Rhodesia

Rhodesian tasavalta (engl. Republic of Rhodesia) oli nykyisen Zimbabwen alueen käsittänyt, Yhdistyneen kuningaskunnan siirtomaana kansainvälisesti pidetty valtio vuosina 1965–1979. Maasta käytettiin ennen vuotta 1965 nimitystä Etelä-Rhodesia, naapurimaa Sambia oli tuolloin nimeltään Pohjois-Rhodesia.

Rhodesian tasavalta Republic of Rhodesia
1965–1979
lippu vaakuna
Rhodesian sijainti vihreällä.
Valtiomuoto	perustuslaillinen monarkia (vuoteen 1970) tasavalta (2. maaliskuuta 1970)
Pääministeri	Ian Smith
Pääkaupunki	Salisbury
Pinta-ala
– yhteensä	390 580 km²
Väkiluku (1978)	6 930 000
– väestötiheys	17,7 / km²
Uskonnot	kristinusko
Viralliset kielet	englanti
Kielet	englanti, afrikaans, šona, ndebele
Valuutta	Rhodesian punta (vuoteen 1970) Rhodesian dollari (vuodesta 1970)
Aikavyöhyke	+2
Tunnuslause	Sit Nomine Digna
Kansallislaulu	”Rise, O Voices of Rhodesia”
Edeltäjä	Etelä-Rhodesia
Seuraaja	Zimbabwe-Rhodesia
Infobox OK

Historia

Smith (vasemmalla) Britannian pääministerin Harold Wilsonin kanssa Downing Street 10:ssä lokakuussa 1965.

Siirtomaa sai nimensä englantilaisen liikemiehen Cecil Rhodesin mukaan. Brittiläinen Etelä-Afrikan kauppakomppania otti alueen haltuunsa 1800-luvulla. Vuonna 1953 brittiläiset siirtomaat Etelä- ja Pohjois-Rhodesia sekä Njassamaa (nykyinen Malawi) yhdistettiin liittovaltioksi. Liittovaltion hajottua Etelä-Rhodesian valkoinen hallitus julisti 11. marraskuuta 1965 maan yksipuolisesti itsenäiseksi ja otti nimeksi Rhodesia. Rhodesian hallitus oli tehnyt 20. lokakuuta 1965 periaatepäätöksen maan julistautumisesta yksipuolisesti itsenäiseksi. Pääministeri Ian Smith oli ilmoittanut, että ainoa tapa, jolla Britannia voisi estää päätöksen toteuttamisen käytännössä, olisi taata Rhodesialle välittömästi itsenäisyys vuoden 1961 perustuslain pohjalta. Afrikan valtiomiehet olivat vaatineet 22. lokakuuta 1965 Britanniaa tekemään ”kaikki välttämättömät toimenpiteet ja myös käyttämään aseellisia voimia” estääkseen Rhodesian yksipuolisen itsenäisyyden julistuksen. Neuvostoliitto oli luvannut 25. lokakuuta kaiken tukensa Afrikan maille ja Etelä-Rhodesian mustille siinä tapauksessa, että pääministeri Smith julistaisi Rhodesian itsenäiseksi. 5. marraskuuta Rhodesia oli julistettu kolmeksi kuukaudeksi poikkeustilaan, koska maan turvallisuuden oli sanottu olleen uhattuna. Samana päivänä YK:n yleiskokous oli hyväksynyt Britannian voimakeinojen käytön Rhodesian yksipuolisen itsenäisyysjulistuksen estämiseksi. Yksipuolisen itsenäisyysjulistuksen jälkeen 12. marraskuuta YK:n turvallisuusneuvosto tuomitsi sen, ja kehotti kaikkia maita olemaan tunnustamatta Rhodesian kapinahallitusta. 20. marraskuuta YK:n turvallisuusneuvosto kehotti kaikkia valtioita myös lopettamaan kaupankäynnin Rhodesian kanssa.

Britannian hallitus päätti 17. joulukuuta julistaa Rhodesian öljysaartoon. Yhdysvallat ilmoitti välittömästi yhtyvänsä saartoon. Rhodesian parlamentti kokoontui 25. joulukuuta ensimmäisen kerran maan itsenäistymisen jälkeen. Kreikkalainen säiliöalus Johanna V aiheutti 5. huhtikuuta 1966 kansainvälisen kriisin saapuessaan öljylastissa Mosambikissa sijaitsevaan Beiran satamaan, minne se purki puolet lastistaan. Britannia ryhtyi välittömästi toimenpiteisiin Rhodesialle tarkoitettujen lähetysten estämiseksi. Pääministeri Smith ilmoitti 16. huhtikuuta 1966 Rhodesian sulkevan Britannian lähetystön Salisburyssa ja kutsuvan kotiin Lontoossa olevan Rhodesian edustuston henkilökunnan. Rhodesia ei saanut itsenäisyydelleen kansainvälistä tunnustusta, vaikka maa kuului muun muassa Kansainväliseen olympiakomiteaan ja osallistui olympialaisiin. Äärioikeistolainen Rhodesian Front hallitsi maata.

Kauppasaarto ei vaikuttanut toivotulla tavalla, koska monet valtiot, kuten Japani, Länsi-Saksa, Sveitsi ja Belgia, jatkoivat tuottoisaa kaupankäyntiä luotettavana pidetyn Rhodesian kanssa. Öljyä tuotiin edelleen Etelä-Afrikan ja Mosambikin kautta. Tupakan vienti kärsi saarrosta eniten.

Rhodesialaissotilas kuulustelemassa kyläläisiä aseella uhaten vuonna 1977.

Länsimaat pyrkivät 1970-luvun lopulla painostamaan Rhodesian siirtymistä demokratiaan. Yhdysvaltain ulkoministeri Henry Kissinger neuvotteli syyskuussa 1976 Rhodesian naapurimaiden kanssa ja jätti sovintoehdotuksen, jonka Rhodesian pääministeri Smith hyväksyi, mutta naapurimaat hylkäsivät. Tämän jälkeen Britannia kutsui Smithin ja neljä mustien valtuuskuntien edustajaa neuvotteluihin, jotka alkoivat Genevessä 28. lokakuuta 1976. Pääministeri Smith vaati vallanvaihtoon 23 kuukauden siirtymäaikaa, jonka aikana armeija ja poliisi olisivat vanhan hallituksen hallinnassa. Mustat valtuuskunnat sen sijaan suostuivat enintään 12 kuukauden siirtymäaikaan. Neuvottelut eivät lopulta tuottaneet tulosta johtuen näkemyseroista sekä mustien valtuuskuntien sisäisistä kiistoista. Lopulta Rhodesia joutui kansainvälisen painostuksen kohteeksi ja sisällissodan jälkeen itsenäistyi muodollisesti uudelleen Britannian siirtomaana vuonna 1980, jolloin maan nimi muutettiin samalla Zimbabweksi.

Rhodesian valkoiset saivat ensin vähemmistösuojan, kunnes muutaman vuoden kuluttua Robert Mugaben johtama marxilainen hallitus rikkoi sopimuksen. Yli 90 prosenttia Rhodesian valkoisista on muuttanut pois maasta muun muassa Etelä-Afrikkaan, Isoon-Britanniaan ja Australiaan.^lähde?

Katso myös

• Rhodesian sisällissota

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rhodesia Wikimedia Commonsissa