Kilpisjärvi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Kilpisjärven kylää. Kylän vierellä sijaitsee myös samanniminen järvi.
Kilpisjärvi
Gilbbesjávri
Kilpisjärven kylä nähtynä Saanalta.
Kilpisjärven kylä nähtynä Saanalta.

Kilpisjärvi

Koordinaatit: 69°02′54″N, 020°47′42″E

Valtio Suomi
Maakunta Lappi
Kunta Enontekiö
Hallinto
 – Asutustyyppi Kylä
Aikavyöhyke UTC+2
 – Kesäaika UTC+3
Postinumero 99490











Kilpisjärvi (pohjoissaameksi Gilbbesjávri) on kylä Enontekiön kunnan luoteisimmassa kolkassa, Kilpisjärven rannalla Käsivarren peukalossa. Lähin naapurikylä on Yykeänperän (norj. Skibotn) kylä Norjan puolella, noin 50 kilometrin päässä Yykeänvuonon (norj. Lyngen) rannalla. Kilpisjärvi sijaitsee Neljän tuulen tien (valtatie 21) varrella.

Kilpisjärvellä on noin 100 vakituista asukasta. Matkailijoita siellä käy vuosittain kymmeniä tuhansia[1].

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpisjärvellä on liikkunut saamelaisia viimeistään 800-luvulla.[2] Kilpisjärvi sijaitsee vanhan Jäämerelle kulkeneen Ruijan kauppareitin varrella, jota pitkin taivallettiin Yykeänperän eli nykyisen Skibotnin markkinoille ainakin 1500-luvulta lähtien. Reittiä pitkin vaeltaneet saattoivat yöpyä Kilpisjärvellä Siilasvuoman autiotuvassa, Siilastuvassa.[3]

Koska matkaajien turvallisuutta haluttiin parantaa, asettui Siilastuvalle asumaan viimeistään vuonna 1911 valtion palkkaamana majataloa ylläpitävä perhe. Heitä on pidetty Kilpisjärven ensimmäisinä pysyvinä asukkaina. Kun Mallan luonnonpuisto rauhoitettiin vuonna 1916, siirrettiin autiotupa Siilasjärveltä viereisen Kilpisjärven rannalle ja laajennettiin valtion kustannuksella metsänvartijan asunnoksi.[4] Samana vuonna 6. kesäkuuta 1916 neljä suomalaista jääkäriä räjäytti Siilastuvan lähellä sijainneen venäläisten sotatarvikevaraston (ks. Kilpisjärven pamaus).[5] Tapauksen muistolaatta sijaitsee Saanan juurella valtatien varressa.

Vuonna 1926 Suomen, Ruotsin ja Norjan rajalle, noin 10 kilometriä Kilpisjärven kylältä länteen, pystytettiin Kolmen valtakunnan rajapyykki. Se pystytettiin vuonna 1897 rakennetun kivisen rajamerkin paikalle.

Siilastuvalle saapui kesällä 1932 Suomen Naisten Liikuntakasvatusliiton (SNLL) ryhmä retkeilemään läheisille tuntureille. Seuraavana SNLL:n Kaarina Kari, Anna Lehtonen ja Inkeri Arajärvi patikoivat Haltin huipulle ja veivät ensimmäisen vieraskirjan. He palasivat Haltille vielä kaksi kertaa 1930-luvulla.[6]

Suomen Matkailijayhdistyksen pieni retkeilymaja avattiin Kilpisjärvellä Siilastuvan naapurissa vuonna 1937. Sen suunnitteli arkkitehti Aulis E. Hämäläinen Väinö Vähäkallion arkkitehtitoimistossa. Kilpisjärvelle ei tuolloin vielä ollut tietä, ja kulkeminen sinne oli hidasta ja vaivalloista.[7]

Palojoensuun ja Kilpisjärven välille rakennettiin maantietä 1930-luvun lopulla, mutta talvisota keskeytti työn. Jatkosodan alussa Suomen valtio teki tien valmiiksi, ja Saksan armeija rakensi sen jatkoksi maantien Skibotnista Kilpisjärvelle venäläisellä vankityövoimalla. Lapin sodassa saksalaisjoukot polttivat Siilastuvan ja veivät retkeilymajan upseerikanttiinikseen Norjaan.[8]

Suomalaiset joukot nostavat lipun kolmen valtakunnan rajalle 27. huhtikuuta 1945.

Huhtikuun lopulla 1945 Kilpisjärvellä käytiin Lapin sodan viimeiset taistelut suomalaisten joukkojen ja vetäytyvien saksalaisten välillä. Viimeiset saksalaiset poistuivat maasta 27. huhtikuuta, jolloin suomalaiset sotilaat pystyttivät Suomen lipun kolmen valtakunnan rajalle. Kilpisjärvellä valtatien varrella on kaksi aiheeseen liittyvää muistomerkkiä: sodan viimeisten tykinlaukausten muistomerkki Muotkatakan kohdalla, Kilpisjärven eteläpuolella, ja toisen maailmansodan viimeisen taistelun muistomerkki Kilpisjärven retkeilykeskuksen kohdalla.[9] Lapin sodan päättymisen muistoksi vietetään kansallista veteraanipäivää.[10]

Sotien jälkeen Kilpisjärven tietä parannettiin, ja se valmistui vuonna 1947. Palaneen Siilastuvan tilalle valmistui vuonna 1947 uusi virkatalo. Kilpisjärvelle rakennettiin myös rajavartioasema, tulli, Tie- ja vesirakennuslaitoksen tukikohta sekä Helsingin yliopiston biologinen asema.[11]

Norjaan viedyt retkeilymajan hirret saatiin sodan jälkeen takaisin Kilpisjärvelle, ja vuoden 1946 lopulla maja seisoi taas entisellä paikallaan valmiina ottamaan vastaan seuraavan kesän retkeilijöitä. Retkeilymaja siirrettiin nykyiselle paikalleen Saanan juurelle 1950-luvun puolivälissä, ja sen jatkoksi rakennettiin vuonna 1958 arkkitehti Jouko Ylihannun suunnittelema ravintola. Ylihannu suunnitteli Suomen Matkailijayhdistyksen omistamaan ja ylläpitäään Kilpisjärven retkeilykeskukseen lisäksi majoitusrakennuksia ja rantasaunan. Ylihannu suunnitteli Kilpisjärvelle myös valtion rakennuttaman hotellin, joka valmistui Kilpisjärven rannalle useassa vaiheessa 1940-luvun lopulta lähtien. Valtio rakennutti eri vuosikymmeninä lisätiloja Kilpisjärven hotellille, ja viimeisinä valmistuivat henkilökunnan asuintalot ja uusi rantasauna 1980-luvulla.[12]

Kilpisjärvelle rakennettiin 1900-luvun loppupuolella myös huoltoasema, kauppa ja koulu. Valtakunnalliseen sähköverkkoon Kilpisjärvi liitettiin vuonna 1981.[13]

Luonnontieteellisellä tutkimustoiminnalla on Käsivarren Lapissa pitkät perinteet, sillä jo vuonna 1799 italialainen Giuseppe Acerbi ja englantilainen Edward Daniel Clarke liikkuivat seudulla tutkimusmatkoillaan.[14] Suomalaiset eläin- ja kasvitieteilijät tekivät 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa useita retkiä Kilpisjärven alueelle, Käsivarren tiettömään erämaahan. Eläintieteilijä Olavi Kalela valitsi Kilpisjärven myyrätutkimuksensa tukikohdaksi vuonna 1946. Kalelan aloitteesta perustettiin Helsingin yliopiston Kilpisjärven biologinen asema, joka aloitti toimintansa vuonna 1964. Kilpisjärven ympäristössä kootut vuosikymmenien mittaiset aikasarjat esimerkiksi kasvillisuudesta ja lintujen pesimämenestyksestä ovat tutkimukselle erityisen arvokkaita. Piennisäkkäiden kannanvaihtelun seuranta-aikasarja kuuluu maailman pitkäkestoisimpiin.[15][16]

Sodankylän geofysiikan observatorio rakensi Kilpisjärvelle kesällä 2012 radiovastaanotinaseman. Asema on nimetty KAIRA:ksi (Kilpisjärvi Atmospheric Imaging Receiver Array).[17] KAIRA:a käytetään myös signaalien vastaanottamiseksi useista ilmakehän läheisyyden tutkistaselvennä, varsinkin EISCAT VHF -tutkasta

Kulttuuri ja opetus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpisjärven koulu on kaksikielinen koulu, jonka opetus on suomen- ja saamenkielistä. Koulurakennus paloi 3. toukokuuta 2015, jolloin siellä oli majoittuneena matkailijoita. Palo sai alkunsa rakennuksen vieressä olleesta asuntoautosta.[18]

Maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saana nähtynä Kilpisjärveltä.

Käsivarren perukassa sijaitsevat Suomen ainoat yli kilometrin korkuiset tunturit, nk. suurtunturit, jotka kuuluvat Skandien vuoristoon. Kilpisjärven rannalla kohoaa 1 029 metriä korkea Saana, joka on suhteellisesti korkeimpia Suomen tuntureista: korkeusero Kilpisjärven pintaan on 556 metriä.[19] Saanan kaakkoisseinämä on hyvin jyrkkä mutta luoteisrinne loivempi, jota kautta myös kuljetaan tunturin laelle. Saanan kaakkoiskulmalla jyrkänteen alla on laaja vyörykivirinne, vuosituhansien jyrkänteestä rapautuvien kivien kasvattama. Kilpisjärven retkeilykeskus sijaitsee Saanan juurella.

Ilmasto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpisjärven ilmastoa luonnehtivat pohjoisuus, korkeus ja merellisyys: kylä on 480 metrin korkeudessa meren­pinnasta ja matkaa Jäämeren rantaan on alle 100 km. Ilmasto on Suomen kylmimpiä: vuoden keskilämpötila on noin −2,3 °C ja heinäkuun keskilämpötila +10,9 °C[20]. Vuoden keskilämpötila on vuosien 1951–2002 aikana vaihdellut −4,4 °C:n ja 0,5 °C:n välillä[21].

Kasvukausi kestää kesäkuun puolivälistä syyskuun alkupuolelle ja sen pituus on keskimäärin noin 100 vuorokautta[22][23]. Kasvukauden 5 °C ylittävien päivien lämpösumma on noin 350 astetta, alle kolmannes Etelä-Suomen vastaavasta arvosta. Terminen kesä, jolloin vuorokauden keski­lämpö­tila on yli 10 °C, on 45 päivän pituinen.[24]

Kaamosyö on Kilpisjärvellä kahden kuukauden mittainen: aurinko ei nouse 25. marraskuuta ja 18. tammikuuta välisenä aikana. Kesällä aurinko ei laske toukokuun 22. päivästä aina 22. heinäkuuta saakka.[25]

Lumet sulavat Kilpisjärveltä myöhään, kesäkuun alkupuolella: perinteisiä juhannushiihtoja on järjestetty vuodesta 1946. Mallan rinteillä on usein ympärivuotisia lumilaikkuja. Kilpisjärvellä mitattiin 19. huhtikuuta 1997 Suomen suurin lumensyvyys 190 cm.[26] Jäät lähtevät Kilpisjärvestä kesäkuussa, joskus vasta juhannuksen jälkeen. Järvellä järjestetään toukokuussa tuhansien osanottajien pilkkikilpailut järvelle rajatulla alueella.

Kilpisjärven ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) −7,7 −7,9 −4,2 0,9 6,2 12,2 16,2 14,3 9,1 2,0 −3,2 −5,8 ka. 2,7
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) −17,3 −17,4 −14,1 −8,3 −1,4 3,8 7,9 6,8 2,9 −3,0 −10,0 −14,7 ka. −5,4
Vrk:n keskilämpötila (°C) −12,2 −12,3 −8,8 −3,5 2,3 7,7 11,6 10,1 5,7 −0,5 −6,5 −10,1 ka. −1,4
Sademäärä (mm) 52 39 37 27 28 49 73 50 38 37 36 49 Σ 515
Sadepäivät (d) 11 10 8 6 7 8 10 8 8 9 9 11 Σ 105
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
−7,7
−17,3
−7,9
−17,4
−4,2
−14,1
0,9
−8,3
6,2
−1,4
12,2
3,8
16,2
7,9
14,3
6,8
9,1
2,9
2,0
−3,0
−3,2
−10,0
−5,8
−14,7
S
a
d
a
n
t
a 		52
39
37
27
28
49
73
50
38
37
36
49


Matkailu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen.
Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Retkeilyreitit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Näkymä Saanalta Mallan luonnonpuiston suuntaan

Suomen Matkailijayhdistys viitoitti vuonna 1953 Viiden tunturin retkeilyreitin. Siitä tuli myöhemmin osa Kalottireittiä.[27]

Yhteensä 800 kilometrin pituisen Kalottireitin Suomen puoleinen osuus kulkee Kilpisjärven kautta. Reitti kulkee Kolmen valtakunnan rajapyykiltä Mallan luonnonpuiston halki ja Saanan juurta kylän eteläpäässä sijaitsevalle Kilpisjärven luontokeskukselle. Sieltä reitti jatkuu koilliseen Käsivarren erämaa-alueelle ja edelleen Norjaan. Reitin varrella Suomen puolella ovat Kuohkimajärven, Saarijärven, Kuonjarjoen, Meekonjärven, Pihtsusjärven ja Kopmajoen autiotuvat.[28] Pihtsusjärven tuvalta haarautuu reitti Haltille, jonka rinteellä on Suomen korkein kohta (1 324 m). Halti-tunturin korkein kohta on jonkin matkaa Norjan puolella, jossa tunturi nousee vielä 1 365 metriin. Reitin pituus Kilpisjärveltä kolmen valtakunnan rajalle on noin 11 km ja Kilpisjärveltä Haltille noin 55 km.

Kilpisjärven retkeilykeskukselta lähtee viiden kilometrin pituinen Saanan luontopolku, joka kulkee Saanan ja viereisen Jiehkkáš-tunturin rinteillä. Polulta haarautuu reitti Saanan huipulle loivaa luoteisrinnettä pitkin. Matkaa retkeilykeskukselta Saanan huipulle on noin 4 km. Reittejä kulkee myös Saanan itäpuolella sijaitsevalle Saanajärvelle, jossa on päivätupa sekä kota, ja Tsahkaljärvelle (Čáhkáljávri).

Kesäaikaan Kilpisjärveltä pääsee kolmen valtakunnan rajalle myös veneellä Kilpisjärven yli.

Tunnettuja asukkaita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Hautajärvi, Harri: Autiotuvista lomakaupunkeihin. Lapin matkailun arkkitehtuurihistoria. Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, Arkkitehtuurin laitos; Aalto ARTS Books, 2014. ISBN 978-952-60-5597-8 Väitöskirjan verkkoversio
  • Järvinen, Antero ja Lahti, Seppo (toim.): Suurtuntureiden luonto. Yliopistopaino, Helsinki, 2004. ISBN 952-10-1142-4

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Antti Ohenoja ja Timo Leppänen: Käsivarren erämaan ja Kilpisjärven alueen kävijätutkimus 2009–2010 2010. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja, sarja B 140. Viitattu 12.6.2012.[vanhentunut linkki]
  2. ↑ Järvinen ja Lahti (toim.), 2004, s. 15
  3. ↑ Hautajärvi, Harri: Autiotuvista lomakaupunkeihin. Lapin matkailun arkkitehtuurihistoria, s. 158–159. Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, Arkkitehtuurin laitos; Aalto ARTS Books, 2014. ISBN 978-952-60-5597-8 Väitöskirjan verkkoversio
  4. ↑ Hautajärvi 2014, s. 158–159.
  5. ↑ Heino Liljeberg: Kilpisjärven pamauksesta 90 vuotta (Arkistoitu – Internet Archive). Heino Liljeberg. Matti Karvosen sivusto.
  6. ↑ Hautajärvi 2014, s. 160.
  7. ↑ Hautajärvi 2014, s. 159–161.
  8. ↑ Hautajärvi 2014, s. 214, 223–225.
  9. ↑ Kilpisjärven kyläsivut: Sotamuistomerkit kilpisjarvi.org. Arkistoitu 4.9.2012. Viitattu 9.6.2012.
  10. ↑ Heikki Oja: Aikakirja 2007 (PDF) (arkistoitu versio) Helsinki.fi. Helsingin yliopiston almanakkatoimisto. Arkistoitu 16.2.2012. Viitattu 23.4.2012.
  11. ↑ Hautajärvi 2014, s. 224.
  12. ↑ Hautajärvi 2014, s. 214–225.
  13. ↑ Kilpisjärven kyläsivut: Kronikka kilpisjarvi.org. Arkistoitu 4.9.2012. Viitattu 9.6.2012.
  14. ↑ Järvinen ja Lahti (toim.), 2004, s. 16–17
  15. ↑ Järvinen ja Lahti (toim.), 2004, s. 25
  16. ↑ Kilpisjärven biologinen asema: Pitkäaikaisseurannat Helsingin yliopisto. Viitattu 12.6.2012.
  17. ↑ Data kaira.sgo.fi. Viitattu 12.2.2023.
  18. ↑ Panu Vatanen: Kilpisjärven koulu paloi kivijalkaan saakka Ylen uutiset. 3.5.2015. Viitattu 3.5.2015.
  19. ↑ Järvinen ja Lahti (toim.), 2004, s. 50
  20. ↑ Järvinen ja Lahti (toim.), 2004, s. 7, 44
  21. ↑ Järvinen ja Lahti (toim.), 2004, s. 44
  22. ↑ Järvinen ja Lahti (toim.), 2004, s. 7
  23. ↑ Kilpisjärven alueen ilmaston tunnuslukuja Helsingin yliopisto, Kilpisjärven biologinen asema. Viitattu 9.6.2012.
  24. ↑ Lapin luonto-opas, Seppo Vuokko, Jorma Peiponen, Markus Varesvuo, Otava Helsinki 2008, ISBN 978-951-1-18372-3, s. 8–9
  25. ↑ Järvinen ja Lahti (toim.), 2004, s. 37
  26. ↑ Sääennätyksiä Ilmatieteen laitos. Viitattu 12.6.2012.
  27. ↑ Hautajärvi 2014, s. 224.
  28. ↑ Kalottireitti Luontoon.fi (Metsähallitus). Arkistoitu 8.5.2012. Viitattu 12.6.2012.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kilpisjärvi&oldid=22714555”