Antonín Novotný
| Antonín Novotný | |
|---|---|
 |
|
| Tšekkoslovakian 7. presidentti | |
| Pääministeri |
Viliam Široký Jozef Lenárt |
| Edeltäjä | Antonín Zápotocký |
| Seuraaja | Ludvík Svoboda |
| Tšekkoslovakian kommunistipuolueen ensimmäinen sihteeri | |
| Edeltäjä | Klement Gottwald |
| Seuraaja | Alexander Dubček |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 10. joulukuuta 1904 Praha, Itävalta-Unkari |
| Kuollut | 28. tammikuuta 1975 (70 vuotta) Praha, Tšekkoslovakia |
| Puoliso | Božena Novotná |
| Tiedot | |
| Puolue | Tšekkoslovakian kommunistinen puolue |
 Nimikirjoitus |
|
Antonín Novotný (10. joulukuuta 1904 Letňany, Itävalta-Unkari – 28. tammikuuta 1975 Praha, Tšekkoslovakia)[1] oli Tšekkoslovakian kommunistisen puolueen ensimmäinen sihteeri vuodesta 1953–1968 ja maan presidentti 1957–1968.
Novotný kasvoi ensimmäisen tasavallan aikana. Ammatiltaan hän oli mekaanikko ja työskenteli eri yrityksissä vuoteen 1935. Hän liittyi kommunistiseen puolueeseen 1921 pian sen perustamisen jälkeen ja nousi sen johtoportaaseen vuoden 1929 bolševisaation jälkeen. Kun puolue kiellettiin 1938, hän meni jälleen töihin osuuskunta Včelaan Praha-Vysočanyssa ja jatkoi salaisesti kommunistien toiminnassa. Vuonna 1941 hänet vangittiin ja kuljetettiin keskitysleirille Mauthauseniin.[1][2]
Puoluejohtajaksi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Välittömästi sodan ja vapauttamisensa jälkeen Novotný nousi kommunistipuolueen Prahan komitean pääsihteeriksi, jossa toimessa hän oli vuoteen 1951. Vuonna 1946 hänet valittiin ensi kertaa puolueen keskuskomiteaan. Prahan puoluejohtajana hän otti merkittävästi osaa helmikuun 1948 kommunistiseen vallankaappaukseen, jota puolue kutsui nimellä Voittoisa helmikuu. Puolueen puhdistukset ja varapääministeri Slánskýn näytösoikeudenkäynti ja likvidointi vahvistivat hänen asemiaan; syyskuussa 1951 hänet valittiin toimeenpanevaan komiteaan ja joulukuussa 1951 sihteeristöön ja keskuskomitean presidiumiin. Syyskuussa 1953 hänestä tuli puolueen keskuskomitean ensimmäinen sihteeri.[1]
Presidentiksi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Stalinin ja Gottwaldin kuolema 1953 merkitsi jännityksen ja pahimman terrorin päättymistä. Gottwaldin jälkeen puolueen puhemiehen paikka jäi avoimeksi ja Tšekkoslovakian omaksui muun leirin tavan, että puolueen koneiston ylin mies on puolueen johtaja ja valtionpäämies (presidentti). Tämä toteutui kun presidentti Antonín Zápotocký kuoli 1957 ja Novotný valittiin presidentiksi.[1]
Huhtikuussa 1954 Husák tuomittiin porvarillisesta nationalismista (koska hän oli šlovakki) ja hiukan myöhemmin järjestettiin sosiaalidemokraatteihin kohdistuneita oikeudenkäyntejä. Painetta järjestelmän muuttamisen tuli kuitenkin viimeistään 1956, kun Neuvostoliiton johtaja Hruštšov tuomitsi Stalinin salaisessa puheessaan.
Uudistusten paine kasvaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Novotný julisti 1960 maan saavuttaneen sosialismin ja tämän tulisi kuvastua maan nimessä, joka muutettiin Tšekkoslovakian sosialistiseksi tasavallaksi (ČSSR). Tuolloin hän myös myönsi laajan armahduksen 1950-luvulla poliittisista rikoksista tuomituille. Tämänkin seurauksena kulttuurin alalla alkoi esiintyä jonkinlaista pluralismia. Talouden jatkuva alamäki vaati toimia suunnan muuttamiseksi ja 1963 uudistusmielisempi J. Lenárt nimitettiin pääministeriksi stalinisti V. Širokýn sijaan. Vuonna 1965 omaksuttiin myös taloustieteilijä Ota Šikin uudistusehdotukset.
Novotný valittiin uudelleen Tšekkoslovakian kommunistipuolueen ensimmäiseksi sihteeriksi 4. kesäkuuta 1966.[3] Hän menetti otettaan valtaan vuodesta 1967 lähtien kasvavan tyytymättömyyden vuoksi ja opiskelijamielenosoitusten epäonnistuneen hoidon vuoksi. Hän pyrki vielä ajamaan kovaa linjaa, mikä ei enää ollut mahdollista. Toukokuun 1. mielenosoituksen jälkeen hän lupasi lihaa saapuvan kauppoihin "pian", mihin vastattiin pilkallisesti.
Hän erosi tammikuussa 1968 ensimmäisen sihteerin asemasta. Hänen seuraajakseen nousi Alexander Dubček. Prahan kevään aikana Novotný pakotettiin eroon presidentin asemasta maaliskuussa ja erotettiin toukokuussa keskuskomiteasta ja koko puolueesta. Hänen jäsenyytensä palautettiin Neuvostoliitolle uskollisten saatua puolueen otteeseensa vuonna 1971 keskuskomitean salaisella päätöksellä. Paluuseen huipulle hän ei kuitenkaan pystynyt. Novotný kuoli 1975 Prahassa.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
