Luciano Emmer
Luciano Emmer (19. tammikuuta 1918 – 16. syyskuuta 2009) oli italialainen elokuvaohjaaja.[1] Hänelle myönnettiin vuonna 1952 erikois- Golden Globe; lisäksi hän oli ehdolla Kultaisen leijonan saajaksi Venetsian elokuvajuhlilla 1947.
Emmerin töiden joukossa ovat Elokuinen sunnuntai (1950), Pariisi on aina Pariisi (1951), Le ragazze di Piazza di Spagna (1952) ja Teinirakkautta (1954). Hän perusti vuonna 1940 Enrico Grasin kanssa tuotantoyhtiön ja valmisti vaimonsa Tatiana Grandingin innoittamana useita lyhytelokuvia taiteesta ja taiteilijoista. Varsinkin Picasso-dokumenttia (1955) pidetään merkkiteoksena. Vuonna 1957 hän perusti televisioon uuden mainosformaatin, kymmenminuuttisen Carosello-lähetyksen, jonka esittäminen jatkui vuoteen 1977. Sensuurin puututtua vuonna 1961 valmistuneeseen elokuvaan Ilotyttöjen kortteli Emmer piti lähes 30 vuoden tauon teatterielokuvien tekemisessä.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Alanen, Antti: Elokuvantekijät, s. 208–209. Otava, 2012. ISBN 978-951-1-20533-3
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Luciano Emmer Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
