Georg Schumann

Georg Schumann noin vuonna 1950.

Georg Alfred Schumann (25. lokakuuta 1866 Köningstein, Saksi – 23. toukokuuta 1952 Berliini, Saksa) oli saksalainen säveltäjä ja kapellimestari. Hän oppi viulunsoittoa isältään ja urkujensoittoa isoisältään niin paljon, että pystyi soittamaan Köningsteinin orkesterissa 9-vuotiaana ja toimimaan kaupungin urkurina 12-vuotiaana. Vuosina 1882–1888 hän opiskeli Leipzigin konservatoriossa pianonsoittoa ja sävellystä opettajinaan Carl Reinecke, Salomon Jadassohn ja Zwintscher. Danzigin lauluyhdistyksen (Danzig Gesangverein) johtajana Schumann työskenteli 1890–1896 ja Bremenin filharmonisen seuran johtajana 1896–1899. Berliinin lauluakatemian (Berlin Singakademie) johtajana hän aloitti 1900 ja toimi virassaan seuraavat 50 vuotta. Vuonna 1907 hänet nimitettiin Preussin taideakatemiaan ja hän toimi sen varaesimiehenä vuodesta 1918 ja esimiehenä vuodesta 1934. Georg Schumannin suosituin sävellys on oratorio Ruth, joka joutui natsien antisemitismipolitiikan uhriksi eikä sitä esitetty Kolmannen valtakunnan aikana.

Sävellyksiä

Kuorolle ja orkesterille

• Amor und Psyche, opus 3
• Totenklage, opus 33
• Sehnsucht, opus 40
• oratorio Ruth, opus 50
• Das Tränenkrüglein, opus 57
• David und Absalon, Ständchen, dramatische Burleske, opus 70

Orkesterille

• Zur Karnevalszeit, sarja, opus 22
• muunnelmia uruille ja orkesterille Wer nur den lieben Gott lässt walten -teemasta, opus 24
• Variationen und Doppelfuge über ein lustiges Thema, opus 30
• Serenade, opus 34
• sinfonia, f-molli, opus 42
• muunnelmia teemasta Gestern Abend war Vetter Michel da, opus 77

Kamarimusiikkia

• pianokvintetto, e-molli, opus 18
• sellosonaatti, opus 19
• pianokvartetto, f-molli, opus 29

Uruille

• Passacaglia über BACH, opus 39
• urkukoraali, opus 77

Lisäksi lauluja ja pianokappaleita.