Hikikomori
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Hikikomori (jap. 引き篭もり, hikikomori, ”eristyksiin vetäytyvä”) on japanilainen termi, jolla viitataan sosiaalisesta elämästä täysin vetäytyviin henkilöihin ja tähän vetäytymisilmiöön. Termin kehitti ilmiöön perehtynyt japanilainen psykologi Tamaki Saitō.[1] Hikikomori-ilmiö on todennäköisesti ollut olemassa pidemmän aikaa, mutta on pysynyt piilossa. Japanissa on arvioitu olevan kymmeniä ja jopa satoja tuhansia hikikomoreita. Termiä hikikomori käytetään Japanissa virallisissa yhteyksissä vain äärimmäisistä tapauksista.
Hikikomorit tapaavat viettää aikaa lukien, katsoen televisiota, pelaten pelejä ja selaten Internetiä. Heidän harrastuneisuutensa vastaa jotakuinkin "tavallista nörttiä", mutta on myös sellaisia hikikomoreita, jotka saattavat esimerkiksi tuijottaa seinää tuntikausia.
Ilmiöön liitetään Japanissa usein myös sana otaku, mikä tarkoittaa omistautuneesti anime- ja mangaharrastukseensa uppoutunutta ihmistä. Tämä johtuu siitä, että Japanissa on erittäin voimakas anime- ja manga-aiheinen alakulttuuri, johon kuuluu muun muassa erilaisten figuurien, tyynyjen ja kirjojen keräilemistä. Jotkut jopa ovat aktiivisesti ryhtyneet "hikikomoriksi" sosiaalisen elämän sijasta. Tämä ollaan Japanissakin todettu ongelmaksi, ja tästä syytetään voimakasta anime-aiheista viihdeteollisuutta.
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hikikomori-ilmiö tuli julkisuuteen vuonna 2000, kun 17-vuotias hikikomori kaappasi linja-auton ja tappoi yhden matkustajista Fukuokassa. Japanin media alkoi tuoda pian julkisuuteen muita erakkomaisesti eläneiden tekemiä rikoksia, ja termi hikikomori levisi yleiseen tietoon. Tällainen uutisointi levitti uhkaavaa mielikuvaa hikikomoreista ja herätti pelkoa. Asiantuntijoiden mukaan hikikomorit kuitenkin ovat yleensä epäsosiaalisia, eivät väkivaltaisia. Japanilaisten yleinen asenne hikikomoreita kohtaan on muuttunut ajan myötä myötätuntoisemmaksi.
Eristäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hikikomorien arvellaan Japanissa eristäytyvän välttääkseen japanilaisen yhteiskunnan sosiaaliset paineet. He vetäytyvät omiin oloihinsa pitkiksi ajoiksi, jopa vuosikausiksi. Pitkään jatkuva eristäytyminen yhteiskunnasta ja sosiaalisten suhteiden puute rappeuttaa kuukausien ja vuosien kuluessa hikikomorin sosiaaliset taidot ja yhteiskunnan luomat moraaliset säännöt. Äärimmäisen eristäytyvät hikikomorit sulkeutuvat täysin yhteen asuntoon ja jopa yhteen huoneeseen, ja tarvitsevat esimerkiksi perheenjäsentensä apua saadakseen ruokaa. Tyypillinen äärieristäytyvä hikikomori elää vanhempiensa kotona omassa huoneessaan. Hikikomorit tapaavat viettää aikaa lukien, katsoen televisiota, pelaten pelejä ja selaten Internetiä.
Lievemmin eristäytyvät hikikomorit käyvät tyypillisesti välillä ulkona esimerkiksi ostamassa ruokaa, ja saattavat tehdä etätöitä tietokoneella.
Välillinen sosiaalisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hikikomori-ilmiölle on tyypillistä välittömien sosiaalisten kontaktien välttely. Monet hikikomorit pelaavat kuitenkin Internetissä moninpelejä ja kirjoittelevat keskustelufoorumeille. Jotkin foorumit suorastaan tunnetaan hikikomorijäsentensä määrästä.
Eristäytymisen eteneminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hikikomoreilla esiintyy usein taipumuksia eristäytymiseen jo paljon ennen varsinaista eristyksiin linnoittautumista. Japanilainen yhteiskunta on vaativa yksilölle, ja erityisesti nuorilla on usein valtavat paineet opiskelumenestyksen, mahdollisimman hyvään kouluun pääsemisen ja työllistymisen suhteen. Eristäytymiskäyttäytymisen voi laukaista voimakas häpeän tai epäonnistumisen tunne esimerkiksi koulukiusaamisen tai pääsykokeissa epäonnistumisen yhteydessä. Eristäytyminen ei yleensä ala äkillisesti, vaan sitä edeltää siirtymävaihe, jossa henkilö käyttäytyy alakuloisesti ja muuttuu sosiaalisesti epävarmemmaksi sekä vähentää kontakteja entisiin tovereihinsa. Lopulta lapsi tai nuori saattaa kieltäytyä menemästä kouluun. Japanilaiselle kulttuurille tyypillinen ymmärtäväinen suhtautuminen ja tämänkaltaisen käytöksen pitäminen ohimenevänä vaiheena voi johtaa siihen, että eristäytyminen jatkuu ja syvenee. Perheenjäsenten häpeä oudosti käyttäytyvästä läheisestä voi pahentaa ongelmaa. Eristäytymistä pidetään myös yleisesti perheongelmana eikä niinkään psykologisena häiriönä tai sairautena, joten esimerkiksi koulusta tai terveydenhuoltojärjestelmästä voi olla erittäin vaikeaa saada apua. Häpeäkulttuurin vuoksi apua ei myöskään juuri haeta perheen ulkopuolelta.
Hikikomoripiirteitä eristäytyminen alkaa saada siinä vaiheessa, kun henkilö alkaa suoranaisesti vältellä perheen ulkopuolisia kontakteja. Lopulta myös kontaktit perheenjäseniin jäävät pois. Japanissa perhe saattaa tukea hikikomoria taloudellisesti ja jopa tuoda ruokaa päivittäin tämän ovelle, jolloin täydellinen eristäytyminen yhteen huoneeseen tulee mahdolliseksi.
Yhteiskunnan muutoksen vaikutus ilmiön syntyyn ja kehitykseen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hikikomori-ilmiötä ei ainakaan nykyisessä laajuudessaan tunnettu ennen nykyaikaista viihde-elektroniikkaa. Lasten tärkein ja miltei ainoa ajanviete oli toisten lasten kanssa leikkiminen. Nykyisten viihdemuotojen moninaisuus mahdollistaa sen, että lapsi voi viihdyttää itseään ilman seuraa esimerkiksi pelaamalla tietokonepelejä.
Yhteiskunnalliset muutokset ovat luoneet lisää paineita teineille ja nuorille aikuisille; entisen tavan sijaan työpaikkoja vaihdetaan nykyään useammin kuin ennen, jolloin työntekijä usein palveli samaa yritystä koko työuransa ajan. Nuorelle aikuiselle melkeinpä ainoa mahdollisuus työllistyä on heti koulusta valmistumisen jälkeen: mikäli työpaikkaa ei tuolloin saa, on pitkäaikaistyöttämäksi jääminen todennäköistä. 90-luvun laman taloustilanne loi Japaniin kokonaisen niinkutsutun "kadotetun sukupolven"; tuolloin työttömäksi jääneet vastavalmistuneet ovat nykyisin Japanin yhteiskunnassa ongelmallinen väestönryhmä.
Väkivalta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hikikomorit pelkäävät sosiaalisia paineita ja saattavat tuntea, etteivät kykene muuttumaan. Tämä voi johtaa syvään turhautumiseen ja jopa vihaan. Usein hikikomorit ovat pikemminkin itsetuhoisia kuin väkivaltaisia muita kohtaan. Joidenkin hikikomorien tiedetään hyökänneen läheistensä kimppuun, mutta tavanomaisemmin aggressio puretaan epäsuorasti, esimerkiksi mekastamalla öisin toisten yrittäessä nukkua. Vuosituhannen vaihteessa uutisissa kerrottiin paljon hikikomorien väkivaltarikoksista, mutta yleensä eristäytyjien väkivalta kohdistuu näiden läheisiin.
Ilmiön laajuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hikikomori-ilmiötä tutkinut Saitō Tamaki on arvioinut Japanissa olevan jopa 500 000–1 200 000 nuorta hikikomorimiestä. Toiset asiantuntijat taas ovat varovaisempia, ja ovat arvioineet määräksi noin 50 000.
Yleisen käsityksen mukaan hikikomorit ovat enimmäkseen nuoria, mutta Japanin terveys- ja työministeriön tutkimuksen mukaan ongelma ei rajoitu nuoriin. Erään tutkimuksen 6 151:stä hikikomoritapauksesta 10–15-vuotiaita oli 8,4 %. Eniten tapauksia oli 16–20 (19,8 %), 21–25 (20,8 %) ja 26–30 (18,2 %) -vuotiaissa. 30 ikävuodesta eteenpäin tapauksien määrä alkoi vähentyä huomattavasti. 31–35-vuotiaita hikikomoreja oli 10,2 % ja siitä vanhempia vain 8,6 %. Iältään tuntemattomia oli 14,1 %.
Samainen tutkimus myös osoitti eristäytymisen kestot pitkiksi. Yleisimmin eristäytyneinä elettiin 1–3 vuotta, joka oli 25,3 % tapauksista. 3–5 vuotta eristyksissä oli 14,7 % ja 5–7 vuotta 9,7 %. Myös verrattain lyhytaikaisia eristymisiä oli melko paljon. Kuudesta kuukaudesta vuoteen eristyksissä oli 17,9 %. 7–10 vuotta eristyksissä olleita oli 5,9 %; yli kymmenen vuotta eristäytyneitä oli 7,7 %. Tuntemattomaksi jäi 17,8 % tapauksien kestoista. Tutkimus julkaistiin vuonna 2000.
Hoito
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hikikomorien hoitoon on kaksi yleistä näkökantaa. Ensimmäisen mukaan hikikomori-tila on käyttäytymishäiriö tai psyykkinen sairaus. Hikikomorin katsotaan tällöin tarvitsevan sairaalaseurantaa ja terapiaa. Toisen näkökannan mukaan ongelma on sosiaalinen eikä psykologinen. Tällöin hikikomori pyritään siirtämään kotioloista yhteisömäiseen elinympäristöön ja häntä rohkaistaan palaamaan välittömiin sosiaalisiin yhteyksiin pidemmällä paranemisvaiheessa olevien hikikomorien kanssa. Tämä lähestymistapa näyttää hikikomorille konkreettisesti, että tämä ei ole yksin ongelmansa kanssa.
Suhde japanilaiseen kulttuuriin
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hikikomori-ongelma on hyvin sidonnainen Japanin kulttuuriin. Kotona asutaan pitkään, ja vanhemmilta voi saada taloudellista tukea myös aikuisiällä. Poikkeavaa käytöstä hävetään ja peitellään. Köyhissä perheissä eristäytyminen ei pääse kehittymään alkuvaiheita pidemmälle, koska jos lapsi keskeyttää koulunkäynnin, hänet painostetaan töihin.
Monissa länsimaissa nuoria aletaan rohkaista ja painostaa itsenäistymiseen jo melko aikaisin, eivätkä he yleensä voi jäädä vanhempiensa elätiksi. Myös japanilainen suhtautuminen eristäytymiseen sallii sen edistymisen. Länsimaissa vanhemmat yrittäisivät puhua nuorelle, ja pakottaa hänet ulos huoneesta ja kotoa, ja mahdollisesti järjestää hänelle hoitoa. Japanissa perhe voi sopeutua hikikomorin vaatimuksiin niinkin pitkälle, että jos nuori valtaa keittiön eristäytymisalueekseen, vanhemmat alkavat valmistaa ruokaa retkeilyvälineillä ja saattavat lopulta rakentaa uuden keittiön.
Japanissa on tavallista, että eristäytyneelle tuodaan ruoka ovelle. Muussa tapauksessa hikikomori voi esimerkiksi käydä hakemassa ruokaa jääkaapista muiden nukkuessa. Jos hikikomori asuu omassa asunnossaan, hän käy hakemassa ruokansa todennäköisimmin ympäri vuorokauden auki olevasta kaupasta yöaikaan, kun ihmisiä on vähiten liikkeellä.
Ilmiön vastineet Japanin ulkopuolella
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vaikka hikikomorit ovatkin nimenomaan japanilainen ilmiö, on myös muualla samantyyppisiä yhteiskunnan normeja rikkovia ryhmiä. Lähinnä vastaavia tapauksia on havaittavissa Etelä-Koreassa, Taiwanissa ja Hongkongissa, joissa on samanlaiset vaativat, suorituspaineita aiheuttavat koulutusjärjestelmät.[2][3]
Hikikomorien oireet eivät ole ainutlaatuisia Japanille tai sen koulutusjärjestelmälle, vaan sopivat hyvin yhteen kliinisen masennuksen kuvauksen kanssa. Masennus voi vaikuttaa sosiaalisuuteen, jos henkilö alkaa uskoa, etteivät muut halua hänen seuraansa. Länsimaissakin koulukiusaaminen ja sosiaalinen paine voivat johtaa masennukseen ja eristäytymiseen, mutta täydellinen eristäytyminen on poikkeuksellista.
Suomessa hikikomori-ilmiötä tutkittiin haastatteluin, jotka vuonna 2013 julkaistiin kirjana Komerot – kadotettujen nuorten tarinoita. Suomessa puhutaan usein "syrjäytyneistä nuorista" tai sanaleikillisesti hikikomero eli hikky.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Miettunen, Sari: Hikikomorit hämmentävät Japanissa 6.4.2007. Turun Sanomat. Viitattu 16.11.2023.
- ↑ Jones, Maggie: Shutting Themselves In The New York Times.
- ↑ Ulmanen, Maija: Hikikomori – ”Kotiin piiloutuja” 6.7.2013. Verkkouutiset. Viitattu 29.9.2015.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Turunen, Jari: Hikikomorit – näkymättömät nuoret Lääkärilehti. 13.9.2021. Viitattu 16.11.2023.
- Reenpää, Anni: Suomessa on vähemmistö, joka elää eristyksissä neljän seinän sisällä – mutta vain harva tietää ”hikikomorien” olemassaolosta Kotiliesi. 13.10.2020. Viitattu 16.11.2023.
- Kremer, William & Hammond, Claudia: Hikikomori: Why are so many Japanese men refusing to leave their rooms? BBC News. 5.7.2013. Viitattu 16.11.2023. (englanniksi)