Eino Jurkka

Eino Jurkka

Eino Heikki Jurkka (alk. Rothström, vuoteen 1931 Juurivirta; 9. helmikuuta 1894 Hämeenlinna – 12. helmikuuta 1953 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä, ohjaaja ja teatterinjohtaja.

Tausta

Eino Jurkan vanhemmat olivat koristemaalari Heikki Rothström ja Rosa Saari. Hänen äitinsä oli kotoisin Jämsästä ja paikallisen kartanon tytär. Vuonna 1906 perheen sukunimi suomennettiin Juurivirraksi, joka myöhemmin lyhentyi tuttavallisemmin Jurkaksi. Näyttelijäksi Eino Jurkka päätyi sattumalta. Ollessaan junassa matkalla Jämsään opiskelemaan hän näki Helsingin Sanomien ilmoituksen, jossa etsittiin esiintyjää musiikkinäytelmään. Hän hakeutui Kaarle Halmeen johtamalle kiertueelle vuonna 1912 ja elätti itseään satunnaistöillä.

Ura

Jurkan ensimmäinen kiinnitys oli Turun Casino-Operetissa, ja vuonna 1918 hän pääsi Helsinkiin Kansan Näyttämölle. Sieltä hän siirtyi Ouluun johtamaan alkuvaiheissaan olevaa Oulun Työväen Näyttämöä ennen Viipuriin siirtymistä. Vuodesta 1924 alkaen Jurkka toimi neljä vuotta Viipurin Näyttämön näyttelijänä ja johtajana. Hänen ohjaamastaan Peer Gyntistä tuli esityskautensa teatteritapaus vuonna 1926. Siinä kiteytyivät Jurkan ohjaustyölle tyypilliset keinot: tekstin rohkea työstäminen, elävä teatterinomaisuus ja olennaisuuksien taju. Lauri Haarlan historiallinen näytelmä Velisurmaajat muotoutui Jurkan ohjaamana alkuvoimaiseksi ja uskottavaksi.

1930-luvulla Jurkka toimi Helsingissä Koiton Näyttämön johtajana ja myöhemmin ohjaajana. Siellä hänen vahvoja ohjaustöitään olivat muun muassa Neekeri (1931), Hanuumanin tytär (1932) ja Sudenmorsian (1937). Näytelmien pääosassa oli hänen entinen vaimonsa Emmi Jurkka. Sotavuodet Eino Jurkka vietti Jämsässä, ja vuodesta 1942 hän toimi näyttämönjohtajana Kuusankoskella. Kaksi vuotta myöhemmin hän siirtyi johtajaksi Iisalmen Yhteisteatteriin.

Jurkan näyttelijäntyötä on luonnehdittu moderniksi ja moniulotteiseksi. Hänen puhetapansa oli ajatusten välittämistä ja ilmaisu sisäistynyttä. Jurkan klassikoiksi nousseita roolitöitä olivat Vihtorin osa näytelmässä Kaksi Vihtoria Koiton Näyttämöltä sekä Leo Tolstoin Elävän ruumiin Fedja, jota hän näytteli ensi kerran Viipurissa 1928. Jurkka esitti Vihtoria myös Kahden Vihtorin elokuvaversiossa sekä Vihtori ja Klaara-farssissa (1939). Teatterityön ohessa Jurkka teki 1930-luvulla ja sodan aikana yhteensä kolmisenkymmentä valkokangasroolia ja ohjasi kaksi elokuvaa vuonna 1940.

Intimiteatterissa Jurkka työskenteli heti sen perustamisesta alkaen 1950. Tuolloin jo sairauden heikentämänä hän esiintyi teatterin näytelmissä Kummittelijoita ja Britannicus vuonna 1951.

Yksityiselämä

Jurkka oli vuodesta 1922 naimisissa näyttelijä Emmi Jurkan (o.s. Tuomi) kanssa, ja heillä oli kolme näyttelijälasta: Sakari, Vappu ja Jussi. Eino ja Emmi Jurkka ottivat avioeron vuonna 1931, mutta heidän työtoveruutensa jatkui vielä pitkään.

Jurkan tunnettuja lapsenlapsia ovat Laura Jurkka, Mikko Jurkka, Timo Jurkka ja Ville Sandqvist.

Filmografia

Vuosi	Elokuva	Rooli
1920	Ollin oppivuodet	räätäli
1931	Sano se suomeksi	Näyttelijä
1933	Sininen varjo	johtaja Orma
1934	Minä ja ministeri	herra Pöhö, ulkoministeriön virkamies
	Meidän poikamme ilmassa – me maassa	valtuutettu Äes
	Helsingin kuuluisin liikemies	herra Petterkvist
1935	Kun isä tahtoo...	johtaja August Lampaanpää
1936	Vaimoke	toimittaja Torvela
	VMV 6	Rentun-Matti, salakuljettaja
1937	Ja alla oli tulinen järvi	Laurikka
	Koskenlaskijan morsian	Heikki, Paloniemen isäntä
1938	Nummisuutarit	Sepeteus, lukkari
1939	Helmikuun manifesti	Pobedonostsev
	Kaksi Vihtoria	johtaja Vihtori Rantamo, ent. Ramberg
	Vihtori ja Klaara	Vihtori Vuorenkaiku
	Halveksittu	tehtailija Vargen
1940	Eulalia-täti	Mauri Huhkinen
	Herra johtajan ”harha-askel”	johtaja Aukusti Rantamo
	Unelma karjamajalla	Kylälahden kauppias
	Kyökin puolella	toimittaja Pontus
1941	Viimeinen vieras	kauppias Kalle Herttamo, ent. Huhtinen
1942	Varaventtiili	Taneli Iippo, johtajaopettaja
	Yli rajan	ukko Meller
	Synnin puumerkki	Vesan isä, vossikkakuski
1943	Neiti Tuittupää	Esa Turtiainen
1952	Yö on pitkä	Jussin isä, lehtori
	Salakuljettajan laulu	knallipäinen herra

Ohjaukset

• Eulalia-täti (1940)
• Herra johtajan ”harha-askel” (1940)

Lähteet

• Eino Jurkka Elonetissä.
• Jurkka, Eino (1894–1953) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Aiheesta muualla

• Eino Jurkka Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
• Oulun Työväen Näyttämön alkuvuosien historiaa (Arkistoitu – Internet Archive)
• Neljä suomalaista "konnaa" (Jorma Nortimo, Kaarlo Angerkoski, Hugo Hytönen, Eino Jurkka), Seura, 10.05.1939, nro 19, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot