Kun isä tahtoo...

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kun isä tahtoo...
Manne (Valentin Vaala) ja Vappu (Regina Linnanheimo). Alakuvassa Kyllikki (Emmi Jurkka).
Manne (Valentin Vaala) ja Vappu (Regina Linnanheimo). Alakuvassa Kyllikki (Emmi Jurkka).
Ohjaaja Valentin Vaala
Käsikirjoittaja Tauno Tattari
Tuottaja Emil Viljanen
Säveltäjä Tapio Ilomäki
Kuvaaja Björn Soldan
Leikkaaja Valentin Vaala
Lavastaja Olavi Kauriinvaha
Koreografi Thelma Tuulos
Pääosat Eino Jurkka
Hulda Keskinen
Regina Linnanheimo
Emmi Jurkka
Valentin Vaala
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Bio-Kuva Oy
Ensi-ilta 8. syyskuuta 1935
Kesto 77 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Kun isä tahtoo... on suomalainen komediaelokuva vuodelta 1935. Tauno Tattarin alkuperäiskäsikirjoitukseen perustuvan elokuvan on ohjannut Valentin Vaala.

Sukkatehtailija August Lampaanpää saa mietittävää, kun hänen suhteensa nuoreen Kyllikkiin uhkaa paljastua erään korun takia. Kaikki vain sen tähden, että tehtailija ja hänen vävyehdokkaansa Manne sattuvat samaan aikaan koruliikkeeseen. Tehtailijalle käy lopulta kalliiksi pitää tyytyväisinä sekä vaimo, ystävätär että tytär Vappu. Finnkino on julkaissut elokuvan myös dvd:nä. Elokuva on mustavalkoinen.

Lampaanpään perheessä alkaa kuohua, kun tytär Vappu ilmoittaa menevänsä naimisiin autoasentaja Manne Hietikon kanssa. Äiti hyväksyy alaikäisen Vapun aikeet. Isä, sukkatehtailija August Lampaanpää suuttuu huomatessaan Mannen samaksi mieheksi, jonka hän hetkeä aiemmin tapasi jalokiviliikkeessä. August oli ostamassa korua ystävättärelleen Kyllikki Mattlerille. Manne kertoo korusta, vaan ei Kyllikistä, rouva Lampaanpäälle. Näin Augustin on pakko antaa kallis koru vaimolleen. Kyllikkiä August lepyttelee ostamalla tälle kauneussalongin.

Manne vierailee Kyllikin luona, ja myös August tulee paikalle. Rouva Lampaanpää on alkanut epäillä miehensä uskollisuutta, ja pian hänkin tulee Kyllikin asuntoon. Manne ja August piiloutuvat sängyn alle. Kyllikin koira paljastaa, että sängyn alla on joku. Manne kömpii sängyn alta rouva Lampaanpään nähden, mutta August jää piiloon. Rouva tyrmistyy nähdessään Vapun sulhasen Kyllikin makuuhuoneessa, ja kertoo asiasta Vapulle, joka suuttuu Mannelle. Manne lupaa Augustille vaieta tämän naisasioista sillä ehdolla, että saa Augustin hyväksynnän liitolleen Vapun kanssa.

Rouva Lampaanpää havittelee samaa kauneussalonkia, jonka August osti Kyllikille. Salongin siivooja kertoo Kyllikille rouva Lampaanpään halusta saada salonki. Kyllikki alkaa juonitella, ja niin August joutuu ostamaan salongin toistamiseen. Vapun ja Mannen välit korjaantuvat, kun Vappu varmistuu sulhasensa viattomuudesta. Rouva Lampaanpää käy jälleen Kyllikin asunnossa, jossa hän tapaa myös Mannen ja Vapun, ja paikalle saapuu myös pahaa-aavistamaton August, tosin omilla avaimillaan, mitä rouva Lampaanpää ihmettelee. Kyllikki valehtelee, että August on ostanut huoneiston Mannelle ja Vapulle. August hyväksyy selityksen ja ottaa kunnian itselleen. Kyllikki poistuu, ja tie Mannen ja Vapun avioliitolle on auki.

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Emmi Jurkka  Kyllikki Mattler  
 Regina Linnanheimo  Vappu Lampaanpää  
 Hulda Keskinen  rouva Lampaanpää  
 Valentin Vaala  Manne Hietikko  
 Eino Jurkka  August Lampaanpää  
 Rakel Linnanheimo  kauneussalongin omistaja  
 Kyösti Erämaa  Lampaanpään sihteeri  
 Otto Noro  yksi kauppiaista  

Kun isä tahtoo... kuvattiin vuosina 1934 ja 1935 Helsingissä ja Huopalahdessa. Ulkokuvia otettiin Sörnäisissä, Kaisaniemessä ja Eirassa sekä Munkkiniemessä.[1]

Kun isä tahtoo... oli Vaalan kuudes ohjaustyö. Talvella 1934 ensi-iltansa saanut Helsingin kuuluisin liikemies oli ollut kaupallinen takaisku, joka vei tuotantoyhtiö Fennican suoritustilaan. Samaan aikaan alettiin kuvata elokuvaa Kun isä tahtoo.... Kuvauksia päästiin jatkamaan, kun Bio-Kuva Oy ja Oy Kinosto ostivat elokuvan negatiivit ja Fennican kuvauskaluston. Loppuvuonna 1934 Kinosto myi osuutensa Bio-Kuvalle.

Regina Linnanheimon sisar Rakel Linnanheimo on sivuroolissa kauneussalongin omistajana. Ohjaaja Vaala esittää itse toista miespääosaa Mannea.

Kun isä tahtoo... saatiin ensi-iltaan alkusyksyllä 1935. Teuvo Tulio käytti elokuvan juonta ainoan komediansa, Vihtorin ja Klaaran, runkona vuonna 1939[2].

Kun isä tahtoo... sai melko myönteisen vastaanoton aikalaiskriitikoilta. Ilta-Sanomien kriitikko arvioi teoksen yhdeksi parhaista suomalaisista elokuvista, joita siihen mennessä oli tehty. Helsingin Sanomissa arvioija piti sitä farssi-, komedia- ja operettikeitoksena, ”joka loppujen lopuksi ei maistunut lainkaan hullummalta”. Uuden Suomen kriitikolle Kun isä tahtoo... oli ”mieluisa yllätys”.

Elokuva-Aitassa kriitikko kirjoitti: ”Valentin Vaala on nuoruudestaan huolimatta jo ohjaajana tunnettu, ja tämä elokuva osoittaa jälleen, että hänellä on filmaattista silmää runsain määrin.” Kriitikko kehui elokuvan näyttelijäsuorituksia, erityisesti Eino Jurkkaa. Regina Linnanheimossa hän näki tulevaisuuden tekijän, jonka näyttelijänlaatua ei kenties kuitenkaan vielä ollut tarpeeksi tutkittu.[3]

Eräs myöhempien aikojen arvioija piti Augustia yhtenä Eino Jurkan parhaista elokuvatehtävistä.[4] Vaala totesi oman valintansa Mannen roolin itse näyttelemiseen olleen ”hairahdus”. Kriitikot ovat kuitenkin maininneet hänen suoriutumisensa täysin kelvolliseksi.[5]

  1. Suomen kansallisfilmografia 1, sivu 619
  2. Suomen kansallisfilmografia 1, s. 622 ja 623.
  3. Suomen kansallisfilmografia 1, s. 621 ja 622.
  4. Kun isä tahtoo, Elokuvauutiset.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. Elokuvasivusto