Viraltapano
Viraltapano on Suomessa virkamiehelle tuomittava erityisrangaistus. Sitä ei koskaan tuomita ainoana rangaistuksena.[1]
Jos virkamies, julkista luottamustehtävää hoitava henkilö tai julkista valtaa käyttävä henkilö tuomitaan elinkaudeksi vankeuteen, hänet on myös tuomittava pantavaksi viralta. Viraltapano on tuomittava myös, jos tällainen henkilö tuomitaan vähintään kahdeksi vuodeksi vankeuteen, ellei tuomioistuin katso hänen sopivan edelleen virkamieheksi tai hoitamaan julkista tehtävää. Jos henkilö tuomitaan kahta vuotta lyhyemmäksi ajaksi tahallisesta rikoksesta, hänet voidaan tuomita myös viraltapantavaksi, mikäli oikeus katsoo, ettei hän sovi virkamieheksi tai hoitamaan julkista tehtävää. Yleisillä vaaleilla valittua julkisyhteisön edustajiston jäsentä ei kuitenkaan saa tällä perusteella tuomita pantavaksi viralta tehtävästään. Näissä tapauksissa viraltapano käsittää sen viran ja julkisen tehtävän tai niiden virkojen ja julkisten tehtävien menettämisen, jotka tuomitulla tuomitsemishetkellä on.[1]
Suppeampana viraltapano on mainittu useimpien virkarikosten (Suomen rikoslaki 40. luku) lisärangaistuksena, jolloin se käsittää sen viran tai julkisen tehtävän menettämisen, jossa rikos tehtiin. Jos virkamies on siirtynyt uuteen vastaavanlaiseen virkaan, viraltapano käsittää tämän viran menettämisen.[1]
Neljässä edellisessä tilanteessa viraltapano on seuraamuksena harkinnanvarainen ja kahdessa törkeimmässä pakollinen.[1]
Vuoteen 1969 saakka virkamies voitiin viraltapanon ohella, rikoslain 2. luvun 11. pykälän mukaan, tuomita lisärangaistuksena maan palvelukseen kelpaamattomaksi vähintään yhdeksi ja enintään 15 vuodeksi. Tämä merkitsi sitä, että kyseistä henkilöä ei voitu rangaistusajan kuluessa nimittää tai valita mihinkään sellaiseen virkaan, toimeen tai tehtävään, jonka haltija oli rikoslain 2. luvun 14. pykälän mukaan virkamies. [2]