Isabelle Huppert

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Isabelle Huppert
Isabelle Huppert Venetsian elokuvajuhlilla 2024.
Isabelle Huppert Venetsian elokuvajuhlilla 2024.
Henkilötiedot
Koko nimi Isabelle Anne Madeleine Huppert
Syntynyt16. maaliskuuta 1953 (ikä 71)
Pariisi, Ranska
Ammatti näyttelijä
Puoliso Ronald Chammah (1982–)
Lapset 3
Näyttelijä
Aktiivisena 1971–
Palkinnot

2021 Kultaisen karhun kunnia­palkinto

Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
Svensk Filmdatabas

Isabelle Anne Huppert [yˈpɛʁ] (s. 16. maaliskuuta 1953 Pariisi) on ranskalainen Golden Globe -palkittu näyttelijä. Hänet tunnetaan muuntautumis­kyvystään ja taidostaan ilmaista tunteita pidättyneesti ja vähäeleisesti.[1] Vuonna 2016 hänet palkittiin parhaan nais­pää­osan Golden Globella roolistaan elo­kuvassa Elle. Hän sai roolistaan myös Oscar-ehdokkuuden.

Vuonna 2020 The New York Times nimesi Huppertin tämän vuosituhannen toiseksi parhaaksi naisnäyttelijäksi.[2]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isabelle Huppert Cannesin elokuvajuhlilla 2018.

Huppert aloitti elo­kuva­uransa 1970-luvun alussa. Läpimurtonsa hän teki vuoden 1977 elokuvassa Pitsinnyplääjä, josta hänet palkittiin Bafta-palkinnolla. Vuonna 1980 hän teki yhdysvaltalaisen elokuvan debyyttinsä, kun hän esiintyi Michael Ciminon lännenelokuvassa Portti ikuisuuteen. Samana vuonna hän näytteli yhtä pääroolia Jean-Luc Godardin elokuvassa Pelastukoon ken voi. Myöhemmin 1980-luvulla hän näytteli elokuvissa Makuuhuoneen ikkuna (1987) ja Naisten asioita (1988). Vuonna 1994 hän näytteli pääosaa yhdysvaltalaiselokuvassa Ei-ammattilaiset – nunna, konna ja huora, joka on yksi hänen harvoista englanninkielisistä rooleistaan sitten Portti ikuisuuteen -elokuvan. Vuonna 2001 Huppert aloitti yhteistyönsä Michael Haneken kanssa elokuvalla Pianonopettaja. Sitemmin hän on näytellyt Haneken elokuvissa Valkoinen nauha (2009), Rakkaus (2012) ja Happy End (2017).

Palkinnot ja ehdokkuudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huppert on voittanut urallaan muun muassa Baftan (1977), Berliinin hopeisen karhun, kaksi Cannesin elo­kuva­juhlien parhaan nais­näyttelijän palkintoa (1978 ja 2001), Césarin ja kaksi parhaan nais­näyttelijän European Film Awardsia. Vuonna 2005 hän sai Venetsian elo­kuva­juhlilla erikois­leijonan.[3] Vuonna 2016 Huppert näytteli elo­kuvassa Elle, josta hänet palkittiin parhaan nais­pää­osan Golden Globella.[4]

Huppert sai 16. joulukuuta 2021 Kultaisen karhun kunnia­palkinnon elämän­työstään.[5]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huppert on ollut vuodesta 1982 lähtien pari­suhteessa Ronald Chammahin kanssa. Heillä on kolme lasta.[6]

Valikoitu filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Isabelle Huppertin filmografia ja teatteriesiintymiset

Elokuvat, joiden rooleista Isabelle Huppert on palkittu.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Tikkanen, Amy et al.: Isabelle Huppert Yhdys­vallat: Ency­clopædia Britannica. Viitattu 23.8.2014. (englanniksi)
  2. ↑ Dargis, Manohla; Scott, A.O.: The 25 Greatest Actors of the 21st Century (So Far) 25.11.2020. Yhdys­vallat: The New York Times. Viitattu 30.4.2024. (englanniksi)
  3. ↑ Isabelle Huppert. New York Times. New York: The New York Times Company. Arkistoitu 26.10.2015. Viitattu 23.8.2014. (englanniksi)
  4. ↑ Lang, Brent: Golden Globe Nominations: ’La La Land’ Tops 2017 Nods, ’Moon­light’ Close Behind Variety. 12.12.2016. Viitattu 13.12.2016. (englanniksi)
  5. ↑ Homage and Honorary Golden Bear for Isabelle Huppert at the 2022 Berlinale 16.12.2021. Berliini: Berlin International Film Festival. (englanniksi)
  6. ↑ Green­street, Rosanna: Isabelle Huppert: ’My Guiltiest Pleasure? Imagining Myself as a Sadistic, Manipulative Murderer’ Berlinale. 26.5.2018. Lontoo: Guardian Media Group. Viitattu 2.1.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Isabelle_Huppert&oldid=22607060”