Sorsan IV hallitus
Sorsan IV hallitus oli Suomen tasavallan 63. hallitus. Se oli punamultahallitus, jonka muodostivat SDP, Keskusta, RKP ja SMP. Vuoden 1983 eduskuntavaalien tuloksen perusteella aloittanut hallitus toimi 1456 päivän ajan 6. toukokuuta 1983 – 30. huhtikuuta 1987 ja oli Suomen ensimmäinen koko nelivuotisen vaalikauden toiminut hallitus.
| Sorsan IV hallitus | |
|---|---|
.svg){kind=small} Suomen tasavallan 63. valtioneuvosto | |
 | |
| Toimikausi alkoi | 6. toukokuuta 1983 |
| Toimikausi päättyi | 30. huhtikuuta 1987 |
| Valtionpäämies | Mauno Koivisto |
| Jäsenet | |
| Hallituksen johtaja | Kalevi Sorsa |
| Hallituksen varajohtaja | Paavo Väyrynen |
| Ministerien lukumäärä | 17 |
| Hallituspuolueet | |
| Hallituksen asema |
enemmistöhallitus 123 / 200 |
| Oppositiopuolueet | |
| Historia | |
| Vaalit | Eduskuntavaalit 1983 |
| Edellinen | Sorsan III hallitus |
| Seuraava | Holkerin hallitus |
Sorsan IV hallitus oli erotessaan kaikkien aikojen pitkäikäisin suomalainen hallitus, sillä se ohitti ennätyksen edellisen haltijan eli Kivimäen hallituksen (1932–1936) 62 päivällä. Se kuitenkin menetti ennätyksen seuraajalleen Holkerin hallitukselle. Nykyisin Sorsan IV hallitus on hallitusten ikätilastossa viidennellä sijalla. Sorsan IV hallitus aloitti kaksi vuosikymmentä kestäneen koko vaalikauden ikäisten hallitusten sarjan.
Hallituksen muodostaminen
muokkaaHallituksen syntyvaiheista on erilaisia näkemyksiä. Helsingin Sanomien Unto Hämäläinen kirjoittaa, että "ainakin vuodesta 1983 oli tapana, että kaksi suurinta puoluetya keskustelivat etukäteen hallituskumppaneista".[1] Pekka Vennamon mukaan etukäteen eivät kuitenkaan keskustelleet Keskusta ja SDP, vaan SDP ja SMP. Hänen mukaansa SMP:n tulo mukaan hallitusneuvotteluihin olikin ollut Keskustalle yllätys. Vennamon mukaan Sorsa ei antanut periksi, vaikka Väyrynen yritti torjua SMP:n mukaantulon, ja SMP tuli neuvotteluihin ja hallitukseen.[2] Kalevi Sorsa oli heti eduskuntavaalien jälkeen varmistanut Pekka Vennamolta, että SMP olisi käytettävissä hallitusneuvotteluissa. Antti Blåfieldin ja Pekka Vuoriston mukaan Keskusta asetti kynnyskysymykseksi hallitukseen tulolleen puolueen puheenjohtajan Paavo Väyrysen pääsyn ulkoministeriksi. Samaan aikaan SDP pyrki hallitusneuvotteluissa rikkomaan "keskipuolueiden" rintaman ja pelaamaan hallituksessa SMP:n avulla Keskustaa ja RKP:ta vastaan. Tämän varmistaakseen Sorsa asetti SMP:n pääsylle hallitukseen kaksi ehtoa. Ensinnäkin puolueen oli noudatettava hallituksen linjaa kaikissa keskeisissä asioissa. Toiseksi Veikko Vennamo saanut tulla hallitukseen ministeriksi. SMP:n puheenjohtaja Pekka Vennamo hyväksyi molemmat ehdot.[3] Johannes Virolainen on kirjoittanut, että SDP veti vennamolaiset hallitukseen toisaalta palkkioksi SMP:n tuesta Mauno Koiviston presidenttiehdokkuudelle edellisvuonna pidetyssä vaalissa, mutta toisaalta SDP halusi sitoa vennamolaiset kannattamaan vasemmistolaista politiikkaa.[4]
Hallituksen toimikausi
muokkaaSorsan neljännen hallituksen aloittaessa toimintansa Suomessa elettiin voimakkaan talouskasvun aikaa. Suomen bruttokansantuote nousi vuosina 1979–1984 yhteensä 28 prosenttia, mitä lähelle OECD-maista pääsi ainoastaan Japani. Kasvun ripeys oli hämmästyttänyt talousasiantuntijatkin, koska Euroopan maissa vastaava kasvu oli keskimäärin vain yhdeksän prosentin luokkaa. Raakaöljyn hinnan nousu johti idänkaupan nousuun, ja samaan aikaan tapahtunut Yhdysvaltain dollarin kallistuminen lisäsi yritysten vientituloja, vaikkakin myös kasvatti raaka-ainekustannuksia. Talouden myönteisiin piirteisiin kuului myös inflaation talttuminen. Vuonna 1984 Suomen kauppatase oli ennätykselliset kuusi miljardia markkaa ylijäämäinen. 1980-luvun puolivälissä kävi selväksi, että Suomen kilpailukyvyn ylläpitäminen edellytti konsensusta eli kansalaispiirien neuvotteluhalukkuutta ja keskinäistä luottamusta. Toisaalta tämä merkitsi päätöksenteon keskittymistä ja suurtenkin kysymysten ratkaisemista suppeassa piirissä, mistä seurasi puolueiden ja hallituksen roolin korostuminen ja vastaavasti eduskunnan budjetti- ja muunkin vallan kaventuminen.[5]
Eduskunnan syksyllä 1982 tekemän päätöksen mukaisesti perustettu ympäristöministeriö aloitti toimintansa lokakuun alussa 1983, ja ensimmäiseksi ympäristöministeriksi tuli sisäministeri Matti Ahde.[6] Toinen sosiaali- ja terveysministeri Vappu Taipale siirtyi joulukuun alussa 1984 sosiaalihallituksen pääjohtajaksi, ja tässä yhteydessä SDP päätyi kierrättämään ministeriensä salkkuja siten, että Taipaleen paikan peri liikenneministeri Matti Puhakka, uudeksi liikenneministeriksi siirtyi sisäministeri Matti Luttinen ja uudeksi sisäministeriksi nousi kansanedustaja Kaisa Raatikainen.[7] Ahti Pekkala, joka oli toiminut valtiovarainministerinä kauemmin kuin kukaan hänen edeltäjistään, siirtyi helmikuun alussa 1986 Oulun läänin maaherraksi, ja hänen tilalleen hallitukseen tuli Suomen Pankin johtokunnan jäsen Esko Ollila. Opetusministeri Kaarina Suonio siirtyi kesäkuun alussa 1986 Tampereen apulaiskaupunginjohtajaksi ja hänen tilalleen tuli kansanedustaja Pirjo Ala-Kapee.[8]
Kokoonpano
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ Unto Hämäläinen, Näkökulma, Miten ennen hallitus tehtiinkään, Helsingin Sanomat 15.5.2011 sivu A 5
- ↑ Pekka Vennamo, Suuret puolueet eivät puhuneet SMP:stä, Helsingin Sanomat 17.5.2011 sivu C 8
- ↑ Antti Blåfield – Pekka Vuoristo: Kalevi Sorsan suuri rooli, s. 177–178. Helsinki: Kirjayhtymä, 1985.
- ↑ Johannes Virolainen: Politiikan puolustus: pohdintoja Suomen poliittisesta järjestelmästä ja sen toteuttajista, s. 206–207. Helsinki: Otava, 1996.
- ↑ Seppo Zetterberg (toim.): Suomen historian Pikkujättiläinen, s. 892–893. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1987. ISBN 951-0-14263-0.
- ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1985, s. 17. Helsinki: Otava, 1984. ISBN 951-1-07992-1.
- ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1986, s. 172. Helsinki: Otava, 1985. ISBN 951-1-08527-1.
- ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1987, s. 161. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-08999-4.
- ↑ 63. Sorsa IV valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Arkistoitu 30.12.2019. Viitattu 10.6.2019.