Kibbutsi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Näkymä Kfar Masarykin kibbutsilta.
Ruokala kibbutsissa noin vuonna 1970.

Kibbutsi (hepr. ‏קיבוץ‎, kibutz) on israelilainen kollektiivitila.[1] Maassa on nykyisin noin 250 kibbutsia.

Ensimmäiset kibbutsit perustettiin vuoden 1909 jälkeen[2] vapaaehtoisiksi ja tasa-arvoisiksi kommuuneiksi, joiden asukkaat noudattavat tiettyä yhteiskuntasopimusta. Opetus, kulttuuri ja sosiaalinen elämä on kibbutsilla järjestetty kooperatiivisesti, ja omistus on kollektiivista. Kaikki kibbutsin ja sen asukkaiden tuotot käytetään yhteiseksi hyväksi kibbutsin pyörittämiseen, sijoituksiin sekä keskinäiseen apuun ja vastuuseen. Asukkaat saavat käyttöönsä perhekokoonsa suhteutetun rahamäärän, joka ei riipu heidän työstään tai asemastaan – muutama kibbutsi tosin tekee tähän poikkeuksen. Päätökset tehdään suoran demokratian keinoin, jossa jokainen yksilö on mukana vaikuttamassa asioihin.[3]

Kaikki lapset saavat opetuksessa samat lähtökohdat.[3] Lapset ovat perinteisesti asuneet omissa tiloissaan, ja heitä on hoidettu yhteisöllisesti.[2] Suurin osa kibbutseista kuitenkin luopui lasten yhteisestä nukkumisesta 1990-luvun alusta lähtien.[4]

Ensimmäiset kibbutsit olivat aina maatalousyhteisöjä, joissa asuttiin vaatimattomasti ja syötiin yhteisruokalassa. 1970- ja 1980-luvulla moni kibbutsi yksityistettiin. Maatalouden rinnalle on tullut myös monipuolista valmistusteollisuutta. Israelin maataloustuotannosta kibbutsien osuus on noin 10 prosenttia. Joissakin kibbutseissa on hotelleja turisteille.[5]

Kibbutsien merkitys on nykyisin selvästi pienempi Israelissa kuin alkuvuosikymmeninä. Maassa on 250 kibbutsia, joissa asuu noin 125 000 ihmistä. Kibbutsit vaihtelevat kooltaan, ja asukkaita niissä on sadan ja tuhannen väliltä. Useimmat kibbutseista ovat uskonnottomia; uskonnollisia kibbutseja on parikymmentä.[3]

Kibbutsimatkailu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erityisesti 1970-luvulla Israelin kibbutsit olivat suosittuja länsieurooppalaisen nuorison reppumatkailun ja vapaaehtoistyön kohteita. Niillä kävi jopa 50 000 ulkomaalaista vuodessa, yleisimpänä työmuotona hedelmäsadon poiminta. Suomesta kibbutsimatkoja järjesti Finkiv-, Ruotsista Svekiv-niminen organisaatio. Matkailuinto syntyi vuoden 1967 kuuden päivän sodan jälkeen ja jatkui 1990-luvulle asti[6]. Vuosituhannen vaihteessa kibbutsimatkailu käytännössä loppui, kun kibbutsit yksityistettiin ja niiden prioriteetit muuttuivat sen myötä liiketaloudellisemmiksi.[7][8][9] 2020-luvulla pari-kolmekymmentä kibbutsia ottaa yhä vapaaehtoisia tyypillisesti kuuden kuukauden vapaaehtoistöihin Kibbutz Volunteers -järjestön kautta[6].

  1. kibbutsi. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
  2. a b Kibbutz Encyclopaedia Britannica. Viitattu 27.1.2021.
  3. a b c What Exactly is a Kibbutz Jewish Agency. Arkistoitu 28.1.2021. Viitattu 27.1.2021.
  4. "Children of the Dream" Revisited: 70 Years of Collective Early Child Care in Israeli Kibbutzim, Psychological Bulletin 1994, Vol 116 No. 1 99-116 [1]
  5. What is a Kibbutz? Tourist Israel. Viitattu 27.1.2021.
  6. a b Mannila, Marko: Koko elämä kibbutsilla. Helsingin Sanomat, 29.12.2022. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 29.12.2022.
  7. Rautava, Timo: Kibbutsi-matkailun aika pian ohi. Helsingin Sanomat, 31.3.1999. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 10.12.2022.
  8. Toivonen, Nuutti: Kibbutsi on kokemus. Helsingin Sanomat, 3.11.1999. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 10.12.2022.
  9. Salonen, Juha: Takana appelsiinien ja auringon kulta-aika. Helsingin Sanomat, 3.11.1999. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 10.12.2022.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]