Olhavanjoki
Olhavanjoki tai Olhava on (ven. Во́лхов, Volhov) Venäjällä Leningradin ja Novgorodin alueilla virtaava 224 kilometriä pitkä joki, joka alkaa Ilmajärvestä ja laskee Laatokan Olhavanlahteen. Olhavanjoki muodostaa Olhavanjoen valuma-alueen 848 kilometriä pitkästä pääuomasta alajuoksun osuuden.[2][3][11][12][a]
| Olhavanjoki, Olhava Волхов, Volhov |
|
|---|---|
 Olhavanjoki Olhavassa |
|
| Maanosa | Eurooppa |
| Maat | Venäjä |
| Alue | Leningrad, Novgorod |
| Piiri | Olhava, Kiriši, Tšudovo, Novgorod |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Nevan vesistö |
| Valuma-alue |
Laatokan valuma-alue Olhavanjoen valuma-alue |
| Pinta-ala | 80 200 km² [1][2][3] |
| Pääuoman pituus | 848 km [2][4][5][6][7] |
| Pääuoman osuudet | Olhavanjoki ←Ilmajärvi ←Msta ←Tsna |
| Joen uoman kohteita | |
| Alkulähde | Ilmajärvi, Novgorod |
| Laskupaikka | Laatokka, Uusi Laatokka |
| Esteet | Olhavan voimala [8] |
| Sivu-uomat | Vloja, Olomna, Tšornaja, Tigoda, Ptšovža, Oskuja, Kerest, Višera |
| Taajamat | Uusi-Laatokka, Laatokanlinna, Olhava, Kiriši, Novgorod |
| Mittaustietoja | |
| Lähdekorkeus | 18 m [9] |
| Laskukorkeus | 4,8 m mpy. [10] |
| Korkeusero | 13,2 m |
| Pituus | 224 km [2][3] |
| Keskileveys | 150 – 650 m [a] |
| Kaltevuus | 0,06 m/km |
| Keskivirtaama | 586 m³/s [3] |
| Muuta | |
| Muualla | Wikimedia Commons |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Joen kulku
muokkaaOlhavanjoki alkaa Ilmajärven pohjoisrannasta ja se virtaa lähes suoraviivaisesti kohti pohjois-koillisessa sijaitsevaa Laatokkaa. Ilmajärvi, Olhavanjoki ja Laatokan eteläosat sijaitsevat laajalla Ilmijärven alankoalueella (ven. Приильменской низменности, Priilmenskoi Nizmennosti). Tämä näkyy Ilmajärvellä siten, että se on matala järvi, ja Olhavanjoessa niin, että yli 200 kilometrin matkalla sillä on pudotusta alle 14 metriä. Joki virtaa aluksi ylempänä, mutta ohitettuaan Olhavassa kalkkikivestä muodostuneen Baltian klintin putoaa joen pohja yli 10 metriä alemmaksi. Tähän kynnykseen on rakennettu Olhavan vesivoimalaitos. Joen laaja valuma-alue takaa sille suuren virtaaman. Vaikka joella on pieni kaltevuus, on sen keskivirtaama 586 m³/s. Hitaasti virtaava joki tarvitsee leveän uoman. Joki on kapeimmillaan 150 metriä leveä, mutta yleensä se on 300–400 metriä leveä. Joen niska on 650 metriä ja suisto on 1 100 metriä leveä. Jokirantojen loivat reunat tulvivat helposti vedenkorkeuden noustessa. Tämän takia joen lähiympäristö on paikoitellen soistunutta. Joessa on paikoitellen rinnakkaisuomia ja niiden välissä jokiassaaria. Vyndin Ostrovin (Вындин Остров) kohdalla sijaitsee 2,1 kilometriä pitkä ja 0,62 kilometriä leveä saari. Suuria rinnakkaisuomien erottamia saaria löytyy Veliki Novgorodin ja alempana Tšudovon kohdilta.[11][11][3][b][a]
Joen historiallista merkitystä alleviivaa monet kaupungit, taajamat ja kylät, jotka sijaitsevat joen varrella. Joen niskaan on kehittynyt Veliki Novgorod ja siihen kiinni kasvaneet taajama-alueet. Noin 110 kilometriä alempana sijaitsee Kiriši, 170 kilometriä alempana Olhava ja Laatokan lähellä sijaitsevat Laatokanlinna ja Uusi-Laatokka. Vanhinta asutusta edustaa Novgorodissa olevat Rurikinlinnan rauniot. Joen länsirantoja seuraa Novgorodista Uusi-Laatokkaan johtava maantie. Joen ylittää tie- ja rautatieliikenteelle tarkoitettu 19 siltaa. Eniten siltoja on yläjuoksulla ja suiston lähellä.[13][a]
-
Olhavaa Veliki Novgorodin kohdalla -
Uimaranta Veliki Novgordoissa -
Novgorodin linna ja jokilaivat -
Linna ja rinnakkaisuomien saaret järvineen -
Valtatiesilta Kotovitsyn kylän kohdalla -
Rautatiesilta Olhavan kaupungissa -
Olahavan vesivoimalaitos -
Joenmutka Laatokanlinnassa -
Viking Truvor rantautuu Laatokanlinnassa
Vesiliikenne
muokkaaLuonnontilainen Olhavanjoki putoaisi Ilmajärvestä Laatokkaan välisellä matkalla keskimäärin 13,3 metriä. Todellinen pudotus riippuisi kummankin järven kulloisesta vedenpinnan korkeudesta. Joenpohjan kaltevuus on suurin joen alajuoksulla, jossa se ylittää Baltian klintin reunan noin 25 kilometriä ennen laskemistaan Laatokkaan. Tähän kohtaan, Olhavan kaupunkiin, on rakennettu Olhavan vesivoimalaitos, joka nostaa joen vedenpintaa padon kohdalta vähintään 10,5 metriä. Vedenpinnan nosto vaikuttaa Ilmajärvelle asti ja järveä käytetäänkin voimalaitoksen varastoaltaana vesivoiman tuotannossa. Koska Olhavaa on aina käytetty vesiliikenteen väylänä, on vedenpinnan nosto helpottanut yläjuoksulla liikennöintiä. Jokea käyttää nykyään laivat tai proomut, jotka nousevat Nevaa myöten Pietarin ohi Laatokalle ja edelleen Olhavaa myöten ylös Ilmajärvelle. Joen kasvanut syväys ja pienentyneet virtaukset mahdollistavat pitkän laivan ohjaamisen. Voimalaitos ohitetaan käyttämällä sen itärannan laivasulkua.[13][8]
Olhavanjoen yläpäästä johtaa Siversovin kanavayhteys Mstajoelle. Siversovin kanava on osa Vyšni Volotšokin vesitietä, joka yhdistää Itämeren ja Volgan vesistöt toisiinsa. Vesireitti oli tärkein tavarankuljetuksessa käytettävä vesiväylä 1700-luvun lopulta 1860-luvulle. Nykyään sitä voi käyttää vain pienen syväyksen laivat ja sillä on tavarankuljetuksissa vähäinen merkitys.[11]
Hydrologiaa
muokkaaJoki jäätyy keskimäärin marraskuun puolivälin jälkeen ja jäät lähtevät yleensä huhtikuun alussa tai puoliväliin mennessä.[11][3]
Historia
muokkaaOlhavanjoki oli 900–1100-luvuilla osa tärkeää viikinkien itäistä kauppareittiä, joka yhdisti Itämeren Mustaanmereen ja siellä Konstantinopoliin.[14] Olhavanjokea on hyödynnetty 1700-luvulta asti myös Venäjän keisarikunnan sisäisessä kaupallisessa vesiliikenteessä. Olhavanjoesta oli Mstan kautta yhteys Volgan läntisiin jokihaaroihin. Kauppareitillä liikennöi vain pienellä syväyksellä liikkuvat laivat tai veneet. Myös itäpuolella virtaavalla Säsjoella toimi samanlainen laivaliikenne omine kanavineen. Vaikka seudun kanavaliikenne kehittyi, suurenivat samalla myös laivat, jotka siirtyivät vesiliikenteen pääreitille Syvärille. Vesiliikenne Mstan kautta Volgalle loppui lopulta rautatien otettua päävastuun tavarakuljetuksista itselleen.[11][15]
Jokeen rakennettiin vuonna 1926 Olhavan kaupungin lähelle ensimmäinen nuoren Neuvostoliiton itse rakentama vesivoimalaitos. Olhavan voimala toimii edelleen ja voimalassa hyödynnetään Ilmajärveä vesivararastona, jolla tasoitetaan veden vuodenaikaisia virtaamavaihteluita. Voimalaitoksen rakentaminen mahdollisti aiempaa suurempien laivojen nousemisen Ilmajärvelle.[11]
-
Viikinkiajan hautakumpuja Olhavanjoen rannalla Laatokanlinnassa. -
Hautakumpu -
Viikinkien idäntie Ruotsista Konstantinopoliin Olhavanjoen kautta sinisellä värillä
Olhavanjoen valuma-alue
muokkaa
- Pääartikkeli: Olhavanjoen valuma-alue
Yleistä
muokkaaOlhavanjoki kuuluu Nevan vesistöalueessa Laatokan valuma-alueen Olhavanjoen valuma-alueeseen. Olhavanjoki, joka alkaa Ilmajärvestä, muodostaa Olhavanjoen valuma-alueen pääuoman 224 kilometriä pitkän alajuoksun osuuden. Pääuomaa on yhteensä 848 kilometriä [c]. Olhavanjoen valuma-alue muodostuu Olhavanjoesta ja sen vesistöalueesta, sekä Ilmajärvestä ja siihen laskevien jokien valuma-alueista. Valuma-alueen pinta-ala on 80 200 neliökilometriä.[2][a]
Sivujokia
muokkaaOlhavanjoen neljä merkittävintä sivujokea ovat Tigoda, Ptšovža, Oskuja ja Višera. Joen muita sivujokia on luetteloitu alla näkyvässä taulukossa. taulukon tietojen lähteet on kerrottu taulukon alla ja ne on vielä eritelty riveittäin taulukon oikeassa sarakkeessa.
| Sivu-uoman nimi suom. |
Nimi ven. |
Olhavan kohta |
Etäisyys Laatokasta (km) |
Pituus (km) |
Virtaama (MQ m³/s) |
Valuma-alue (km²) |
Lähteet |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| laskee Laatokan Olhavanlahteen | |||||||
| Zlatynka | Zlatynka (Златынка) | Olhava | 7 | 16 | 2,2,3,2,2,–,– | ||
| Jelena | Jelena (Елена) | Olhava | 15 | 25 | 239 | 2,2,3,2,2,–,2 | |
| Žubka | Žubka (Жубка) | Olhava | 36 | 14 | 2,2,3,2,2,–,– | ||
| Sestra | Sestra (Сестра) | Olhava | 43 | 19 | 82 | 2,2,3,2,2,–,2 | |
| Siglinka | Siglinka (Сиглинка) | Olhava | 45 | 23 | 81 | 2,2,3,2,2,–,2 | |
| Tšaženka | Tšaženka (Чаженка) | Olhava | 51 | 33 | 168 | 2,2,3,2,2,–,2 | |
| Prusynja | Prusynja (Прусыня) | Kiriši | 52 | 21 | 103 | 2,2,3,2,2,–,2 | |
| Vloja | Vloja (Влоя) | Kiriši | 64 | 43 | 414 | 2,2,3,2,2,–,2 | |
| Olomna | Olomna (Оломна) | Kiriši | 80 | 52 | 420 | 2,2,3,2,2,–,2 | |
| Tšornaja | Tšornaja (Чёрная) | Kiriši | 82 | 38 | 815 | 2,2,3,2,2,–,2 | |
| Velija | Velija (Велия) | Tšudovo | 91 | 20 | 91 | 2,2,3,2,2,–,2 | |
| Tigoda | Tigoda (Тигода) | Tšudovo | 100 | 143 | 4,3 | 2 290 | 1,1,1,1,1,1,1 |
| Ptšovža | Ptšovža (Пчёвжи) | Tšudovo | 102 | 157 | 12,2 | 1 970 | 1,1,1,1,1,1,1 |
| Ljubunka | Ljubunka (Любунька) | Tšudovo | 113 | 12 | 2,2,3,2,2,–,– | ||
| Vavol | Vavol (Ваволь) | Tšudovo | 118 | 17 | 2,2,3,2,2,–,– | ||
| Oskuja | Oskuja (Оскуя) | Tšudovo | 118 | 114 | 1 470 | 1,1,1,1,1,–,1 | |
| Kerest | Kerest (Кересть) | Tšudovo | 125 | 100 | 933 | 2,2,3,2,2,–,2 | |
| Vyika | Vyika (Выйка) | Tšudovo | 134 | 18 | 2,2,3,2,2,–,– | ||
| Polist | Polist (Полисть) | Tšudovo | 142 | 49 | 372 | 2,2,3,2,2,–,2 | |
| Glubotška | Glubotška (Глубочка) | Tšudovo | 143 | 13 | 2,2,3,2,2,–,– | ||
| Sosninka | Sosninka (Соснинка) | Tšudovo | 147 | 15 | 2,2,3,2,2,–,– | ||
| Vyboro | Vybro (Выбро) | Tšudovo | 148 | 12 | 2,2,3,2,2,–,– | ||
| Dymenka | Dymenka (Дыменка) | Tšudovo | 150 | 25 | 44 | 2,2,3,2,2,–,2 | |
| Bolšoi Iglino | Bolšoi Iglino (Большой Иглино) | Tšudovo | 161 | 13 | 2,2,3,2,2,–,– | ||
| Osma | Osma (Осьма) | Tšudovo | 168 | 16 | 2,2,3,2,2,–,– | ||
| Ložitovskaja | Ložitovskaja (Ложитовская) | Novgorod | 171 | 17 | 2,2,3,2,2,–,– | ||
| Robeika | Robeika (Робейка) | Novgorod | 202 | 24 | 55 | 2,2,3,2,2,–,2 | |
| Siversovin kanava | Siversov (Сиверсов) | Novgorod | 211 | 10 | 2,2,3,2,2,–,– | ||
| Pitba | Pitba (Питьба) | Novgorod | 211 | 37 | 241 | 2,2,3,2,2,–,2 | |
| Pieni Olhavanjoki | Malyi Volhovets (Малый Волховец) | Novgorod | 214 | 17 | 2,2,3,2,2,–,– | ||
| Višera | Višera (Вишера) | Novgorod | 214 | 105 | 1 100 | 1,1,1,1,1,–,1 | |
| Ilmajärvestä on Višeraan matkaa 10 kilometriä | |||||||
Lähteet: 1 = sivujoen oma artikkeli, 2 = luettu Venäjän vesistörekisterin tietokannasta ([2]), 3 = katsottu internetin karttapalveluista, 4 = katsottu joen venäjänkielisen wikipedian artikkelista, 5 = katsottu joen saksankielisen wikipedian artikkelista
Järviä
muokkaaOlhavanjoelle merkittävin järvi on Ilmajärvi. Joenvarressa on runsaasti järviä, jotka ovat joen kanssa vuorovaikutuksessa. Olhavanjoen keskijuoksulla sijaitsee alankoalueella tasainen ja matala painauma-alue, jonne on muodostunut järviä. Joen itäpuolella sijaitsee esimerkiksi Velijan läpivirtausjärvet Kirišskoje (Киришское) ja Velskoje (Вельское) ja Kolajoen valuma-alueella Podvynezda (Подвынезда), Hotino (Хотино) ja Bolšoje Ovsynja (Большое Овсыня). Olhavan länsipuolella on Derevenskoje (Деревенское). Näiden yläpuolella yhtyy Olhavanjokeen itäpuolelta Vavol, jonka järviä ovat Podolje (Подолье), Ostrovskoje (Островское), Putšinnoje (Пучинное), Hotitovskoje (Хотитовское) ja Proviantskoje (Провиантское). Länsirantaan yhtyy Kerest, jonka alajuoksulla sijaitsee Sominskoje (Соминское). Seuraavat järvet löytyvät Novgorodista. Olhavanjoella on sivuhaaroja, joiden väliin jää laajoja jokisaaria. Olhavanjoen itäpuolella ja sen jokisaarissa sijaitsevat Holopje (Холопье), Volnitskoje (Волницкое), Medvedskoje (Медведское), Neglitskoje (Неглицкое) ja Kuninets (Кунинец). Idästäpäin Olhavaan yhtyvän Višeran alajuoksulla sijaitsevat lisäksi Glušitsa (Глушица) ja Kupenets (Купенец). Novgorodin puoleisella rannalla on vielä Mjatšino (Мячино) ja Jurjevski prud (Юрьевский пруд).[2][a]
Lähteet
muokkaaHuomioita
muokkaa- ↑ a b c d e f Asia tarkistettu Internetin karttapalvelusivustoilta kuten esimerkiksi Yandex, GeoMaps, Google Maps tai ACME.
- ↑ Asia on luettu Wikipedian venäjänkielisestä artikkelista ru:Волхов.
- ↑ Pääuoman muodostumista ja sen pituutta on seostettu ja arvioitu artikkelissa Olhavanjoen valuma-alue kappaleessa ”Pääuoma”.
Viitteet
muokkaa- ↑ Filatov, Nikolai & al.: Ladoga Lake and Onego Lake (Lakes Ladozhskoye and Onezhskoye), s. 429–432. (Bengtsson L., Herschy R.W., & Fairbridge R.W. (toimittajat): Encyclopedia of Lakes and Reservoirs) Springer, Dordrecht, 2012. doi:http://dx.doi.org/10.1007/978-1-4020-4410-6_197 ISBN 978-1-4020-4410-6 (Laatokan ja Äänisen tekstiosuus) (PDF) (viitattu 8.1.2022). (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Olhavanjoki (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 9.1.2022. (venäjäksi)
- ↑ a b c d e f Olhavanjoki, Волхов (река) Suuressa neuvostosanakirjassa. 3. laitos, 1969–1978. Viitattu 25.3.2022. (venäjäksi)
- ↑ Ilmajärvi, Ильмень (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 29.3.2022. (venäjäksi)
- ↑ Msta, Мста (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 24.3.2022. (venäjäksi)
- ↑ Mstino, Водохранилище Мстино (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 29.3.2022. (venäjäksi)
- ↑ Tsna, Цна (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 29.3.2022. (venäjäksi)
- ↑ a b Факты о станции (Faktaa asemasta) tgc1.ru. Pietari, Venäjä: TGK-1. Arkistoitu 14.2.2022. Viitattu 17.2.2022. (venäjäksi)
- ↑ Grechushnikova, M.G.: Ilmen (Ильмень) Voda Rossii. Viitattu 13.4.2022. (venäjäksi)
- ↑ Kuusisto, Esko: Luoteis-Venäjä on vetten Venäjä. Vesitalous, 2006, 47. vsk, nro 5, s. 7–10. Helsinki: Ympäristöviestintä YVT Oy. ISSN 0505-3838 Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 8.1.2022.
- ↑ a b c d e f g Volkhov River Encyclopædia Britannica. 2017. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 17.2.2022. (englanniksi)
- ↑ Mikkonen, Pirjo ym.: Venäjän federaation paikannimiä, s. 279. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 14.4.2022).
- ↑ a b Ленинградская область. Районные центры. Атлас для водителей. Масштас 1:120 000, районные центры 1: 18 000. Выпуск 13 (2011-1). Санкт-Петербург, Издательство ЗАО "Карта" Лтд. ISBN 978-5-900006-99-4. (venäjäksi)
- ↑ Richard Hall: Matka viikinkien maailmaan, s. 97. Kustannusosakeyhtiö Moreeni, 2012. ISBN 978-952-254-109-3
- ↑ Starovoitov, L.A.: Tihvinskaja vodnaja sistema (Тихвинская водная система) 2022. Pikaljovo: Pikaljovon kaupunki. Viitattu 25.3.2022. (venäjäksi)
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Olhavanjoki Wikimedia Commonsissa
- Austr í Görðum: tulkintoja viikinkiajalta(venäjäksi)
- E. N. Nosov: New data on the Ryurik Gorodische near Novgorod (englanniksi)
- Rurikinlinnan tutkimukset (venäjäksi)
- Rurikinlinna-sivut (venäjäksi)
- Nestorin kronikka. ((Povest’ vremennyh let.) Dmitri Sergejevitš Lihatšovin venäjänkielisestä tulkinnasta suomentanut Marja-Leena Jaakkola. Kuvittanut Mjud Metšev) Helsinki: WSOY, 1994. ISBN 951-0-19828-5