Iranin ydinohjelma

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Arakin raskasvesireaktori.

Iranin ydinohjelma on Iranin pyrkimys tuottaa, jalostaa ja käyttää uraania. Länsimaissa on epäilty, että ohjelma vie ydinaseen luomiseen. Tämäkin seikka on ajanut Iranin huonoihin väleihin länsimaiden kanssa. IAEA:n mukaan Iran ei ole kehitellyt ydinasetta vuoden 2009 jälkeen. Ydinohjelmasta käydyt neuvottelut ovat milloin kariutuneet, milloin edistyneet. Yhdysvallat on asettanut Iranille talouspakotteet ohjelman takia. Israelin tiedustelu on tehnyt sabotaasi-iskuja Iranin ydinlaitoksiin.[1] Asiantuntijoiden mukaan ulkomaat eivät kykene pysäyttämään Iranin ydinohjelmaa.[2]

Ohjelma

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1960-luvulta alkaneeseen Iranin ohjelmaan kuuluu nykyään ainakin kaivoksia, jalostuslaitoksia ja voimaloita sekä useita tutkimuslaitoksia. Yhdysvaltojen ja Euroopan mukaan ohjelmaan kuuluu myös ydinaseen kehittelyä, mutta Iranin johto sanoo ohjelman tähtäävän vain energiantuotantoon ja ydinvoiman lääketieteelliseen käyttöön.[3][4]

Ohjelma on ajanut maan kiistaan kansainvälisen yhteisön kanssa, koska sen epäillään liittyvän ydinaseen hankkimiseen. Kiistan aiheena on Iranin päätös rikastaa itse ydinvoimaloidensa uraani, vaikka rikastettua uraania voi ostaa halvalla ulkomailta. Iran sanoo tuottavansa vain matalarikasteista reaktoriuraania, mutta samalla tekniikalla voi valmistaa myös korkearikasteista aseluokan uraania. Mahdolliseen tulevaan ydinaseeseen viittaa myös maan kehittynyt kantoraketti- ja ohjusohjelma.

Vuonna 2011 IAEA:n asiantuntijaraportissa arvioitiin Iranin olleen ainakin vuoden, luultavasti useamman päässä aseluokan uraanin tuotannosta.[5]

Iran on allekirjoittanut ydinsulkusopimuksen, jonka mukaan maa ei saa hankkia ydinaseita. Se ratifioi sopimuksen 1970, ja päästi IAEA:n tarkkailijat maahan vuonna 1992.[6]

Yhdysvaltain tiedustelun raportin mukaan Iranin pommiohjelma olisi lopetettu jo vuonna 2003 ja sen jäänteetkin vuoden 2007 keskivaiheille. Kuitenkin vuonna 2009 Iran rakensi uutta uraanirikastamoa, mikä liittyi länsimaiden mielestä pommiohjelmaan. Myös vuonna 2009 Iranin hallitusta vastaan nousseen opposition uskotaan tukevan ydinohjelmaa.[7]

Iranilla on luultavasti uraania rikastavia sentrifugeja enemmän kuin se maailmalle kertoo. Helmikuussa vuonna 2010 Iran ilmoitti rakentavansa 10 uutta rikastamoa ja nostavansa uraanin rikastusastetta 3,5 %:sta 20 %:iin lääketieteellisten isotooppien tuotantoa varten. 20 % on jo melko korkea rikastusaste, vaikka ei vielä sopiva ydinaseeseen.[8]

Iran allekirjoitti vuonna 2015 ydinasevaltojen kanssa sopimuksen, jonka mukaan maa ei hanki ydinasetta. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump sanoi osuutensa irti vuonna 2018, koska epäili Iranin kiertävän sopimusta. Iran sanoi oman osuutensa irti vuoden 2020 alussa, jolloin Iranin ja Yhdysvaltain välit olivat sodan partaalla.[9][10]

Iranin ydinohjelma ja ydinase

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet Iranin ydinohjelman ja ohjusohjelman piirteet viittaavat ydinaseen kehittelyyn.

Iran on ilmoittanut rikastavansa uraania rauhanomaista käyttöä varten käytettäväksi ydinpolttoaineena. Ydinvoimaloissa ”palava” uraani on lähinnä kevyttä isotooppia U-235:tä, ja suurin osa luonnonuraanista hoitainnaselvennä neutroneilla halkeamatonta U-238:aa. Ydinvoimalan polttoaineeseen tarvittava 3–5% pitoisuusasteen uraani olisi Iranille taloudellisempaa ostaa kuin valmistaa itse. Muita kriisin kohteita on Iranin rakenteilla oleva raskasvesilaitos, joka voisi soveltua plutoniumin valmistukseen. Iranille on tarjottu omasta ydinpolttoaineen rikastamisesta luopumista ja samalla kevytvesireaktoria, millä ei voitaisi tuottaa ydinaseeseen tarvittavaa rikastetta. Venäjä tarjoutui rikastamaan uraania Iranille, jolloin Iranin ei tarvitsi suorittaa epäiltyä rikastusprosessia itse. Iran kieltäytyi ilmoittaen, että syy omalle uraaninrikastamiselle on juuri se, ettei Iranille ollut myyty rikastettua uraania.[11]

Iran on ollut osittain haluton antamaan Kansainväliselle atomienergiajärjestölle IAEA:lle tietoa ja tarkastusmahdollisuuksia. Yhdysvaltain tiedustelupalvelu CIA ei ole löytänyt Iranin väitetystä ydinaseohjelmasta minkäänlaisia todisteita.[12]

Ohjusteknologia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iran on hankkinut ohjuksia muista maista, lähinnä Pohjois-Koreasta. Niiden uskotaan kantavan Länsi-Euroopan pääkaupunkeihin ja Moskovaan asti.[3]

Vuonna 2011 IAEA raportoi Iranin tutkivan Shahab 3 -ohjusten varustamista ydinkärjillä.[3]

Tarpeeksi kehittyneellä tekniikalla Iran pystyisi uhkaamaan Yhdysvaltoja, millä olisi vaikutusta myös Euroopan turvallisuuteen Venäjän vastustaman ohjuskilpihankkeen vuoksi. Egypti ja Saudi-Arabia saattaisivat ryhtyä kehittämään omaa ydinasettaan, mikä johtaisi varustelun laajenemiseen Lähi-idässä.[13]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iranin ydinohjelma alkoi shaahin valtakaudella Yhdysvaltojen, Britannian, Ranskan ja Saksan tuella vuonna 1975. Tarkoituksena oli hankkia maahan ydinvoimaa. Ydinvoimaa tarvittiin, koska piti kyetä tuottamaan sähköä kasvavaa kansantaloutta varten ja varautua aikaan, jolloin maan öljyvarat ehtyvät. Iran sopi ostavansa kaksi voimalaa Ranskasta, kaksi Saksasta ja neuvotteli Yhdysvaltojen kanssa kahdeksasta voimalasta. Islamilaisen vallankumouksen jälkeen Yhdysvallat veti tukensa pois ja pyrki estämään Iranin ydinvoimakehitystä IAEA:n kanssa. [14]

Saksalaisen Siemensin aloittama Busherin ydinvoimala jäi kesken vallankumouksen aikana. Venäläiset rakensivat sen valmiiksi vuodesta 1995 alkaen.[15]

2000-luvun kriisi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2003 Iran kertoi lopettavansa uraanin rikastusohjelman ja päästävänsä IAEA:n tarkastajat laitoksiinsa. IAEA raportoi että aseohjelmasta ei ollut todisteita.[16]

Vuonna 2005 Iran ilmoitti aloittavansa uraanin rauhanomaiseen käyttöön tähtäävän jalostuksen uudelleen. IAEA:n mielestä tämä rikkoi ydinsulkusopimusta.[16]

YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1696 31. joulukuuta 2006 vaati Irania keskeyttämään rikastamisen, kunnes ohjelman rauhanomaisuudesta päästään selvyyteen.[17] Tuolloin Iranille oli 164 sentrifugia uraanin rikastamiseen. Määrä aiotaan nostaa 60 000:een.[18]

Kuubassa syyskuussa 2006 kokoontunut 118 maan sitoutumattomien maiden liike julisti päätöslauselmassaan tukensa Iranin rauhanomaiselle ydinohjelmalle.[19]

IAEA:n taustalla Yhdysvallat ja erityisesti Israel ovat pyrkineet painostamaan Irania luopumaan ydinohjelmastaan. Yhdysvallat ja Israel pitävät säännöllisesti merisotaharjoituksia Hormuzinsalmella. Yhdysvalloilla oli syyskuussa 2007 Persianlahdella kolme lentotukialusryhmää.

YK:n turvallisuusneuvosto päätti 23. joulukuuta 2006 yksimielisesti asettaa Iranille pakotteita estääkseen ydinohjelmaan tai ballistisiin ohjuksiin liittyvän materiaalin, välineistön tai tekniikan siirtämisen Iraniin. Tekstiä muutettiin ennen sen hyväksymistä useaan otteeseen, etenkin Venäjän aloitteesta, koska Moskova ja Peking pitivät sitä liian ankarana, kun taas Yhdysvallat ajoi kovempaa linjaa.[20]

2007

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iran ajautui vuoden 2007 aikana kiistaan länsivaltojen ja IAEA:n kanssa ydinohjelmastaan. Huhtikuussa 2007 Iran pidätti 15 brittisotilasta, jotka olivat Iranin mukaan harhautuneet sen aluevesille.[21]

Huhtikuun puolivälissa 2007 Iran käynnisti kaikki Natanzin 1 300 sentrifugia.[16]

2009

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyskuun lopulla 2009 Iran ilmoitti rakentavansa toisen uraanirikastamon Natanzin laitoksen lisäksi. Iranin IAEA:lle lähettämän kirjeen mukaan laitos ei vielä rikasta uraania ja se on vasta kokeiluasteella.[22] Länsimaiden mielestä Iran salasi uuden rikastamon rakentamisen liian pitkään. Iranin mielestä uuden rikastamon rakentamista ei salattu, koska maa ilmoitti siitä IAEA:lle. Myös Venäjän presidentti Dmitri Medvedevin mielestä laitoksen rakentaminen salattiin.[23][23] Iran ilmoitti sallivansa IAEA:n tarkastuksen uuteen laitokseen, ja tällöin laitos olisi täysin laillinen. Iranin mielestä laitoksessa ei rikasteta uraania aseluokan väkevyyteen asti.[24]

Länsivallat ja Israel tuomitsivat laitoksen jyrkästi sanoen sen liittyvän maan pommiohjelmaan.[25] Yhdysvaltain presidentti Barack Obama uhkasi Irania pakotteilla uuden laitoksen vuoksi. Länsimaat vaativat Iranilta varmoja merkkejä siitä ettei maan uraanin rikastaminen liity kehitteillä olevaan ydinaseeseen. Israel vaati länsimailta selvää vastausta Iranin uraanin rikastusohjelmaan. Myös Venäjä vihjasi halusta tukea Iranin vastaisia pakotteita. Aiemmin Venäjä ei ole ollut yhtä halukas toimimaan Irania vastaan pakottein YK:ssa.[24]

2010

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iran ilmoitti helmikuussa 2010 rakentavansa 10 uutta uraanirikastamoa ja nostavansa rikastusastetta 3,5%:sta 20%:iin. 20 % tarvitaan lääketieteellisten isotooppien tuotantoon. Vaikka 20%:inen uraani ei kelpaa ydinaseeseen, siitä voidaan puolessa vuodessa tuottaa aseluokan uraania. Israel raivostui Iranin uusista aikeista. Yhdysvallat ja Israel halusivat Iranille tästä kovat kansainväliset pakotteet.

Stuxnet-tietokonemato riehui syyskuussa Busherin ydinvoimalan työntekijöiden koneissa.[16]

2011

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iran ilmoitti, että Busherin generaattorit toimivat pienellä teholla toukokuussa ja kytkettiin valtakunnanverkkoon syyskuussa.[16]

Marraskuussa IAEA raportoi, että Iranin ydintutkimus tähtää pommin laukaisijan kehittämiseen.[16]

2012

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iran aloitti uraanin rikastamisen maanalaisessa Fordon laitoksessa. YK:n tarkkailijat löysivät jäänteitä 27 % uraanista.[16]

Länsimaat sopivat taloudellisista pakotteista: Euroopan unioni sopi öljyn tuontikiellosta. Iranin keskuspankin varat jäädytettiin sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa.[3]

2013

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helmikuussa Yhdysvaltojen varapresidentti Joe Biden ehdotti kahdenvälisiä neuvotteluja mutta Iran kieltäytyi.[16]

2014

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maaliskuussa Iranin presidentti Hassan Rouhani ilmoitti, että Iran on hylännyt ydinohjelmansa sotilaallisen puolen, koska on syntiä omistaa ydinaseita.[26]

2015

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iran sopi maailman johtavien ydinasevaltojen kanssa, ettei se hanki ydinasetta.[9]

2018

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump irtisanoi ydinsopimuksen.[27]

2020

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iranin hallitus vetäytyi ydinsopimuksesta.[28] Kesä-heinäkuussa 2020 Iranin ydinlaitoksissa ja sotilaskohteissa tapahtui tulipaloja ja räjähdyksiä, joiden aiheuttajaa tai syytä ei ole tiedossa.[29] Iskuista epäiltiin muun muassa Israelin, Yhdysvaltain tai Saudi-Arabian tiedustelupalveluita. Sabotaasitekojen ei uskottu ratkaisevasti haittaavan Iranin mahdollista ydinohjelmaa.[30]

Marraskuussa 2020 Iranilla oli uraania kyllin kahteen ydinaseeseen, jos uraani jatkojalostettaisiin.[31]

Tuntematon taho murhasi 27. marraskuuta Iranin oletetun ydinaseohjelman johtajan Mohsen Fakhrizadehin. Hyökkääjät pysäyttivät Fakhrizadehin auton autopommilla ja ampuivat haavoittavasti.[32] Fakhrizadeh kuoli pian sairaalassa.[33] Iran epäili murhasta Israelia ja vaati länsimaita tuomitsemaan teon.[34] Vain vähän aiemmin luultavasti israelilaisagentit olivat murhanneet Al-Qaidan kakkosmiehen Iranissa.[35] Iranilaiset ilmoittivat jatkavansa Fakhrizadehin johtamaa teknistä työtä.[36]

Iranin parlamentti kielsi 3. joulukuuta tarkastukset maan ydinlaitoksiin.[37] Se ilmoitti nostavansa uraanin rikastusasteen 20 prosenttiin. Iranin presidentti Hasan Ruhani vastusti parlamentin säätämää uutta lakia.[38]

2021

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2. tammikuuta 2021 Iran ilmoitti IAEA:lle alkavansa rikastaa 20-prosenttista uraania, mikä on vastoin aiempaa ydinasesopimusta.[39] Helmikuussa 2021 IAEA ilmoitti Iranin valmistavan ydinaseisiin soveltuvaa uraanimetallia.[40]

Israelin tiedustelupalvelu teki 11. huhtikuuta 2021 sabotaasi-iskun Natanzin ydinlaitokseen.[41][42][43][44]

Muiden maiden reaktiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iranin ydinohjelma saattaa pahimmassa tapauksessa johtaa sotilaallisiin iskuihin Irania vastaan, kuten kävi 1980-luvun alussa Irakin tapauksessa. Israel tuhosi Operaatio Operassa kahdeksan F-16-hävittäjän kuudellatoista pommilla Irakin ydinvoimalan Osirakissa 7. kesäkuuta 1981. Koneita oli saattamassa kuusi F-15:ä. Operaation motiiviksi kerrottiin, että reaktori saattoi olla Saddam Husseinin hallinnon Israelia vastaan kohdistama ydinaseuhka. Elokuun lopulla 2007 Ranskan presidentti Sarkozy kertoi Yhdysvaltain vierailunsa jälkeen maansa diplomaattien vuosikokouksessa Yhdysvaltojen aikomuksesta pommittaa Irania (”bombed into compliance”), ellei se taivu länsimaiden vaatimuksiin[45].

Israel järjesti sotaharjoituksen valmistautuakseen iskemään Iranin ydinlaitoksia vastaan. Apulaispääministeri Shaul Mofaz ilmoitti Israelin olevan pakotettu suorittamaan operaatio, jollei Iran lopeta uraanin rikastamista. Pääministeri Ehud Olmertin mukaan kaikkia vaihtoehtoja kuitenkin harkitaan. Ydinohjelman kannalta keskeiset laitokset on kuitenkin sijoitettu eri puolille Irania, minkä vuoksi ilmaiskuja jouduttaisiin tekemään useampia. Israel joutui ottamaan huomioon Yhdysvaltain presidentinvaalit, koska republikaaniehdokas John McCain oli Barack Obamaa valmiimpi sotilaallisiin toimiin.[46]

Iran ilmoitti 12. tammikuuta 2010 jo kolmannen iranilaisen ydintutkijan murhasta. Iranin yliopiston professori Massoud Mohammadi sai surmansa, kun kauko-ohjattu pommi räjähti. Iran syytti iskusta Yhdysvaltain ja siionistien tukemia palkkasotilaita. Iranin oppositio kiisti tehneensä iskun[47] Marraskuussa 2010 presidentti Ahmadinejad sanoi haittaohjelman häirinneen Iranin rikastusohjelmaa[48], mikä oli jo aiemmin uutisissa huomattu. 29. marraskuuta ydinfyysikko Majid Shahriari kuoli kun hänen autonsa ohi ajavan moottoripyörän tuntematon ajaja heitti hänen autonsa etuikkunasta sisään pommin. Iran syytti tästä iskusta Israelin tiedustelupalvelua[49]

Kiina ja Venäjä esiintyivät sovittelevasti, vaikka pyrkivät saamaan Iranin ydinpolttoaineen tuotantoa kansainväliseen valvontaan. Venäjä on myynyt Iranille ilmatorjuntaohjuksia.

Ydinvoimalaitokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Iranin ydinlaitoksia.

Iranin ydinohjelma koostuu useasta osasta: uraanikaivoksista, polttoaineenkäsittelylaitoksista, laboratorioista sekä reaktoreista. Ne ovat hajasijoitetut ympäri Iranin valtioaluetta, tosin siten, että suurin osa on Länsi- tai Keski-Iranissa.

Būšehr

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Būšehrissa alettiin 1974 suunnitella Siemens AG:n ja AEG Telefunkenin yhteisyrityksen Kraftwerk Union A.G:n avustuksella kahta 1 196 MW:n kokoista ydinreaktoria Šīrāzin kaupunkia varten. 1975 solmittiin sopimus kahden reaktorin rakentamisesta. Reaktorit toimittaisi ThyssenKrupp.

Sopimus oli arvoltaan 4–6 miljardia dollaria. Työt keskeytyivät tammikuussa 1979. Heinäkuussa 1979, jolloin hankkeesta luovuttiin, koska Iranissa tapahtui islamilainen vallankumous, olivat reaktorien valmistumisasteet 50 % ja 80 %. Kraftwerk-Union A.G:n puolelta syyksi ilmoitettiin 450 miljoonan dollarin erän ja myöhästymismaksujen maksamatta jättäminen. Siihen mennessä Kraftwerk-Union A.G. oli saanut projektista 2,5 miljardia dollaria.

Irakin–Iranin sota aiheutti lukuisia ilmahyökkäyksiä ja vahinkoja helmikuun 1985 ja vuoden 1988 välillä. Iranin hallitus pyysi Siemensiä suorittamaan projektin loppuun, mutta Yhdysvallat vaikutti asiaan kielteisesti diplomatiallaan. Irakin hyökkäyksen vuoksi ydinohjelman toimeenpanoa siirrettiin sodan loppuun.

Iran allekirjoitti 1992 sopimuksen venäläisten kanssa projektin loppuun saattamisesta. Vuonna 1995 Venäjä allekirjoitti sopimuksen kevytvesireaktorin toimittamisesta. Sopimuksessa edellytetään, että ydinvoimalan käytetyt polttoainesauvat toimitetaan Venäjälle jälleenkäsiteltäviksi. Yhdysvallat esitti huolensa siitä, että Iran pitäisi polttoainesauvat itse ja valmistaisi niistä ydinaseisiin tarvittavaa plutoniumia. Vuonna 2004 Yhdysvaltain apulaisulkoministerin John Boltonin mukaan Iran oli ilmoittanut kolmelle EU-maalle, Britannialle, Ranskalle ja Saksalle, että se voisi hankkia itselleen ydinaseita kolmen vuoden kuluessa, mutta Yhdysvaltain tiedusteluarvio ei tukenut väitettä.

Gachin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gachinissa on Iranin oma uraanikaivos. Kaivostoiminta alkoi siellä vuonna 2004, ja 2010 Iran ilmoitti toimittaneensa ensimmäisen keltakakun eli uraanimalmitiivisteen rikastettavaksi.[50]

Isfahan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jauhettua keltakakkua.

Isfahanissa uraanimalmi muunnetaan käsittelylaitoksessa heksafluoridikaasuksi, uraanioksidiksi ja metalliksi, jota Iranin reaktorit eivät tarvitse polttoaineekseen. [50] Teknologiakeskuksessa on neljä pientä kiinalaista tutkimusydinreaktoria, joita operoi AEOI. Se tuottaa keltakakusta uraaniheksafluoridia.

Natanz

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iran rakentaa uraaninrikastuslaitosta Natanziin. Vuonna 2013 se alkoi asentaa sinne 180 sentrifugia.[51]

Työt keskeytettiin 2003, mutta aloitettiin uudelleen. Asiantuntija-arvioiden mukaan Natanziin voisi sijoittaa 50 000 kehittynyttä kaasusentrifugia, joista voisi tuottaa 20 ydinaseeseen tarvittavan uraanin. Toisten arvioiden mukaan Natanziin sijoitettaisiin ehkä vain 5 000 sentrifugia.

Arak

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arakin lähistöllä on raskasvesilaitos. Raskaalla vedellä hallintaan fissioreaktiota ja sen avulla voidaan tuottaa myös plutoniumia.[52]

IAEA kävi Arakissa 2010, jolloin laitos oli rakenteilla. Se on päätellyt satelliittikuvista että laitos on sittemmin aloittanut toimintansa.[50]

Fordo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fordon laitos lähellä pyhää Qomin kaupunkia on uraanin rikastuspaikka.[50]

Paikkakunta Tyyppi Sijainti Tietolähde
Anarak Jätteenvarastointipaikka GlobalSecurity[53]
Arak Tutkimusydinreaktori www.globalsecurity.org [54]
Arak Raskasvesilaitos 34°05'20"N 49°41'44"E www.fas.org [55]
Bonab Laboratorio ja käsittelylaitos N38°25' E45°54' www.fas.org[56] Le Monde/Sunday Telepgraph
Būšehr Halilehin ja Bandargehin välissä, 17 kilometriä Būšehrista etelään Ydinvoimala 28.83484° N 50.89356° E FAS[57]
Chalus Käsittelylaitos N36°40' E51°25' www.fas.org[58] Le Monde/Sunday Telepgraph
Fasa Laboratorio 28°56'19"N 53°38'58"E www.fas.org[59]
Gostarech Laboratorio Le Monde/Sunday Telepgraph
Kalayen Käsittelylaitos Le Monde/Sunday Telepgraph
Khorasan Uraanikaivos www.fas.org[60]
Karajr Jätteenkäsittelylaitos N35°50' E51°00' www.fas.org [1], www.globalsecurity.org [2]
Lavizan 2 Käsittelylaitos Le Monde/Sunday Telepgraph
Mohallem Käsittelylaitos Le Monde/Sunday Telepgraph
Natanz Rikastuslaitos 33°43′19.06″N, 51°43′26.04″E / www.globalsecurity.org [3] / map.google.com
Neka Käsittelylaitos Le Monde/Sunday Telepgraph
Parkhovin Käsittelylaitos Le Monde/Sunday Telepgraph
Tabas Käsittelylaitos N32°48' E60°13' www.fas.org[61]
Sanghand Uraanikaivos 32°28′45″N, 55°24′30″E BBC<=1155 New Scientist
Sistan Uraanikaivos www.fas.org[60]
Qazvin Laboratorio ja käsittelylaitos Le Monde/Sunday Telepgraph
Yadz Laboratorio ja uraanikaivos Le Monde/Sunday Telepgraph

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Ortamo, Simo: Uutistoimisto: Iranin ydinlaitosta sabotoinut henkilö on tunnistettu – Iran syyttää iskusta Israelia Yle Uutiset. 12.4.2021. Viitattu 13.4.2021.
  2. ↑ EU-raportti: Iranin ydinojelmaa ei voi pysäyttää Yle Uutiset. 13.2.2007. Viitattu 13.4.2021.
  3. ↑ a b c d Iran's Nuclear Program New York Times. Viitattu 9.3.2013. (englanniksi)
  4. ↑ Jamal Ibrahim Haidar: Sanctions and Exports Deflection: Evidence from Iran. Paris: Paris School of Economics, University of Paris 1 Pantheon Sorbonne, Mimeo, 4.4.2015. Arkistoitu 24.8.2015. (englanniksi)
  5. ↑ UN nuclear agency IAEA: Iran 'studying nuclear weapons' 9.11.2011. BBC News. Viitattu 7.3.2013. (englanniksi)
  6. ↑ Iran Nuclear Weapons FAS. Viitattu 9.3.2013. (englanniksi)
  7. ↑ Hajanaisen opposition koitos. (Pääkirjoitus) Turun Sanomat. 30.12.2009. Arkistoitu 24.5.2012.
  8. ↑ Yhdysvallat ja Ranska: Iranille kovat pakotteet Yle Uutiset. 8.2.2010.
  9. ↑ a b Saksan ulkoministeri Iranin uraani-ilmoituksesta: ”Voi olla ensiaskel ydinsopimuksen päättymiselle” Helsingin Sanomat. 6.1.2020. Viitattu 6.1.2020.
  10. ↑ Sadattuhannet surivat surmattua komentajaa Iranissa – maa kertoi hylkäävänsä kaikki rajoitukset uraanin rikastamiselle Yle Uutiset. Viitattu 6.1.2020.
  11. ↑ Iran rejects Russia nuclear plan BBC News. 1.1.2006. (englanniksi)
  12. ↑ Lehti: Valkoinen talo ei usko CIA:n Iran-raporttia MTV3 Uutiset. 20.11.2006.
  13. ↑ Puistola, Juha-Antero: Gaza oli vasta alkusoittoa? Sotilasaikakauslehti, 2.3.2009, nro 3, s. 50-51.
  14. ↑ Nafeez Mosaddeq Ahmed: The Iran Threat (pdf) 2008. Institute for Policy Research & Development. Viitattu 7.3.2013. (englanniksi)
  15. ↑ Iran’s Bushehr A-plant on stream. Tass. Arkistoitu 2.2.2013. Viitattu 7.3.2013.
  16. ↑ a b c d e f g h Iran Timeline BBC News. Viitattu 9.3.2013. (englanniksi)
  17. ↑ Security Council Demands Iran Suspend Uranium Enrichment by 31 August, or Face Possible Economic, Diplomatic Sanctions. Security Council. Arkistoitu 9.1.2007. (englanniksi)
  18. ↑ Iran Seeks 60,000 Centrifuges RadioFreeEurope/RadioLiberty. 20.11.2006. (englanniksi)
  19. ↑ Iran Wins Backing From Nonaligned Bloc RadioFreeEurope/RadioLiberty. 17.9.2006. (englanniksi)
  20. ↑ Security Council approves sanctions on Iran[vanhentunut linkki]
  21. ↑ Iranians release British sailors 4.4.2007. BBC News. Viitattu 26.09.2007. (englanniksi)
  22. ↑ Iranilla rakenteilla toinenkin uraaninrikastamo MTV3 Uutiset. 25.9.2009.
  23. ↑ a b Länsivallat käärmeissään Iranin uudesta ydinlaitoksestaLänsivallat käärmeissään Iranin uudesta ydinlaitoksesta MTV3 Uutiset. 25.9.2009.
  24. ↑ a b Israel vaatii länneltä selkeää vastausta Iranille Yle Uutiset. 26.9.2009.
  25. ↑ "Sotilastoimet Irania vastaan tarjoavat vain aikaa" Yle Uutiset. 26.9.2009.
  26. ↑ Iran stopped nuclear weapons program as sinful - Rouhani. RT News. 1.3.2014. Arkistoitu 12.11.2014. Viitattu 6.11.2017. (englanniksi)
  27. ↑ Salehzadeh, Alan: Näkökulma: Miksi Trump sanoi Yhdysvallat irti Iranin ydinsopimuksesta ja mitä siitä seuraa? Iltalehti. 16.5.2018. Viitattu 6.1.2020.
  28. ↑ Incoronato, Katja: Nyt se tapahtui: Iran vetäytyy ydinasesopimuksesta – ”Tämä voi aloittaa ydinkriisin” Uusi Suomi. Viitattu 6.1.2020.
  29. ↑ Omituiset tulipalot jatkuvat Iranissa – nyt liekkeihin syttyi useita aluksia Bushehrin satamassa Yle Uutiset. Viitattu 15.7.2020.
  30. ↑ Mystisten tapahtumien sarja Iranissa ei hidasta ydinaseen kehittämistä, arvioi Iranin ydinlaitoksia kymmeniä kertoja tarkastanut Olli Heinonen Yle Uutiset. Viitattu 15.7.2020.
  31. ↑ Mykkänen, Pekka: The New York Times: Trump harkitsi iskua Iranin ydinlaitokseen, mutta neuvonantajat saivat hänet perääntymään Helsingin Sanomat. 17.11.2020. Viitattu 17.11.2020.
  32. ↑ Iranilaisen ydinvoimatutkijan salamurhasta kerrottiin uusia yksityiskohtia – ”Se oli kuin Hollywoodin toimintaelokuvasta” Ilta-Sanomat. 30.11.2020. Viitattu 30.11.2020.
  33. ↑ Iranin armeijan ydinohjelman oletettu johtaja murhattu Ilta-Sanomat. 27.11.2020. Viitattu 27.11.2020.
  34. ↑ Iranin ydinohjelman oletettu johtaja murhattu – Ulkoministeri syyttää Israelia Yle Uutiset. Viitattu 27.11.2020.
  35. ↑ Iran | Johtava iranilainen ydintutkija surmattiin Teheranissa, Iran syyttää Israelia Helsingin Sanomat. 27.11.2020. Viitattu 27.11.2020.
  36. ↑ Iran | Iran syyttää Israelia johtavan ydintutkijan salamurhasta ja uhkaa ”ankaralla kostolla”, Israelin lähetystöjen turvatoimia lisätty Helsingin Sanomat. 27.11.2020. Viitattu 28.11.2020.
  37. ↑ Ydinaseet | Iran aikoo kieltää YK:n tarkastukset sen ydinlaitoksiin Helsingin Sanomat. 3.12.2020. Viitattu 3.12.2020.
  38. ↑ Iranin parlamentti ja presidentti erimielisiä laista, jolla lisättäisiin uraanin rikastamista Yle Uutiset. Viitattu 3.12.2020.
  39. ↑ Iran | Iran ilmoitti YK:lle aloittavansa sopimuksien vastaisen uraanin rikastamisen Helsingin Sanomat. 2.1.2021. Viitattu 11.2.2021.
  40. ↑ Lähi-itä | Iran on alkanut valmistaa uraanimetallia, jota voi käyttää ydinaseiden valmistamiseen Helsingin Sanomat. 11.2.2021. Viitattu 11.2.2021.
  41. ↑ Iranin mukaan sen keskeinen ydinlaitos joutui sabotaasin kohteeksi Yle Uutiset. Viitattu 13.4.2021.
  42. ↑ Miten isku Iranin ydinlaitokseen vaikuttaa ydinsulkusopimuksen kohtaloon? Lue viisi kysymystä ja vastausta Israelin ja Iranin uusimmasta kiistasta Yle Uutiset. Viitattu 13.4.2021.
  43. ↑ HS-analyysi | Mieskuoro ylisti Iranin ydinohjelmaa, mutta seuraavana päivänä räjähti: Lisääkö Israel painetta käynnissä oleviin ydinsopimuksen neuvotteluihin? Helsingin Sanomat. 12.4.2021. Viitattu 13.4.2021.
  44. ↑ Israelin median mukaan maa on Iranin ydinlaitokseen tehdyn iskun takana Yle Uutiset. Viitattu 13.4.2021.
  45. ↑ Borchgrave, Arnaud De: Commentary: The next war? Spacewar.com. 29.8.2007. SpaceDaily. (englanniksi)
  46. ↑ Heikki Ikonen: Israel näyttää muskeleitaan Iranille. Aamulehti, 9.7.2008, s. 2.
  47. ↑ Ydintutkija murhattiin Teheranissa Yle Uutiset Ulkomaat 12.1.2010
  48. ↑ Ahmadinejad: Haittaohjelma iski Iranin ydinlaitoksiin Yle Uutiset Ulkomaat 29.11.2010, 16:51, päivitetty 17:10
  49. ↑ Iranissa on tapettu maan merkittävimpiin kuuluva ydintiedemies Yle Uutiset Ulkomaat 29.11.2010, klo 09:06, päivitetty 10:54
  50. ↑ a b c d Iran's key nuclear sites BBC. Viitattu 9.3.2013. (englanniksi)
  51. ↑ Iran installing new Natanz centrifuges, says IAEA BBC. Viitattu 7.3.2013. (englanniksi)
  52. ↑ Institute for Science and International Security 12/2002. DigitalGlobe.lähde tarkemmin?
  53. ↑ Nuke Global security
  54. ↑ globalsecurity.org
  55. ↑ Arak FAS
  56. ↑ Bonab / Benab, N38°25' E45°54' FAS. 12.4.2000. (englanniksi)
  57. ↑ Bushehr FAS
  58. ↑ Chalus FAS
  59. ↑ Fasa FAS
  60. ↑ a b Mines FAS
  61. ↑ Tabas FAS

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Iranin_ydinohjelma&oldid=22346016”