Ravintolisä

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Lisäravintoaine)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämän artikkelin tai sen osan neutraalius on kyseenalaistettu.
Asiasta keskustellaan keskustelusivulla. Voit auttaa Wikipediaa muokkaamalla artikkelin näkökulmaa neutraalimmaksi. Mallineen saa poistaa vasta kun asiasta on saavutettu konsensus keskustelusivulla.
Tarkennus: Artikkeli käy nykymuodossaan yksipuolisesti lisäravinteiden haittoja läpi pelottelevaan sävyyn. Neutraalimpaa katsantotapaa tarvittaisiin. Lähteet vaikuttavat tarkoitushakuisesti valituilta näkökulman vahvistamiseksi.
Proteiinijauhetta ja jauheen sekoittamiseen tarkoitettu ravistin.

Ravintolisä, lisäravinne eli lisäravintoaine tarkoittaa elintarvikevalmistetta, joka on ravintoaineen tai fysiologisesti vaikuttavan aineen tiivistetty lähde.[1] Ravintolisät ovat usein pillereitä, kapseleita tai yrttiuutteita. Ravintolisiä käytetään täydentämään ruokavaliota esimerkiksi vitamiinien, kivennäisaineiden, kuidun tai rasvahappojen osalta. Niillä voi olla myös elintoiminnallista vaikutusta esimerkiksi ruoansulatukseen, verenpaineeseen tai kolesteroliin.[1][2]

Luokittelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luontaistuoteala ryhmittelee ravintolisät seuraavasti:[2]

  • Vitamiinit ja kivennäisaineet
  • Yrtti- ja kasvivalmisteet
  • Kuitu- ja painonhallintavalmisteet
  • Rasvahappovalmisteet
  • Probioottivalmisteet
  • Levävalmisteet
  • Mehiläistuotteet
  • Urheiluravinteet
  • Muut ravintolisät

Suositukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisissa ravitsemussuosituksissa 2014 suositellaan ravintolisiä tilannekohtaisesti ja joillekin erityisryhmille. Näitä ovat raskaana olevat tai imettävät naiset, lapset, nuoret, ikääntyneet sekä vegaanit. Ravitsemussuosituksissa on annettu tarkempia eri väestöryhmien käyttösuosituksia D-vitamiinilisille. Tilannekohtaisia suosituksia annetaan esimerkiksi fluorille, raudalle, foolihapolle, B12-vitamiinille ja kalsiumille.[3]

Ravintolisiä suositellaan ainoastaan todennettuun tarpeeseen, kuten raudanpuutosanemiaan. Vertaisten kokemuksiin luottaminen aiheuttaa väärinkäsityksiä hyödyistä. Ravintolisän aineet voivat haitata muiden aineiden imeytymistä.[4]

Fimean mukaan ravintolisistä pitää keskustella lääkärin ja apteekin kanssa. Ravintolisillä ei saa väittää olevan vaikutusta sairauksien paranemiseen tai ehkäisemiseen. Lapset, ikäihmiset ja pitkäaikaissairaat ovat erityisen alttiita lääkkeiden ja ravintolisien yhteisvaikutuksille.[5]

Muut kuin D-vitamiinilisät suositeltavia tilannekohtaisesti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ravintolisät eivät ole suositeltavia väestölle yleisesti, vain tilannekohtaisesti. Silloinkin pitää välttää yhtaikaisia ravintolisiä. Poikkeuksena on D-vitamiinilisä, jota THL kuitenkin suosittelee tietyissä rajoissa niille, jotka eivät käytä kalaa tai D-vitaminoituja maitoja ja rasvalevitteitä säännöllisesti, ja eräille poikkeusryhmille. Silti puolet naisista ja kolmannes miehistä käytti jotain ravintolisää, vaikka niillä voi olla pitkäaikaisia haittoja. Tosin 38 772 ikääntyvän naisen väestötutkimuksessa vain kalsium oli yhteydessä kuolleisuuden vähenemiseen, moni muu aine lisääntymiseen, D-vitamiini oli neutraali.[6] Monivitamiinivalmisteet ovat yleisesti paras vaihtoehto ja yksittäisiä vitamiinilisiä tulee käyttää tilanteen mukaan.[7]

Turvallisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viranomaiset eivät valvo ravintolisien turvallisuutta ennakkoon. Niiltä ei vaadita kliinisiä tutkimuksia toisin kuin lääkkeiltä.[4]

Arvostelua

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkimusten perusteella beetakaroteeni, E-vitamiini ja ehkä suuret A-vitamiiniannokset lisäävät kuolleisuutta, eikä myöskään muista antioksidanteista, foolihaposta, B-vitamiinista ja monivitamiinivalmisteista ole todistettu hyötyjä.[8] D-vitamiinien mahdollinen hyödyllisyys vaatii vielä lisää tutkimusta.[8] Useimpia ravintolisiä pitäisi välttää, ja yleensä hivenaineita ei pitäisi syödä kuin niiden, joilla on selkeästi todettu kyseisen aineen vaje.[8] Ravintolisien käytöstä tulisi ensin konsultoida lääkäriä,[9] ja ilmoittaa lääkärille.[10]

Koska suuret vitamiini- ja ravintolisäannokset lisäävät sydäntauteja ja syöpiä, mikään kansallinen tai kansainvälinen terveysvirasto ei suosittele niitä.[11] Tosin Suomessa valtion ravitsemusneuvottelukunta suosittelee niitä aikuisia ottamaan talvisaikaan 7,5 mikrogrammaa D-vitamiinia, jotka eivät syö D-vitaminoituja maitovalmisteita, kalaa tai ravintorasvoja säännöllisesti, lapsille ja vanhuksille ympärivuotisesti.[12]

Moni ravintolisä lisää kuolleisuutta, hyödyistä on heikosti näyttöä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eräät ravintolisät kuten monivitamiinit ja rauta- ja magnesiumlisät voivat lisätä kuolleisuutta. Muutkaan vitamiini- ja ravintolisävalmisteet eivät näytä ehkäisevän yleisiä kansantauteja. Tämä oli tulos suomalais-amerikkalaisessa tutkimuksessa, jossa seurattiin 39 000 amerikkalaisnaista 1980-luvulta asti.[13]

Tutkimuksen tekoon osallistuneen ravitsemustutkija Jaakko Mursun mukaan puutostiloista kärsiville joistain ravintolisistä voi silti olla hyötyä. Suomessa D-vitamiini on tyypillinen esimerkki tästä.[13]

Eviran mukaan useimpien ravintolisien pitkäaikaiskäyttöä ei ole tutkittu, joten niitä ei tulisi käyttää kuin kuureina. Ravintolisän käytöstä tulisi myös aina kertoa lääkärille.[10]

Kuolleisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tieteellisen Annals of the Internal Medicine -lehden pääkirjoituksessa 17.12.2013 arvosteltiin voimakkaasti lisäravinteita viitaten lehdessä julkaistuihin ja muihin tutkimusyhteenvetoihin. Esimerkiksi kolmen monivitamiinitutkimuksen ja 24 vitamiinitutkimuksen yhteenvedossa ei löytynyt todisteita sille, että vitamiinit vähentäisivät yleistä kuolleisuutta, sydäntautikuolleisuutta tai syöpäkuolleisuutta.[8]

Samanlaisia tuloksia on saatu muissakin kokeissa ja tutkimusyhteenvedoissa. Monet satunnaistetut kliiniset kokeet ovat osoittaneet, että beetakaroteeni, E-vitamiini ja ehkä suuret A-vitamiiniannokset lisäävät kuolleisuutta, eikä myöskään muista antioksidanteista, foolihaposta, B-vitamiinista ja monivitamiinivalmisteista ole todistettu hyötyjä.[8]

Esimerkiksi Yhdysvalloissa ravintolisien käyttö on noussut jo 53 prosenttiin aikuisväestöstä, vaikka tieteellinen näyttö kertoo lähinnä vaarallisuudesta tai hyödyttömyydestä.[8] Todistusaineiston perusteella ravintolisiä ei pitäisi käyttää yleisesti. Useimpia ravintolisiä pitäisi välttää.[8] Suomalaistutkijat olivat samoilla linjoilla Annalsin kannan kanssa ja korostivat, että sama asia oli tiedossa jo aiemmistakin tutkimuksista.[14]

JAMA-lehdessä julkaistu 68 satunnaistetun kokeen yhteenveto (232 606 osanottajaa, 385 julkaisua) osoitti, että beetakaroteeni- sekä A- ja E-vitamiinilisät saattavat lisätä kuolleisuutta. C-vitamiinin ja seleenin vaikutuksesta ei saatu varmuutta.[15]

Cochrane Database Syst Review'n 78 satunnaistetun kokeen yhteenvedossa (296 707 osanottajaa) kiinteiden vaikutusten malleissa todettiin luotettavasti antioksidanttien lisäävän kuolleisuutta. Luotettavimpien tutkimusten yhteenvedossa beetakaroteeni- ja E-vitamiinilisät lisäsivät kuolleisuutta mutta A-vitamiinin (+7 %), C-vitamiinin (+2 %) ja seleenin (-3 %) vaikutukset kuolleisuuteen saattoivat johtua sattumasta.[16]

Ravinnosta vai ravintolisistä?

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muun muassa kalaöljyt ja beetakaroteeni ovat terveellisiä ruoasta saatuna mutta epäterveellisiä ravintolisinä. Silti joka viides aikuinen käyttää rasvahappovalmisteita.[17]

Antioksidanttiparadoksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

"Antioksidanttiparadoksi" tarkoittaa siitä, että vaikka hedelmät ja vihannekset ovat yhteydessä kuolleisuuden, sydäntautien ja syöpien vähenemiseen, antioksidanttiravintolisät eivät juurikaan näytä auttavan. Erään teorian mukaan tämä johtuisi siitä, että tehoaineet olisivatkin muita kuin antioksidantteja.[18][19] Monivitamiinipilleritkään eivät ole osoittautuneet hyödyllisiksi[8] vaan saattavat jopa lisätä kuolleisuutta.[13]

Kalaöljyt ja omega-3

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Omega-3-rasvahapot ja kalaöljyt ruoasta ovat hyvin terveellisiä, mutta kalaöljykapseleita suositellaan vain sepelvaltimotautipotilaille, jotka eivät syö kalaa. Uusimpien tutkimusten mukaan on kyseenalaista, ovatko kapselit suositeltavia heillekään. Vastoin väitteitä kalaöljykapselit eivät laske kolesterolia vaan voivat jopa lisätä pahaa LDL-kolesterolia, heikentää veren hyytymistä ja nostaa paastoveren sokeripitoisuutta. Myöskään kalanmaksaöljykapseleita ei kannata käyttää.[17]

Amerikan sydänyhdistyksen ravintokomitean puheenjohtaja Alice Lichtenstein sanoo, että vaikka ravinnon omega-3-rasvahapot ovat terveellisiä, tutkimukset eivät osoita ravintolisien omega-3:sta olevan samoja hyötyjä. Kalaöljylisiä ei pidä ottaa, ellei esimerkiksi kärsi sydänsairaudesta, mutta omega-3:a sisältäviä kaloja kannattaa syödä.[20]

THL:n erikoistutkija Marja-Leena Ovaskainen sanoo, että jos omega-3-valmisteita syö, kannattaisi ottaa vähemmän kuin purkissa neuvotaan. Vitamiinilisät voivat joskus olla hyödyksi toipilaille, vanhuksille tai pitkään laihduttaneille.[14]

Yrttipohjaiset ravintolisät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luontaistuotteet kuten yrttipohjaiset ravintolisät saattavat vahingoittaa maksaa erityisen paljon ja johtaa maksansiirtoihin ja hepatiittiin. Kuluttajat luontaistuotteita niitä tutkituiksi, mutta ne harvoin ovat. Ihmiset myös kuvittelevat luonnonmukaisen olevan terveellistä.[21]

Vihreän teen sisältämien katekiinien väitetään kiihdyttävän aineenvaihduntaa ja niitä myydään "rasvanpolttajina". Vihreä tee -pillereissä on usein moninkertainen määrä katekiinia teekupilliseen verrattuna ja ne voivat olla myrkyllisiä maksalle, etenkin herkille ihmisille.[21]

Urheilijavalmisteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kehonrakentajille ja muille urheilijoille mainostettuja lisäravintoaineita ovat myös proteiinilisät sekä hiilihydraattivalmisteet. Näistä yleinen on urheilusuorituksen jälkeen nautittava palautusjuoma. Ne sisältävät yleensä hiilihydraatteja kuten maltodekstriiniä sekä erilaisia proteiineja.

Terveysongelmat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kehonrakennusvalmisteissa on usein terveysongelmia.[22]

Esimerkiksi "luonnollinen" bestsellertuote Craze, jonka bodybuilding.com valitsi vuoden 2012 "vuoden valmisteeksi" ja jota myytiin tavallisissa marketeissakin, sisälsi ilmoituksen vastaisesti amfetamiinin kaltaisia yhdisteitä. Muissakin Matt Cahillin tuotteissa on ollut vaarallisia aineksia, jotka aiheuttavat esimerkiksi sokeutta tai maksavaurioita, ja asiantuntijoiden mukaan tämä on tyypillistä koko alalle.[23]

FDA raportoi 50 000 ravintolisien aiheuttamaa haittaa vuodessa.[24] Sillä olisi oikeus muttei resursseja valvoa valmistusta.[24]

Väärennökset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

BMC Medicine -lehdessä julkaistussa markkinoilla olevia yrttivalmisteita analysoivassa tutkimuksessa todettiin, että kolmannes tutkituista valmisteista ei sisältänyt lainkaan väitettyä yrttiä vaan esimerkiksi riisijauhetta tai laksatiivia, ja kolmanneksessa oli aineita, joita ei lainkaan mainittu ainesosaluettelossa. Useimmat olivat heikkolaatuisia.[25][26]

Vain 0,3 prosenttia Yhdysvaltojen 55 000 ravintolisästä on sen verran tutkittuja, että niiden yleisimmät haittavaikutukset tiedetään. FDA:n mukaan 70 prosenttia yrityksistä ei noudata peruslaatustandardeja.[21]


Perättömiä terveysväitteitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin yliopiston ravinnon turvallisuuden professori Marina Heinonen kävi läpi Kuningaskuluttajan valitsemia ravintolisiä. Hän totesi näiden puolesta esitetyt terveysväitteet perusteettomiksi kahta lukuun ottamatta. Yleisemminkin yli 90 prosenttia lisäravinteiden terveysväittämistä on Heinosen mukaan virheellisiä. Esimerkiksi hän ei pitänyt yhtään lykopeenikapselin terveysväitteistä totena. Myös "rasvanpolttaja ja kehon kiinteyttäjä" -väitteet hän totesi perusteettomiksi.[27]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Ravintolisät (Arkistoitu – Internet Archive), Evira, 17.04.2013.
  2. ↑ a b Ravintolisäopas elintarvikevalvojille ja elintarvikealan toimijoille (Arkistoitu – Internet Archive), Evira, tuoteturvallisuusyksikkö, 2011.
  3. ↑ Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014 : Ravintolisät (s. 37.) 2014. Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Arkistoitu 20.2.2014. Viitattu 30.11.2014.
  4. ↑ a b Tehokas ravintolisä vai kallista pissaa? Helsingin Sanomat. 14.9.2022.
  5. ↑ Mikä on ravintolisä? Fimea. Viitattu 8.10.2022.
  6. ↑ Monipuolisen ja kasvispainotteisen ruokavalion etuja ei voi korvata ravintolisillä[vanhentunut linkki], THL, 12.10.2011.
  7. ↑ Monivitamiinit-näin valitset sinulle ja perheellesi sopivan valmisteen 26.11.2023. Yliopiston apteekki. Viitattu 12.4.2024.[vanhentunut linkki]
  8. ↑ a b c d e f g h Enough Is Enough: Stop Wasting Money on Vitamin and Mineral Supplements, Eliseo Guallar; Saverio Stranges; Cynthia Mulrow, Senior Deputy Editor; Lawrence J. Appel ja Edgar R. Miller III, Annals of the Internal Medicine, editorial, 17.12.2013.
  9. ↑ Questions To Ask Before Taking Vitamin and Mineral Supplements (Arkistoitu – Internet Archive), Nutrition.gov, accessed 2013-12-22.
  10. ↑ a b Onkohan tämä humpuukia? (Arkistoitu – Internet Archive), Evira, 09/2010. Sivut 2, 6 ja 11.
  11. ↑ Paul Offit for The Atlantic. July 19, 2013 The Vitamin Myth: Why We Think We Need Supplements
  12. ↑ Erityisohjeet ja rajoitukset (Arkistoitu – Internet Archive), Valtion ravitsemusneuvottelukunta, luettu 22.12.2013.
  13. ↑ a b c Tutkimus: Ravintolisä- ja vitamiinivalmisteista ei juuri hyötyä, Helsingin Sanomat, 10.10.2011.
  14. ↑ a b Uudet tutkimukset tyrmäävät purkkivitamiinit, Taloussanomat, 17.12.2013.
  15. ↑ Mortality in Randomized Trials of Antioxidant Supplements for Primary and Secondary Prevention: Systematic Review and Meta-analysis, The Journal of the American Medical Association, Goran Bjelakovic ym., 2007;297(8):842-857. doi:10.1001/jama.297.8.842.
  16. ↑ Antioxidant supplements for prevention of mortality in healthy participants and patients with various diseases, Bjelakovic G, Nikolova D, Gluud LL, Simonetti RG, Gluud C. Cochrane Database Syst Rev. 2012 Mar 14;3:CD007176. doi: 10.1002/14651858.CD007176.pub2.
  17. ↑ a b Kannattaako kalaöljyvalmisteita syödä?, Helsingin Sanomat 3.12.2012.
  18. ↑ Liisa Uusitalo, intake of vitamin e and other antioxidant nutrients in early life and the development of advanced ß-cell autoimmunity and clinical type 1 diabetes, National institute for health and Welfare, Helsinki, Finland, and Tampere school of public health, University of Tampere, Finland, 2009, page 74.
  19. ↑ The antioxidant paradox: less paradoxical now?, Halliwell B., Br J Clin Pharmacol. 2013 Mar;75(3):637-44. doi: 10.1111/j.1365-2125.2012.04272.x. Abstract.
  20. ↑ The Truth Behind the Top 10 Dietary Supplements, Kathleen M. Zelman, Reviewed by Brunilda Nazario, page 5. Accessed 2012-12-22.
  21. ↑ a b c Spike in Harm to Liver Is Tied to Dietary Aids, The New York Times, December 21, 2013.
  22. ↑ Tainted Body Building Products, FDA, 12/17/2010.
  23. ↑ Sports supplement designer has history of risky products, USA Today, September 27, 2013.
  24. ↑ a b Skip the Supplements, Paul A. Offit, chief of the division of infectious diseases at the Children’s Hospital of Philadelphia, and Sarah Erush, the clinical manager in the pharmacy department of the Children’s Hospital of Philadelphia. The New York Times, December 14, 2013.
  25. ↑ Anahad O’Connor: Herbal Supplements Are Often Not What They Seem New York Times. Viitattu 12.11.2013.
  26. ↑ DNA barcoding detects contamination and substitution in North American herbal products, Steven G Newmaster1*, Meghan Grguric2, Dhivya Shanmughanandhan3, Sathishkumar Ramalingam3 and Subramanyam Ragupathy, BMC Medicine 2013, 11:222 doi:10.1186/1741-7015-11-222. Abstract.
  27. ↑ Ravintolisissä paljon humpuukia, Yle.fi 17.10.2012.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ravintolisä&oldid=22614348”