Kuvaputki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Poikkileikkauskuva katodisädeputkesta. 1. elektronitykit, 2. elektronisuihkut, 3. keskityskelat, 4. poikkeutuskelat, 5. anodikaapeli, 6. jakoverkko joka erottaa elektronisuihkut tarkalleen kullekin pikselille, 7. loisteainekerros, 8. lähikuva loisteainekerroksesta (värillinen alue), jakoverkosta (harmaa) ja elektronisuihkuista (jakoverkon reiän läpi tulevat kapeat sektorit).
Television kuvaputki takaa, kuvapuoli alaspäin.
Television kuvaputki takaa, kuvapuoli alaspäin. Putken ympärillä ovat poikkeutuskelat.
Katodisädeputken päässä oleva elektronitykki lähikuvassa.
Juova- ja pystypoikkeutuskelat irrotettuna putkesta ja kuvattuna sisältä.
Periaate, kolme tykkiä vaakarivissä ja maskin pystyraot.

Kuvaputki eli katodisädeputki (CRT, engl. Cathode Ray Tube) on erikoisrakenteinen elektroniputki, jota on 2000-luvun puoleen väliin saakka yleisesti käytetty näyttönä televisioissa ja tietokonenäytöissä sekä elektroniikan mittalaitteissa.

Lähes aina puhuttaessa katodisädeputkesta tarkoitetaan kuvaputkea, mutta tarkkaanottaen kyse on kokonaisesta elektroniputkien luokasta, jossa yhteistä on kiihdytettyjen elektronien suihku katodisäde. Tällaisia ovat kuvaputkien lisäksi esimerkiksi klystroni ja kulkuaaltoputki sekä kameraputki vidicon.

Kuvaputken takaosan elektronitykki lähettää elektronisuihkun, jota poikkeutetaan tyhjiössä joko sähkökentän avulla (esimerkiksi oskilloskoopeissa) tai magneettikentän avulla (esim. kuvaputkitelevisioissa ja kuvaputkinäytöissä). Elektronisuihkun osuessa näyttöpinnan loisteaineeseen osumakohtaan syttyy valopiste, jonka kirkkaus riippuu suihkun voimakkuudesta.[1]

Värikuvaputkissa on kolme erillistä tykkiä, yksi kullekin värille. Värikuvaputken loistepinta koostuu pistematriisista, jossa RGB-järjestelmässä on punaisia, vihreitä ja sinisiä loistepisteitä. Elektronisuihkut kulkevat erityisen maskin läpi. Sen avulla estetään kutakin osasädettä osumasta muuhun kuin kyseistä väriä muodostavaan loisteainepisteeseen. Maski toimii samalla kuvaputken anodina. Varhaisin ratkaisu oli Delta-järjestelmä ja reikämaski, jossa tykit, reiät ja loisteainepisteet ovat kolmion muodossa. Myöhemmin yleistyi In-Line järjestelmä. Siinä elektronitykit ovat rinnakkain suoralla linjalla, jolloin käytetään rakomaskia ja rakojen muotoisia, virekkäisiä loisteainesauvoja pelkkien pisteiden asemasta. Kuvasta tulee siten tarkempi ja valovoimaisempi. Tällöin kuvaputki on rasterikuvaputki tyyppinen. Toinen tyyppi on vektorikuvaputki, jossa ei ole reikämatriisia vaan katodisäde ohjataan piirtämään kuvioita kuvapinnalle.[2] Sonyn kehittämässä Trinitron-järjestelmässä on In-Line periaate mutta vain yksi tykki, jossa kolme katodia.[3][4]


Nyttemmin nestekide- ja plasmanäytöt ovat lähes kokonaan syrjäyttäneet kuvaputkitekniikan.

Vuosina 1974–80 Suomen valtio perusti ja laajensi kotimaista kuvaputkiteollisuutta. Kuvaputkitehdas Valcosta odotettiin uutta aluevaltausta, joka olisi laajentanut kotimaista elektroniikkateollisuutta.[5]

Katodisädeputki oli perustana varhaiselle tietokoneen muistille (Williams-putki) Small-Scale Experimental Machinessa.[6]

  1. cathode-ray tube (CRT) Britannica.com. Viitattu 5.2.2024.
  2. Jaakko Kurhila, Matti Mäkelä: Laitteistot: Tulostuslaitteet Tietokone grafiikan oppiaineisto. 16. toukokuuta 1997. Helsingin Yliopisto. Viitattu 5.2.2024.
  3. Sony Wiki, Trinitron Sony Wiki. 30.1.2021. Viitattu 5.2.2024.
  4. Sony: Chapter14 Trinitron Takes Off Sony History. Viitattu 5.2.2024.
  5. Vänttinen, Ville: Pragmaattista talousnationalismia vai puhdasta idealismia? : Suomen valtion televisio- ja kuvaputkiteollisuus, globaalit markkinat ja taloudellinen integraatio poliittisena kysymyksenä 1974-1980. erepo.uef.fi.
  6. The Manchester Small Scale Experimental Machine -- "The Baby" curation.cs.manchester.ac.uk. Viitattu 25.8.2017.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
  • Merkinnän syy: Säteen poikkeutus ja konvergenssi. Historia puuttuu kokonaan.