Tämä on lupaava artikkeli.

Anders Cedervaller

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Anders Cedervaller
Henkilötiedot
Syntynyt14. elokuuta 1774
Linköpinginin hiippakunnan Kärna, Ruotsi
Kuollut17. tai 18. elokuuta 1837 (63 vuotta)
Viipuri, Suomen suuriruhtinaskunta
Ammatti kirjanpainaja

Anders Cedervaller (14. elokuuta 1774 Linköpinginin hiippakunnan Kärna – 17. tai 18. elokuuta 1837 Viipuri) oli Viipurissa toiminut kirjanpainaja. Cedervallerin kuoltua kirjapainotoimintaa harjoittivat hänen leskensä Johanna Catharina Cedervaller (omaa sukua Thorenberg, 30. elokuuta 1783 Amsterdam – 24. marraskuuta 1849 Viipuri) ja poikansa Anders Fredric Cedervaller (s. 20. syyskuuta 1817 Viipuri). Perheellä oli suuri merkitys itäsuomalaisen kirjankustannustoiminnan ja lehdistön kehityksessä[1]. Cedervallerin toinen poika Carl Reinhold Cedervaller (1809–1862) vihittiin papiksi 1834, ja hän toimi pappina eri paikkakunnilla[2].

Anders Cedervallerin kirjapainon ensimmäinen julkaisu oli Jaakko Juteinin Uusia Sanan Laskuja vuonna 1815.

Anders Cedervallerin kirjapaino

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anders Cedervaller kävi opissa Tukholmassa ja työskenteli vuosina 1798–1806 Johan Christopher Frenckellin kirjapainon faktorina Turussa. Vuonna 1803 hän meni naimisiin Turun akatemian soitannonjohtajan Johannes Thorenbergin sisaren kanssa. Myöhemmin hän toimi akatemian tanssimestarina. Vuonna 1813 Cedervaller haki privilegiota kirjapainon perustamiseksi Helsinkiin. Anomus hylättiin, mutta vuonna 1814 hän sai luvan perustaa kirjapainon Viipuriin, joka oli jäänyt vaille omaa painoa Martin Christoph Iversenin epäonnistuneen yrityksen jälkeen[3] vuosina 1798–1799[4].

Cedervallerin kirjapaino oli valmis ottamaan vastaan tilauksia vuoden 1815 lopulla. Sen tärkeimpiä asiakkaita olivat vastikään Suomen suuriruhtinaskuntaan liitetyn Viipurin läänin viranomaiset. Lisäksi Cedervaller painoi suomenkielistä uskonnollista kirjallisuutta ja oppikirjoja sekä Jaakko Juteinin kaunokirjallisia teoksia.[5] Kirjapainon ensimmäinen tuote oli Juteinin Uusia Sanan Laskuja, jossa käytettiin ensi kertaa tekijän ruotsalaisperäisen präntin tilalle keksimää uudissanaa kirjapaino[6]. Juteinin tuotanto aiheutti Cedervallerille myös ikävyyksiä: hänen teoksensa Anteckningar af Tankar uti Varianta Ämnen painos määrättiin vuonna 1827 oikeuden päätöksellä takavarikoitavaksi ja hävitettäväksi[7].

Parantaakseen kirjapainonsa kannattavuutta Cedervaller päätti ryhtyä julkaisemaan tilattavaa kuukausilehteä. Vuonna 1821 ilmestynyt saksankielinen Wiburgs Mancherley oli muodoltaan ja sisällöltään vaatimaton, ja vuonna 1823 se korvattiin sanomalehtimäisemmällä Wiburgs Wochenblattilla. Saksankielinen lukijakunta oli kuitenkin liian pieni, ja vuoden 1832 lopulla Cedervaller haki lupaa suomenkielisen viikkolehden julkaisemiseen. Sanan Saattaja Wiipurista ilmestyi toimittajavoimien puutteen takia katkonaisesti vuosina 1833–1836 ja 1840–1841. Vuosina 1845–1847 sen tilalla julkaistiin Pietari Hannikaisen Kanavaa. Välivuosina kirjapainosta ilmestyi ruotsinkielinen ilmoituslehti Wiborgs Annonce Blad.[8][9]

Cedervallerin toiminnassa taloudellisten realiteettien tuntemus yhdistyi nousevan suomalaisuusliikkeen tavoitteiden ymmärtämiseen. Kirjapainon kannattavuuden turvaamiseksi hän joutui välillä turvautumaan myös arveluttaviin keinoihin. Vuonna 1827 Cedervaller sai kyseenalaista mainetta julkaistuaan piraattipainoksen Esaias Tegnérin Fritiofin tarusta.[10]

Johanna Cedervaller ja poika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anders Cedervallerin kuoltua yritys siirtyi hänen leskelleen ja pojalleen. Poika Anders Fredric Cedervaller sai vuonna 1839 luvan avata Viipuriin kirjakaupan, joka neljä vuotta myöhemmin myytiin apteekkari Carl Gabriel Cloubergille. Johanna Cedervaller perusti vuonna 1846 kirjapainon Mikkeliin. Yrityksen kannattavuutta uhkasi Jaakko Juteinin ja hänen poikansa vuonna 1845 saama lupa perustaa toinen kirjapaino Viipuriin. Tilannetta vaikeutti Kanavan toimittajan Pietari Hannikaisen ja Viipurin läänin kuvernöörin Casimir von Kothenin välinen konflikti, johon Juteini oli sensorina sekaantunut. Lopulta Juteini jätti kuitenkin lupansa käyttämättä.[11]

Vuonna 1846 Cedervallerit julkaisivat viikoittaista kirjallisuuslukemistoa Romanen[12][13]. Vuoden 1849 alussa he tekivät useita yrityksiä jatkaa Sanansaattaja Wiipurista -lehden julkaisemista, mutta hanke kariutui von Kothenin vastustukseen. Vuosina 1849–1851 Cedervallerit julkaisivat Hannikaisen toimittamaa Lukemisia Maamiehille -aikakauslehteä. Vuoden 1849 helmikuussa alkoi kerran viikossa ilmestyä myös lehdistöhistoriassa vähän tunnettu Tillkännagifvanden ifrån Embets-Myndigheterne i Wiborgs stad (vuodesta 1851 i Wiborgs län) -ilmoituslehti, jonka julkaisemiseen ei tarvittu viranomaisten lupaa eikä vastaavaa toimittajaa. Sisällöltään se vastasi aikaisempaa Annonce Bladia.[14] Seuraavan varsinaisen sanomalehtensä Viipuri sai vuonna 1854, jolloin Johan Gabriel Leistenius alkoi julkaista Cedervallerien kirjapainosta Wiborgs Tidningiä[15]. Tillkännagifvanden ilmestyi myöhemmin epäsäännöllisesti vuoden 1883 loppuun saakka, mutta sisälsi lähinnä venäjänkielisiä virallisia kuulutuksia[16].

Anders Fredric Cedervaller poikineen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johanna Cedervallerin kuoltua Anders Fredric Cedervaller otti yhtiökumppanikseen poikansa Anders Mårtenin. Vuonna 1850 hän perusti ruotsalais-suomalaisen kirjakaupan Pietariin ja samalla myös kirjamyymälän Mikkeliin. Vuonna 1860 yhtiön osakkaaksi tuli N. A. Zilliacus,[1] jolle kirjapaino myytiin seuraavana vuonna kokonaan. Jo sitä ennen Viipuriin oli perustettu kolme uutta kirjapainoa.[4] ”Rappeutuneeksi suunpieksäjäksi” kuvailtu Anders Fredric Cedervaller toimi rakennusyrittäjänä Viipurissa ja siirtyi sittemmin Pietariin, jossa hänen jälkensä pian katosivat[1][17].

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Hirn, Sven. Familjen Cedervaller och tidningspressen i Viborg. Teoksessa Historiska och litteraturhistoriska studier, 48 (Skrifter utgivna av Svenska Litteratursällskapet i Finland, 456), s. 223–246. Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland, 1973. ISBN 951-9017-07-0.
  • Suomen lehdistön historia 1: Sanomalehdistön vaiheet vuoteen 1905. Kuopio: Kustannuskiila Oy, 1988. ISBN 951-657-220-0

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Hirn, s. 242.
  2. ↑ Yrjö Kotivuori: Carl Reinhold Cedervaller Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. 2005. Viitattu 8.12.2018.
  3. ↑ Hirn, s. 223–225, 244.
  4. ↑ a b Suomen kirja- ja kivipainot sekä kirjasinvalimot. Typografinen muistolehti 1642–1892, 1/1892, s. 10. Artikkelin verkkoversio.
  5. ↑ Hirn, s. 224–225.
  6. ↑ Suomen lehdistön historia 1, s. 97.
  7. ↑ Hirn, s. 225.
  8. ↑ Hirn, s. 226–228.
  9. ↑ Suomen lehdistön historia 1, s. 97–99, 126–129, 160–162.
  10. ↑ Hirn, s. 227.
  11. ↑ Hirn, s. 227–231.
  12. ↑ Suomen lehdistön historia 10: Aikakauslehdistön historia, s. 68. Kuopio: Kustannuskiila oy, 1992. ISBN 951-657-327-4
  13. ↑ Tuusvuori, Jarkko S.: Kulttuurilehti 1771–2007, s. 37–38. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-918-0
  14. ↑ Hirn, s. 231–234, 240–241.
  15. ↑ Suomen lehdistön historia 1, s. 183.
  16. ↑ Hirn, s. 241.
  17. ↑ Yrjö Kotivuori: Anders Fredrik Cedervaller Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. 2005. Viitattu 8.12.2018.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Anders_Cedervaller&oldid=22770992”