Vähä-Liettua

Vähä-Liettua (saks. Preussisch Litauen, Preussilainen Liettua) on alue, joka on kuulunut Saksalle, mutta joka kuuluu nykyään Liettualle. Aluetta on kutsuttu myös Memelin alueeksi (saks. Memelland) Niemenjoen (saks. Memel) mukaan. Saksan tekemän väestönlaskennan mukaan alueella asui 1910 kaikkiaan 149 766 asukasta, joista 67 345 ilmoitti liettuan kielen ensimmäiseksi kielekseen. Saksalaisväestö asui pääasiassa Memelin kaupungissa (nyk. Klaipėda) ja sen ympäristössä, kun taas liettuankieliset asuivat pääasiassa alueen maaseudulla.^[1]

Varhaishistoria

Kuningas Mindaugasin aikana 1200-luvulla Vähä-Liettua kuului Mindaugasin hallitsemiin alueisiin.^[2]

1800-luku

Puolan kapinan seurauksena Keisarillinen Venäjä määräsi vuonna 1864 liettualaisten alakoulujen opetuskieleksi venäjän. Heti perään latinalaisten kirjainten käyttö liettuankielisissä painotuotteissa kiellettiin. Preussiin kuulunut Vähä-Liettua nousi tuolloin liettualaisen kulttuurin vaalijaksi: sieltä salakuljetettiin painettuja liettuankielisiä kirjoja Venäjällä asuneille liettualaisille.^[3]

Memelin mandaattihallintoalue

Pääartikkeli: Memelin mandaattihallintoalue

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen 1919 solmitun Versailles'n rauhansopimuksen 99. artiklassa sanotaan, että Memelin alue erotetaan Saksasta ja että se siirtyy ympärysvaltojen tilapäiseen hallintaan. Vuonna 1921 Liettuan uudet valtiopäivät, seimas, vaati yksimielisesti alueen liittämistä Liettuaan. Koska Liettua ei voinut saada aluetta rauhanomaisesti, toteutettiin ulkopuolelta järjestetty kapina. Mandaattihallinto lakkautettiin 19. helmikuuta 1923 allekirjoitetulla Memelin sopimuksella.^lähde?

Myöhemmät vaiheet

Maaliskuussa 1939 Saksa miehitti alueen, joka siten liitettiin Itä-Preussiin. Toisen maailmansodan jälkeen alue luovutettiin Neuvostoliitolle, ja se liitettiin Liettuan sosialistiseen neuvostotasavaltaan. Alue on edelleen osa itsenäistä Liettuaa.^lähde?

Lähteet

Kallio, Aulis: Liettuan historia. Tampere: Jagellonica-kulttuuriyhdistys ry, 2009. ISBN 978-951-98665-3-6

Viitteet

↑ Kallio 2009: s. 206
↑ Review 249.indd lms.lt.
↑ Zetterberg, Seppo: Latvian ja Liettuan historiaa, s. 31. Teoksessa Dainojen henki. Latvian ja Liettuan kirjallisuudesta ja kulttuurista. SKS, 1990. ISBN 951-717-622-8

Tämä maantieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

Merkinnän syy: alueen varhaishistoria ja maantiede puuttuvat

[Kallio_2009:_s._206-1] Kallio 2009: s. 206

[2] Review 249.indd lms.lt.

[3] Zetterberg, Seppo: Latvian ja Liettuan historiaa, s. 31. Teoksessa Dainojen henki. Latvian ja Liettuan kirjallisuudesta ja kulttuurista. SKS, 1990. ISBN 951-717-622-8

[1]

[2]

[3]