Arvid Stålarm

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Arvid Eerikinpoika Stålarm (noin 1549 – toukokuu 1620 Gripsholmin linna) oli suomalainen sotilas, amiraali ja hallintomies, joka toimi Suomen käskynhaltijana vuosina 1597–1599. Hän oli Sigismundin ja Kaarlen valtataistelun aikana kuningas Sigismundin tärkein luottomies Suomessa Klaus Flemingin kuoleman jälkeen.

Stålarm oli 1561 paašina Juhana-herttuan (myöhemmin Juhana III) hovissa Turussa, yleni 1571 ratsumestariksi ja 1579 ylimajoitusmestariksi. Vuosina 1579–1583 hän otti osaa Henrik Klaunpoika Hornin ja Pontus de la Gardien sotaretkiin Venäjää vastaan. Stålarm toimi Ivangorodin eli Iivananlinnan linnanpäällikkönä Viron itärajalla vuosina 1581–1582. Hän palveli Venäjää vastaan käydyssä sodassa amiraalina ja myöhemmin jalkaväen ylipäällikkönä. Narvan päälliköksi hänet nimitettiin 1592 ja hän oli rauhanneuvottelijana Täyssinässä 1594–1595. Stålarm toimi myös 1580–1599 Savon ja 1593–1594 Sääksmäen kihlakunnan tuomarina sekä 1602–1605 Karjalan laamannina.

Klaus Flemingin kuoltua kuningas Sigismund nimitti Stålarmin Suomen aatelin toivomuksesta Suomen ylikäskynhaltijaksi ja sotaväen ylipäälliköksi 1597. Samana vuonna Kaarle-herttua valtasi Turun linnan ja Stålarm joutui lähtemään sisämaahan. Hän sai linnan uudelleen hallintaansa Kaarlen poistuttua Turusta. Stålarm tuki Sigismundia tekemällä joukkoineen hyökkäyksen Ruotsiin. Retki jäi tuloksettomaksi ja sotilaat alkoivat nimittää sitä makkararetkeksi.

Kaarle-herttua teki toisen retken Turkuun syksyllä 1599 murtaen Marttilan taistelussa suomalaisten vastarinnan ja vallaten Turun linnan uudelleen. Stålarm antautui ja sai kuolemantuomion, mutta hänet armahdettiin ja vietiin vangittuna Ruotsiin ja näin hän vältti Turun verilöylyn. Suomen aatelin pyynnöstä hänet vapautettiin 1602 ja nimitettiin Liivinmaalla taistelleen sotajoukon ylipäälliköksi vuosiksi 1602–1604. Sotamenestys Puolaa vastaan tyrehtyi joukkojen huoltovaikeuksiin. Kun paljastui, että Stålarm oli ollut kirjeenvaihdossa Sigismundin kanssa, Kaarle menetti luottamuksensa Stålarmiin ja vangitutti hänet. Vuonna 1605 hänet tuomittiin Linköpingissä uudelleen kuolemaan, mutta tuomiota ei pantu täytäntöön, vaan hän sai elää vankina Gripsholmin linnassa kuolemaansa saakka.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Otavan iso tietosanakirja, Otava 1960–1965.
  • Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1960–1966.
  • (Stålarm), Arvid Eriksson hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Arvid_Stålarm&oldid=21380225”