon kiertokulku

Luonnon kiertokulku on käsite, johon kuuluu biogeokemiallinen kierto ja energian kierto ekosysteemissä. Energia tulee ekosysteemiin auringon energiasta. Energia kulkee ekosysteemin lävitse trofiatasolta toiselle. Kasvit, jotka auringon energian ja hiilidioksidin myötä tuottavat yhteyttämistuotteita, ovat tuottajia eli autotrofeja. Eläimet ovat kuluttajia, eli heterotrofeja. Kuluttajat jaetaan kolmeen ryhmään. Ensimmäisen ryhmän kuluttajia ovat kasvinsyöjät. Toisen ryhmän kuluttajia ovat kasvinsyöjiä saalistavat pedot. Kolmannen ryhmän kuluttajia ovat toisia petoja saalistavat pedot, eli huippupedot. Energian kiertokulkuun kuuluu myös hajottajien toiminta. Eliöiden määrä vähenee siirryttäessä trofiatasolta toiselle ravintoketjun huippua kohden. Energiaa kuluu joka tasolla elintoimintoihin ja näin tapahtuu energian ohivirtausta, jonka vaikutuksesta energia ravintoketjussa vähenee siirryttäessä ravintoketjussa ylöspäin.^lähde?

Hiilen- ja hapen kiertokulku on oleellinen osa luonnon kiertokulkua. Kasvit käyttävät fotosynteesiin hiilidioksidia ja happea vapautuu. Eläinten hengitykseen, johon kuuluu soluhengitys, eläimet käyttävät happea ja samalla hiilidioksidia vapautuu. Hiilen ja hapen kiertokulkuun kuuluu myös hajottajien toiminta. Myös typen kiertokulku on oleellinen osa luonnonkiertokulkua. Typpeä kasvit saavat sekä bioottisesti että abioottisesti. Typpi on Dna:n rakennusosa. Kasvit käyttävät myös ammoniumtyppeä. Bakteerien toiminnassa mukana olevia typpiyhdisteitä ovat nitraatit ja nitriitit.^lähde?

Hajottajat hajottavat kuollutta ainesta, jolloin ravinteita vapautuu takaisin maaperään.