Steeniläisyys
Steeniläisyys oli pieni lestadiolainen suuntaus, joka syntyi Ruotsin Lapissa leeviläisyyden hajaannuksessa vuonna 1977. Steeniläisyyten meni kaikki USA:n ja Norjan leeviläiset lukuun ottamatta yhtä naishenkilöä, sekä lisäksi pieni osa Ruotsin ja Suomen leeviläisistä. Steeniläisyys sai nimensä ruotsalaisen saarnaajan Sten Johanssonin mukaan. Kannattajia oli vuonna 2000 arviolta 20 lähinnä vain Suomessa[1]. Steeniläisiä oli siis jo vuonna 2000 paljon vähemmän kuin mitä on "virallinen" uskonnollisen ryhmän minimijäsenmäärä eli 25 henkilöä[2]. Steeniläisyyttä ei pidä sekoittaa sveeniläisyyteen (GALC), joka on töröläläisyydestä erkaantunut pieni lestadiolaisryhmä USA:ssa.
Steeniläisillä on ollut Suomessa yhdistys nimeltä Hämeenseudun Vanha-Laestadiolais-Kristillinen yhdistys[3].
Vuonna 1979 Steeniläisyydestä erkani niskalaisuus-niminen ryhmä, joka sai kannatusta USA:ssa ja Norjassa. Niskalaisuus sai nimensä USA:laisen saarnaajan Ralph Niskan mukaan. Norjassa niskalaisuuteen meni mm saarnaaja Thoralf Jensen. Niskalaisten määrä lienee nykyään alle 25 henkilöä tai ryhmä saattaa olla jopa kokonaan lakannut olemasta, sillä professori Jouko Talonen ei maininnut niskalaisuutta lainkaan tutkimuksessaan lestadiolaisryhmien luettelossa vuonna 2001[1].
Lähteet
muokkaa- Warren Hepokoski: The Laestadian Movement: Disputes and Divisions 1861-2000 2002. Warren Hepokoski. Viitattu 31. heinäkuuta 2012. (englanniksi)
- Talonen, Jouko: Iustitia 14, STI-aikakauskirja, Lestadiolaisuuden monet kasvot. Lestadiolaisuuden hajaannukset (pdf). Suomen teologinen instituutti (STI), 2001. ISBN 952-9857-11-X Teoksen verkkoversio.
- Talonen, Jouko: Lestadiolaisuuden hajaannukset. Luentosarja lestadiolaisuudesta 8.3. 2000 08.03.2000. STI (Suomen Teologinen Instituutti). Viitattu 13. lokakuuta 2012.
Viitelista
muokkaa- ↑ a b Talonen 2001. s. 25
- ↑ Talonen 2001. s. 1 ja 25
- ↑ Talonen 2000. http://www.teolinst.fi/luennot/files/jt000308.html. Luettu 13.10.2012