Karl Collan

Karl Collan (3. tammikuuta 1828 Iisalmi – 12. syyskuuta 1871 Helsinki) oli suomalainen kirjailija ja säveltäjä. Hän kuuluu romantiikan ajan yksinlaulun arvostetuimpiin edustajiin.

Karl Collan noin vuonna 1864.

Henkilöhistoria

Karl Collanin vanhemmat olivat kirkkoherra Pehr Johan Collan ja Christina Elisabet Crohns ja veljet toimittaja Fabian Collan, lääkäri Alexander von Collan ja sotarovasti Clas Collan. Hänen puolisonsa vuodesta 1866 oli laulajatar Maria Margareta Pacius, säveltäjä Fredrik Paciuksen ja Nina Lucia Martinin tytär. Karl ja Maria Collanin tytär oli pianisti Maria Elisabeth Beaurain.

Collan tuli ylioppilaaksi vuonna 1842. Hänet vihittiin maisteriksi Keisarillisessa Aleksanterin-yliopistossa vuonna 1850, minkä jälkeen hän toimi Helsingin ruotsalaisen tyttökoulun opettajana. Vuonna 1859 hän tuli yliopistoon saksan kielen lehtoriksi sekä 1866 yliopiston kirjastonhoitajaksi. Tohtorintutkinnon Collan suoritti vuonna 1860, puolustettuaan Öfversigt af Serviens historiska folksånger -nimistä väitöskirjaansa. Litterär Tidskrift -lehden päätoimittaja hän oli vuosina 1863–1865.

Collan kuoli koleraan vain 43-vuotiaana. Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaalle Helsinkiin.

Taiteellinen tuotanto

Tanssiryhmä Taiteilijaseuran vuoden 1866 vuosijuhlassa, Collan takarivissä. Mukana myös Johannes Gripenberg, Ina Forstén, Thiodolf Saelan ja Maria Collan.

Collanin elämäntyön pysyvintä puolta on hänen säveltaiteellinen toimintansa. Collan oli itseoppinut, hänen sävellyksensä ovat miltei yksinomaan yksinkertaisia yksin- ja kuorolauluja. Hänen tunnetuin sävelmänsä lienee ”Sylvian joululaulu”. Myös ”Savolaisen laulu” ja ”Vaasan marssi” ovat Collanin säveltämiä. Collan oli myös suomalaisten kansansävelmien keräystyön uranuurtajia. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran stipendiaattina hän kävi vuonna 1854 kansanrunojen ja -sävelmien keräysmatkalla Savossa ja Karjalassa. Matkan tuloksena hän julkaisi 1854–1856 kaksi vihkoa Valituita suomalaisia kansanlauluja, johon sisältyneet kansansävelmät ”Kreivin sylissä istunut” ja ”Paremp’ olla tyttönä” innoittivat virolaista Aleksander Kunileidia säveltämään Viron ensimmäisille laulujuhlille kuorolaulut ”Sind surmani” ja ”Mu isamaa on minu arm”. Collan on säveltänyt Johan Ludvig Runebergin runoon Hurtti-Ukko-marssin, joka on Pohjois-Savon prikaatin ja Kainuun prikaatin kunniamarssi. 1860-luvulla hän käänsi Kalevalan ruotsiksi.

Sävellyksiä ja sovituksia

Collanin sävellyksiä ja sovituksia ovat:

• Yksinlauluja, julkaistu muun muassa vihkoissa Sånger vid pianoforte (1847), Fyra sånger vid pianoforte (1849), Fem visor (1852), Sånger och visor (4. vihko 1855), Fyra Fänrik Ståls sånger (1857), Sånger vid pianoforte (5. vihko 1862, 6. 1864, 7. 1865 ja 8. 1871), Julvisa ja På Roines Strand (1868), Tre sånger vid pianoforte (1871)
• Sekakuorolauluja
• Pianofantasioita
• Kansanlaulusovituksia, julkaistu kokoelmissa Suomen kansan lauluntoja (1849) ja Walituita Suomalaisia Kansan-Lauluja (1854-1855)

Kirjallisia teoksia

Collanin kirjallisia teoksia ovat:

• Öfversigt af Serviens historiska folksånger (1860), väitöskirja
• Om bibliografiska systemer och biblioteksmetoder (1861)
• Dikter från främmande land (1864), runokäännöskokoelma
• Poetisk läsebok fär Finlands ungdom (1864), toim.
• Köninghofer- och Grünberger-handskriften (1865)
• Studier och skizzer, första samlingen (1865)
• Kalevalan ruotsinnos (1864, 1868)
• Läsebok på prosa för Finlands ungdom (1866)

Kirjallisuutta

• Lehtinen, Tarja 1987: Karl Collan (1828–1871) kulttuurivaikuttajana. Pro gradu. Suomen ja Skandinavian historia. Helsingin yliopisto.
• Tarasti, Eero 1992: Romantiikan uni ja hurmio: Esseitä musiikista. WSOY, Helsinki. ISBN 951-0-18164-1

Aiheesta muualla

• Lisää luettavaa aiheesta Karl Collan on Wikiaineistossa
• Kansallisbiografian artikkeli (maksullinen)