Klassinen vene

Suomalainen klassikko - A-vene Alien L-19 Viaporin Tuopissa vuonna 2000.

Klassinen vene on huvivene, jonka valmistus on lopetettu ja joka kuvastaa valmistusaikakautensa tyypillistä rakennustapaa ja käyttöarvoa.

Klassikkorekisteri ja K-merkintä

Klassisille huvi- ja kilpaveneille tarkoitetun Klassikkorekisterin sekä kulttuurihistoriallisesti merkittäville veneille tarkoitetun K-merkinnän toi Suomeen Mahogany Yachting Society ry (MYS), joka aloitti hankkeen Ruotsin mallin mukaisesti vuonna 2012.

Vapaaehtoisen rekisteröinnin tarkoitus on herättää kiinnostusta klassisiin ja kulttuurihistoriallisesti merkittäviin huvi- ja kilpaveneisiin sekä kerätä ja säilöä niihin liittyvää tietoa, jolloin edellytykset veneiden säilymiselle paranevat.

Käytännön kartoituksesta ja rekisterin ylläpidosta vastaa MYS, joka tekee asiassa yhteistyötä Museoviraston ja Forum Marinumin sekä eri venealan asiantuntijoiden kanssa.

Klassikkorekisteri ja K-merkintä ovat vapaaehtoisia. K-merkintä voidaan myöntää vain veneelle, joka on jo aiemmin hyväksytty Klassikorekisteriin.

MYS:lle tehdyt anomukset käsittelee kerrallaan kahdeksi vuodeksi valittu 12-jäseninen K-raati, johon kuuluu asiantuntijoita Museovirastosta, Forum Marinumista, veneveistämöistä ja veneseuroista.

Klassikkorekisterin kriteerit

Seuraavien vaatimusten tulee kaikkien täyttyä:

• Rakennettu huvi- tai kilpaveneeksi
• Vähintään 50 vuoden ikä
• Veneellä on riittävästi dokumentoitu historia (tämä tarkoittaa että hakemuskaavakkeessa pyydetyt tiedot ovat tiedossa ja hakemus on pystytty täyttämään pääosin)

Seuraavista vähintään yhden kriteerin tulee täyttyä:

• Rakennettu Suomessa
• Suomalainen suunnittelija
• Vene edustaa yleistä tyyppiä Suomessa
• Vene on ollut käytössä Suomessa
• Vene edustaa harvinaista tyyppiä

Kriteerit K-merkityille veneille

Seuraavien vaatimusten tulee kaikkien täyttyä:

• Rakennettu huvi- tai kilpaveneeksi
• Vähintään 50 vuoden ikä
• Veneellä on erittäin kattavasti dokumentoitu historia (erittäin kattava dokumentointi tarkoittaa käytännössä, että veneestä on merkittävästi enemmän tietoa olemassa mitä hakemuskaavakkeessa kysytään)
• Veneen on oltava hyvässä merikelpoisessa kunnossa (voidaan tehdä myös poikkeus)
• Veneen on oltava kulttuurihistoriallisesti merkittävä
• Vene arvioidaan yksilönä. K-merkintä ei koske venetyyppiä tai sarjaa
• Veneelle voidaan antaa myös lausunto ’K-raati puoltaa mahdollista K-merkintää’

Seuraavista vähintään yhden kriteerin tulee täyttyä:

• Rakennettu Suomessa
• Suomalainen suunnittelija
• Vene edustaa yleistä tyyppiä Suomessa
• Vene on ollut käytössä Suomessa
• Vene edustaa harvinaista tyyppiä

Purjeveneiden riki:

• Alkuperäisen puumaston korvaaminen alumiinimastolla / modernilla rikillä: K-raati arvioi kokonaisuuden tapauskohtaisesti

Moottoriveneiden moottori

• Moottoriveneen moottorin uusiminen ei ole este K-merkinnälle. Uusi moottori tulee olla entisen kaltainen ja oloinen ja veneen luonne tulee pysyä entisen kaltaisena. Moottoriveneen tekniikka & moottori arvioidaan kokonaisuutena.

Vuoden 2015 loppuun mennessä Klassikkorekisteriin oli merkitty 172 venettä, joista 28 oli saanut myös K-merkinnän. Klassikkorekisteriin hyväksytyt veneet sekä K-merkityt veneet ovat nähtävillä MYS:n nettisivuilla http://mys.fi/index.php?filename=f1093966134&lang=fin&fromfile=krekisteri. Klassikkorekisterille sekä K-merkinnälle on suunniteltu omat viirit ja logot, joiden suunnittelusta on vastannut Bange Design/Peter Bange. Rekisteriin hyväksyttyjen veneiden omistajat voivat lunastaa viirinsä MYS:ltä. Todistukset jaetaan hyväksytyille veneille vuosittain vene­messuilla MYS:n osastolla.

Ruotsissa K-merkintäkäytäntö on ollut voimassa vuodesta 2001 ja K-merkintää hallinnoi Sjöhistoriska Museet http://www.sjohistoriska.se/sv/Kusten-runt/Fartyg--batar/K-markning-av-fritidsbatar (Arkistoitu – Internet Archive). Ruotsissa oli vuoden 2015 lopussa 118 kappaletta K-merkittyä huvi- ja kilpavenettä.

Historia

Vuosina 1850–1920 rakennettu purjevenekanta

Helpoin purjeveneen klassikkomääritelmä perustuu klassisiin purjeveneluokkiin. Tämän mukaan klassikko on automaattisesti vene joka kuuluu ennen 1960-lukua maakohtaisten tai kansainvälisten purjevenejärjestöjen vahvistamiin kilpailu- tai matkapurjehdusluokkiin. Klassikkojen määrästä Suomessa, saati koko maailmassa, ei ole tarkkaa tietoa. Kirjailija ja purjehdushistorioitsija Pekka Bark on tilastoinut Suomen huvikäyttöön rakennetun huvivenekannan 1850-luvulta vuoteen 1920. Tuona aikana rakennettiin Suomessa melkein 3 000 purjevenettä, joista tähän päivään on säilynyt Suomessa vain 14 kappaletta eli n. puoli prosenttia. Vanhimmista suomalaisveneistä löytyy noin saman verran ulkomailla eli kaiken kaikkeaan Suomen purjehdushistorian seitsemänkymmenen ensimmäisen vuoden venekannasta purjehtii edelleen noin prosentti.

1920–1960 rakennettu purjevenekanta

Myös 1920–1960 välisen ajan rakennetusta venekannasta merkittävä osa on tuhoutunut tai myyty ulkomaille. Erityisen kovakouraisesti venekantaa kohtelivat sodat ja lamat. Toisen maailmansodan jälkeen veneiden kato ulkomaille oli erittäin suuri valuuttapulan vuoksi. Esimerkiksi Suomen kutoslaivueesta katosi noin kolmannes 1944–1949.. Kutosten määrä Suomessa oli toisen maailmansodan kynnyksellä vajaa 50. Vuonna 1971 saavutettiin aallonpohja. Veneitä oli Suomessa enää vajaa 20 kappaletta. Kutoset ja muutkin aikaisemmin kilpailleiden luokkien rippeet pelasti osittain niiden muokkaaminen matkaveneiksi. Tilanne kääntyi 1970 ja 1980-luvun taitteessa jolloin kutosten niin kuin muidenkin klassikkojen määrä kääntyi uudelleen kasvuun. Veneillä kilpailtiin taas ja vanhat veneet palautettiin asteittaan kilpailukuntoon. Luokkaliiton mukaan Suomessa oli kutosia vuonna 2013 44 kappaletta.

Rekisteröidyt purjeveneet vuonna 1961

Vuonna 1961 SPL:n rekisterissä oli 1354 venettä.. Pienimmät, juniorikäyttöön tarkoitetut köliveneet eli Göteborgseka (174 kpl) ja Sulka (115 kpl), ja jollat Viklat (180 kpl), Finnjollat (54) ja Lightningit (127) sekä muut jollat muodostivat suurimman n. 700 veneen ryhmän. Määrällisesti suurin köliveneluokka oli tuolloin Hai-vene joita rekisterissä oli 223 kappaletta. Toiseksi suurin oli Kansanvene luokka, joita oli 124 kappaletta. Suurempia, eli yli 10 metrin köliveneitä oli tuolloin SPL:n rekisterissä noin 100 kappaletta.

Ottaen huomioon sotien jälkeen tapahtuneen kadon voi karkeasti arvioida että 1920–1960 välisenä aikana rakennettiin tai ostettiin Suomeen noin 2500 purjevenettä joista suurin osa ennen toista maailmansotaa. Suuria, yli 40 jalan veneitä rakennettiin harvakseen. 1920-luvun jälkeen rakennetuista veneistä oli arvoilta jäljellä 1970-luvun aallonpohjavuosina noin 700 joista suurin osa oli pieniä köliveneitä: Junioriveneinä käytettyjä Göteborgsekoja ja Sulkia sekä pienet kilpa- matkapurjehdus yhdistelmäveneet Haj- ja Kansanveneitä. Vaikka moni klassikkoluokka kääntyi kasvuun, kokonaismäärä jatkoi laskuaan sitä myötä kun lyhytikäinen pienvenekalusto poistui. Samoin vuonna 1961 Suomen suurin eli 225 veneen vahvuinen Hai-vene-luokka on kutistunut vuoteen 2010 mennessä SPL:n rekisterissä vajaan kolmannekseen.

Klassiset veneet tänään

Viime vuosikymmeninä klassisia veneitä on ostettu Suomeen merkittävästi enemmän veneitä kuin Suomesta on viety. Suuremmat klassikkoveneet on ovat olleet tasaisessa kasvussa aina 1980-luvulta saakka. Suomessa purjehtii tänään arviolta noin 500 klassista purjevenettä joista vajaa puolet edelleen kuuluvat kahteen määrällisesti suurimpiin, mutta venekooltaan pienimpiin klassikkoluokkiin eli Hai- tai Kansanveneisiin. Dramaattisin kasvu muutos on tapahtunut suuremmissa klassikkoluokissa kuten 8mR ja 6mR sekä suuremmissa Saaristoristeilijä-luokissa. Suomen pursiseuroista suurin laivue klassikoita löytyy Helsingfors Segelsällskapetin satamassa. Pursiseuralla on yli 80 klassikkoa satamassaan. Myös klassikkotapahtuma Viaporin Tuoppia järjestävällä Suomenlinnan Pursiseuralla on merkittävä klassisten veneiden laivue. Mahogany Yachting Society on pääasiassa klassisiin moottoriveneisiin keskittyvä venekerho.

Veneiden hävikki

Jotkut pienet luokat, kuten sotien jälkeen suurilukuisin eli 6 metriä pitkät kolmioveneet, ovat miltei kadonneet kokonaan. Kolmioveneitä rakennettiin pääosin Pohjanmaalla rakennettu vuosina 1927-1948 yhteensä 70 kappaletta. Tänään kolmioveneitä on jäljellä 4-5 kappaletta. Sama kato on käynyt toisessa pienessä, eli Sulka-luokassa. C-veneitä, erikoisluokka A-veneen pienempi sisar oli vuonna 1961 rekisterissä 31 kappaletta. Vuonna 2013 rekisteristä ei löytynyt yhtään jäljellä olevaa venettä. Katkeamaton kilpapurjehduksen perinne on yksi tekijä joka on estänyt luokkien harvenemisen. Miltei kaikki suuremmat luokat kuten Hai, Kansanvene ja Metri-veneet ovat kilpailleet säännöllisesti läpi historiansa. Poikkeuksena oli 1960-luku jolloin esimerkiksi kutosilla oli kymmenen vuoden kilpailutauko.

Klassikon ja modernin raja

Klassikko voi olla sekä purjevene että moottorivene, joka on alun perin suunniteltu joko huvi- tai hyötykäyttöön. Klassinen veneily on 1980-luvulta lähtien kokenut vahvaa kansainvälisen suosion nousua, ja monessa maassa, kuten Suomessa, harrastetaan ja kilpaillaan klassisilla veneillä esimerkiksi purjeveneiden Saaristoristeilijä- ja metri-veneluokissa aktiivisemmin kuin niinä aikoina, jolloin veneet olivat nuoria. Klassikon määritelmä vaihtelee vene- ja luokkaliitoittain. Purjeveneissä raja kulkee usein 1960-luvun puolivälissä, jolloin siirtymä puurakenteisista lasikuiturakenteisiin tapahtui. Nykyään tunnettujen suunnittelijoiden kuten Sparkman & Stephensin varhaiset lasikuituiset konstruktiot lasketaan veneilypiireissä klassikoiksi. Myös Suomen kansainvälisesti tunnetuimman purjevenesuunnittelijan Hans Groopin menestynein konstruktio eli 1966 alun perin suunniteltu ja yli 5000 kappaleena maailmalla purjehtiva H-vene täyttänee monen mielestä klassikon tunnusmerkit.

Klassikoiden määrä Suomessa

SPV:n venerekisteri ja MYS:n ylläpitämä Klassikkorekisteri ovat ainoat lähteet, joiden perusteella voidaan arvoida vanhempien veneiden määrää Suomessa. SPV:n rekisteri on klassisten veneiden niin kuin muidenkin purjeveneiden osalta puutteellinen. Rekisteri kattaa ainoastaan SPV:n jäsenseurojen rekisteröidyt eli katsastetut veneet. Puuvene joka on maissa remontin vuoksi ei löydy rekisteristä koska kesän telakalla olevaa venettä ei katsasteta. Samoin rekisteristä puuttuvat kaikki ne klassikot, joiden omistajat eivät ole SPV:n kuuluvien pursiseurojen jäseniä. Lisäksi moni pelkässä kilpailukäytössä oleva vene ei vaadi katsastusta eikä välttämättä löydy rekisteristä. Suomen klassikkorekisterin perustaminen parantaa tilannetta lähivuosina.

Luokka	Veneitä kpl SPV 2012	Veneitä kpl Luokkaliitto 2013	Tyyppi
12mR	1	1	konstruktioluokka
10mR	1	1	konstruktioluokka
8mR	13	13	konstruktioluokka
6mR	21	46	konstruktioluokka
5.5m	15	18	konstruktioluokka
5m	16	28	konstruktioluokka
A-vene	12	12	erikoisluokka
C-vene	NA	NA	erikoisluokka
Saaristoristeilijä	21	21	konstruktioluokka
Itämeren 6	1	NA	konstruktioluokka
Itämeren 8	6	NA	konstruktioluokka
Itämeren 10	5	NA	konstruktioluokka
Utökryssare	2	9	yksityyppiluokka
Gullkronakryssare	NA	NA	yksityyppiluokka
Kustkryssare	1	NA	yksityyppiluokka
Havsörn I, II	5	NA	yksityyppiluokka
Merikarhut	7	NA	konstruktioluokka
Viking	6	NA	konstruktioluokka
Weekend	2	13	yksityyppiluokka
Hai	74	NA	yksityyppiluokka
Kansanvene	103	263	yksityyppiluokka
Louhi	21	NA	yksityyppiluokka
Star	16	NA	yksityyppiluokka
Göteborgseka	3	NA	yksityyppiluokka
Sulka	7	NA	yksityyppiluokka
Erstabåt	NA	NA	yksityyppiluokka]
Yhteensä	349	NA

Lisäksi rekisteröityjä, ennen 1968 rakennettuija erityyppisiä avomeri- ja matkaveneitä on Suomessa yhteensä 49 kaappaletta. Niihin kuuluvat sellaiset tunnetut klassikot kuten Sparkman & Stephensin suunnittelemat Kuohuneiti ja Lygaia sekä moni Jarl Lindblomin suunnittelema vene kuten Vanora ja Aura.

Klassisia nostoköliveneitä tai jollia

Luokka	Veneitä kpl 2010
Finnjolla	5	yksityyppiluokka
Kolmiovene	3	konstruktioluokka
Lightning	39	yksityyppiluokka
Vikla	41	yksityyppiluokka
Windmill	14	yksityyppiluokka
Yhteensä	102

Lähteet

• Jorma Rautapään luettelo Suomen vanhimmista vielä purjehtivista purjeveneistä (Arkistoitu – Internet Archive)
• Pekka Barck: Finlands Segeljakter - En bok om fritidsseglingen i Finland från 1850-talet till 1920. Määritä julkaisija! ISBN 952-5045-14-5
• P.Leino, Y. Klippi, J. Aromaa: Purjehtivat klassikot. WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-32608-4
• John Lammerts van Buren - The International Rule (artikkeli)
• Rolf Kokkola (toim.): På glittrande våg - Helsingfors Segelsällskap 1893–1993. Määritä julkaisija! ISBN 952-90-4476-3
• Y. Kaukiainen, E. Lehesmaa, P. Leino-Kaukiainen: Suomalainen Pursiseura 1913–1988. Määritä julkaisija! ISBN 951-99954-9-8
• P.Leino, Y. Klippi, J. Aromaa: Purjehtivat klassikot. WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-32608-4
• Pekka Barck, Ingvard Livendahl, Affe Alfthan: Sexornas jakt. Finlands 6m förbund, 1992. ISBN 952-90-5890-X
• Pekka Barck: May Be IV Jubileumsskrift 1936-1996. Määritä julkaisija! ISBN 952-5045-02-1
• Pekka Barck: Segel och hav – ett bildverk om klassiska båtar och fartyg (yhdessä kuvaaja Jorma Rautapään kanssa). Litorale, 2004. ISBN 978-9525-04517-8
• The Six Metre - 100 years of racing by Pekka Barck and Tim Street 2008

Aiheesta muualla

• [1] Video: Purjehdusta Helsingin edustalla – Ainakin 8mR, kutosia ja saaristoristelijöitä Helsingin edustalla 1929
• Klassikkokuvia ja piirustuksia Ruotsin Merihistoriallisen museon arkistossa^{[vanhentunut linkki]}