Kaarle (Valois)

Ranskan monarkia
Kapeting-dynastia
(suorat kapetingit)

Hugo Capet

Lapset:

• Robert II Hurskas

Robert II Hurskas

Lapset:

• Henrik I
• Robert I

Henrik I

Lapset:

• Filip I
• Hugo Magnus

Filip I

Lapset:

• Ludvig VI

Ludvig VI Paksu

Lapset:

• Ludvig VII
• Robert I

Ludvig VII Nuori

Lapset:

• Marie
• Alix de France
• Marguerite de France
• Adèle
• Filip II
• Agnes de France

Filip II Augustus

Lapset:

• Ludvig VIII

Ludvig VIII Leijona

Lapset:

• Ludvig IX Pyhä
• Robert I
• Alphonse
• Pyhä Ranskan Isabel
• Anjoun ja Sisilian Kaarle I

Ludvig IX Pyhä

Lapset:

• Filip III Rohkea
• Robert
• Ranskan Agnes

Filip III Rohkea

Lapset:

• Filip IV Kaunis
• Kaarle
• Louis
• Margareeta Ranskalainen

Filip IV Kaunis

Lapset:

• Ludvig X Itsepäinen
• Filip V Pitkä
• Isabella de France
• Kaarle IV Kaunis

Ludvig X Itsepäinen

Lapset:

• Johanna II
• Juhana I Postuumi

Juhana I Postuumi

Filip Pitkä V

Kaarle IV Kaunis

Kaarle (Valois) (1270 – 16. joulukuuta 1325) oli nimellisesti Aragonian kuningas ja Konstantinopolin keisari, mutta todellisuudessa Valois’n (1286–1325), Alençonin, Chartres’n, Anjoun (1290–1325) ja Mainen (1290–1325) kreivi.

Kaarle oli Ranskan kuninkaan Filip III Rohkea ja Aragonian Isabellan poika. Hänelle kuuluivat alun perin Valois’n ja Alençonin kreivikunnat sekä isältään saama apanaasi, mutta hän oli myös erittäin kunnianhimoinen ja yritti saada hallintaansa lukuisia ruhtinaskuntia, joita hän olisi tarvinnut kustantaakseen ylellistä elämäntapaansa. Kaarle oli kyvykäs sotapäällikkö, mutta lukuisista yrityksistään huolimatta hän ei koskaan saavuttanut monarkin asemaa. Sen sijaan hänen pojastaan tuli Valois-suvun ensimmäinen Ranskan kuningas Filip VI. Tavattiinkin sanoa, että Valois’n Kaarle oli kuninkaan poika, veli, setä ja isä, mutta ei koskaan kuningas.

Elämäkerta

Valtakuntaa etsimässä

Sisilia

Kaarle tavoitteli valtaa koko ikänsä. Vuonna 1280 paavi tunnusti hänet Aragonian kuninkaaksi enonsa Pietari III:n sijaan, jonka paavi oli julistanut kirkonkiroukseen. Näin hän kilpaili samasta kruunusta enonsa kanssa, joka Sisilian saaren valloituksellaan oli päätynyt paavin viholliseksi.

Kaarle avioitui 16. elokuuta 1290 Anjoun kreivittären Margueriten kanssa, sillä hänellä oli tarkoituksenaan vahvistaa asemiaan Sisiliassa ja tässä tavoitteessaan hän sai tukea paavilta. Avioliittonsa kautta Kaarlesta tuli Anjoun, Mainen ja Perchen kreivi. Hän tavoitteli eräässä vaiheessa^milloin? asemansa perusteella Sisilian kruunua. Kaarle yritti saada Aragonian sotatoimin, mutta aragonialaiset eivät suostuneet syrjäyttämään Pietaria paavin vaatimuksista ja kirkonkirouksesta huolimatta. Kaarlelle jäi vain kardinaalin hatulla suoritettu kruunaus vuonna 1285, minkä takia häntä myöhemmin kutsuttiin ”hattukuninkaaksi”. Myöhemmin^milloin? hän luopui koko Aragonian tittelistä.

Valois’n Kaarle oli kyvykäs sotilas ja sotapäällikkö. Hän johti menestyksellä joukkoja Flanderissa vuonna 1297. Filip IV antoi siksi Kaarlen johtaa joukkoja Italian retkellä,^milloin? jossa vastassa oli Sisilian Fredrik. Tapahtumat päättyivät Caltabellottan häpeärauhaan vuonna 1302.

Valloittamalla useita kaupunkeja Kaarle myötävaikutti Ranskan ja Englannin välisen rauhan aikaansaamiseen, joka solmittiin Ranskan kuninkaan Filip IV:n ja heidän sisarensa Isabellan, Englannin kuningattaren neuvotteluilla.^milloin?

Konstantinopoli

Toisen avioliittonsa Kaarle solmi vuonna 1301 Catherine de Courtenayn kanssa, joka oli nimellinen latinalaisen Konstantinopolin keisarin tittelin haltija ja keisari Baudouin II Porfyrogennetosin pojantytär. Uuden vaimonsa Kaarle valitsi siinä toivossa, että hän voisi tämän avulla päästä itse keisariksi. Pariskunta käytti Ranskassa itsestään nimitystä Konstantinopolin keisari ja keisarinna.

Saadakseen paavin siunauksen Kaarle teki sotaretken Italiaan,^milloin? jossa hän avusti Anjoun Kaarle II:a taistelussa serkkuaan, Sisilian kuningasta Fredrik III:a vastaan. Paavi nimesi hänet vikaarikseen, mutta Kaarlen epäonninen sekaantuminen Italian politiikkaan pilasi hänen maineensa myös Ranskassa 1301–1302.

Kaarlen vanhempi veli Filip IV Kaunis vastusti isänsä uutta avioliittoa ja tuki sen takia Kaarlen vallantavoittelua. Kaarle sai uuden tilaisuuden tavoitella kruunua 1308, kun keisari Albert Habsburgilainen kuoli. Filip IV rohkaisi häntä, koska ei halunnut itse ottaa sitä riskiä, että ei olisi tullut valituksi. Toisaalta hän ajatteli, että oma veli olisi keisarina Ranskan kannalta myönteinen asia. Kaarlen ehdokkuus ei tuottanut tulosta, ja roomalaisten keisariksi valittiin luxemburgilainen kreivi Henrik VII. Kaarle hautoi kuitenkin edelleen ajatusta Courtenaylle kuuluvasta itäisen keisarikunnan kruunusta. Samana vuonna Kaarle myös solmi kolmannen avioliittonsa, tällä kertaa Saint-Polin kreivi Guy III de Châtillonin tyttären Mahaut de Saint-Polin kanssa.

Myöhempi sotilasura

Vuonna 1311 Filip nimitti Kaarlen johtamaan valtuuskuntaa Tournain rauhanneuvotteluihin, jossa oli tarkoitus neuvotella flaamien kanssa. Neuvottelujen aikana Kaarle kuitenkin riitautui kuninkaan neuvonantajan Enguerrand de Marignyn kanssa, minkä jälkeen he olivat verivihollisia. Kiista päättyi Marignyyn teloitukseen 1315.

Kuningas Ludvig X:n ennenaikainen kuolema 1316 sai Kaarlen tavoittelemaan merkittävää poliittista roolia, mutta hän ei voinut estää veljenpoikaansa Poitiers'n Filipiä tulemasta sijaishallitsijaksi ja pian sen jälkeen kuninkaaksi nimellä Filip V.

Vuonna 1324 eli vuotta ennen kuolemaansa Kaarle johti menestyksekkäästi viimeisen veljenpoikansa Ranskan kuningas Kaarle IV Kauniin joukkoja, joiden tarkoituksena oli valloittaa Flanderi ja Englannin kuninkaan Edvard II:n hallussa olevat alueet Guyennessä Etelä-Ranskassa.

Kuolema

Kaarle kuoli 16. joulukuuta 1325 Nogent le Roissa. Pian Kaarlen kuoleman jälkeen vuonna 1328 hänen vanhimmasta pojastaan tuli Ranskan kuningas Filip VI.

Avioliitot ja lapset

Valois’n Kaarle oli naimisissa kolme kertaa ja sai yhteensä 14 lasta, joista kolme kuoli lapsena.

Ensimmäinen avioliitto solmittiin 16. elokuuta 1290 Corbeil’ssa Anjoun ja Mainen kreivittären Margueriten (1273–1299) kanssa, joka oli Napolin kuninkaan Kaarle II:n ja Unkarin Marian tytär. Avioliitosta syntyi kuusi lasta:

• Isabelle (1292–1309), avioitui vuonna 1297 Bretagnen herttuan Jean III:n (1286–1341) kanssa
• Philippe (1293–1350), Valois’n kreivi, josta tuli Ranskan kuningas nimellä Filip VI ja joka perusti Valois-dynastian
• Jeanne (1294–1342), avioitui vuonna 1305 Hainaut’n kreivin Guillaume I d'Avesnes’n (1286–1337) kanssa
• Marguerite (1295–1342), avioitui vuonna 1310 Blois’n kreivin Guy de Châtillon (k. 1342) kanssa
• Charles II (1297–1346), Alençonin kreivi
• Catherine (1299–1300)

Toisen kerran Kaarle avioitui vuonna 1301 Saint-Cloud’issa Konstantinopolin nimellisen keisarinnan Catherine de Courtenay’n (1274–1307) kanssa. Tästä avioliitosta syntyi neljä lasta:

• Jean (1302–1308)
• Catherine (1303–1346), Konstantinopolin nimellinen keisarinna, avioitui Taranton ja Akaian ruhtinaan Philippe I de Tarenten (1278–1332) kanssa
• Jeanne (1304–1363), avioitui vuonna 1318 Beaumont-le-Roger’n kreivin Robert III d'Artois'n (1278–1342) kanssa
• Isabelle (1306–1349), Fontevrault’n luostarin abbedissa

Kolmannen kerran Kaarle avioitui 1308 Poitiers’ssa Mahaut de Saint-Polin (1293–1358) kanssa, joka oli Saint-Polin kreivin Guy III de Châtillonin tytär. Avioliitosta syntyi neljä lasta:

• Marie (1309–1328), avioitui 1324 Napolin kuningaskunnan perillisen Kalabrian herttuan Charlesin (1298–1328) kanssa
• Isabelle (1313–1383), avioitui 1336 Bourbonin herttua Pierre I:n (1311–1356) kanssa
• Blanche (1317–1348), avioitui 1328 Saksan keisarin Kaarle IV:n (1316–1378) kanssa
• Louis (1318–1328), Chartres'n kreivi.

Lähteet

• Leblanc-Ginet, Henri; Histoire des Rois de France. Éditions Moréna et Actualités de l'Histoire, 1997.
• Les Rois de France. Judocus. Pariisi 1989.
• Kirchhoff, Elisabeth; Rois et Reines de France. Sisältää myös Mémoires de Commines. 1996.
• Wenzler, Claude; Généalogie des Rois de France. Èditions Ouest-France. 1994.