Intel Xeon

Intel Xeon on tavaramerkki, jolla Intel myy palvelin- ja työasemakäyttöön tarkoitettuja suorittimia.

Intel Xeon DP 1,7 GHz

Pentium II Xeon

Ensimmäinen Xeon-suoritin oli vuonna 1998 julkaistu Intel Pentium II:een perustunut Pentium II Xeon. Se oli tarkoitettu Intel Pentium Pro:n korvaajaksi. Suoritin sisälsi saman suoritinpiirin kuin Pentium II, mutta käytti kalliimpia täydellä nopeudella toimivia L2-välimuistipiirejä, joiden koko oli 512 kilotavua, 1 megatavu tai 2 megatavua. Suoritin käytti 100 megahertsin väylää. Väyläprotokolla oli sama kuin Pentium Pro:ssa ja Pentium II:ssa, mutta fyysinen kanta oli eri tyyppiä kuin kummassakaan, Slot 2.

Pentium III Xeon

Intel Pentium III:een perustunut Pentium III Xeon julkaistiin vuonna 1999. Ensimmäinen versio, Tanner, erosi Pentium II Xeonista vain siten, että SSE-käskyt (SSE2) oli lisätty ja välimuistiohjainta oli parannettu. Myöhemmin julkaistiin toinen versio, Cascades, joka oli käytännössä aivan sama suoritin kuin Coppermine-pohjainen Pentium III, mutta vain Xeon-tyyppisellä liitännällä. Tämä Cascades-malli oli valmistettu uudemmalla 0,18 um:n valmistustekniikalla, se käytti 133 megahertsin väylää, sisälsi 256 kilotavua L2-välimuistia itse prosessoripiirillä ja toimi maksimissaan kahden suorittimen kokoonpanoissa. Myöhemmin tuotiin markkinoille myös "oikeat" isommalla 1 tai 2 mebitavun välimuistilla varustetut ja useamman suorittimen kokoonpanoissa toimivat versiot Cascadeksesta. Väylän nopeus oli näissä vain 100 MHz.

Xeon ja Xeon MP

Vuonna 2001 Intel julkaisi Intel Pentium 4:ään eli NetBurst-ytimeen pohjautuneen Xeon-suorittimen. Samalla suorittimen nimi muutettiin Pentium Xeonista pelkäksi Xeoniksi. Foster-ydin ei menestynyt markkinoilla kovinkaan hyvin, sillä sen nopeus ei ollut Pentium III Xeonin eikä AMD Athlon MP:n tasolla. Tämän lisäksi suorittimen kanssa oli käytettävä kallista RDRAM-muistia. Foster-suorittimet tukivat vain kahden suorittimen samanaikaista käyttöä. Intel julkaisikin Foster MP -mallin, jota pystyi käyttämään useamman suorittimen tietokoneissa. Foster MP:n yhden megatavun suuruinen L3-välimuisti auttoi suorituskykyä, mutta suorittimen korkean hinnan takia sekään ei menestynyt.

Vuonna 2002 Intel julkaisi 130 nanometrin prosessilla valmistetun Xeonin, Prestonian. Prestoniassa oli 512 kilotavun L2-välimuisti ja se tuki Hyper-Threading-tekniikkaa. Kun hieman myöhemmin suorittimen käyttämä väylänopeus nostettiin 533 megahertsiin, Prestonia nousi nopeasti suosituimmaksi palvelinsuorittimeksi, sillä sen suorituskyky oli tällä kertaa paljon parempi kuin edeltäjillään tai Athlon MP:llä. Prestonian MP-malli, Gallatin, sisälsi joko yhden tai kahden megatavun L3-välimuistin. Myöhemmin Intel julkaisi myös neljän megatavun L3-välimuistilla varustetun Gallatin-suorittimen.

64-bittiset Xeon ja Xeon MP

90 nanometrin prosessilla valmistettu Xeon, Nocona, julkaistiin vuonna 2004. Koska Intel Itanium ei menestynyt markkinoilla hyvin, Intel päätti lisätä Noconaan AMD64-tuen (kutsuen sitä nimellä EM64T), jolloin se tuki 64-bittisiä käskyjä. AMD Opteron oli kuitenkin yleisesti ottaen Noconaa nopeampi, joten Intel julkaisi alkuvuonna 2005 laajennetulla L2-välimuistilla julkistetun suorittimen, Irwindalen. Irwindale osasi myös pudottaa kellotaajuuttaan, jos sen täyttä tehoa ei tarvita.

Woodcrest

Kesällä 2006 Intel julkaisi uudet Woodcrest-ytimeen pohjautuvat Xeon-suorittimet. Woodcrest-ydin pohjautuu Intelin uuteen Core-nimellä kulkevaan suoritinarkkitehtuuriin, ja se tarjoaa selvästi paremman suorituskyvyn sekä huomattavasti paremman suorituskyky-virrankulutus-suhteen kuin aiemmat Pentium 4 -pohjaiset Xeonit.

Kaikki Woodcrest-pohjaiset Xeonit ovat tuplaydinprosessoreita, eli niissä on kaksi suoritinta yhdellä piirillä.

Woodcrest-pohjaiset Xeonit ovat aluksi saatavilla vain kahden suorittimen (eli neljän ytimen) kokoonpanoihin. Neljän suorittimen (kahdeksan ytimen) ja sitä suuremman suoritinmäärän mahdollistavat Xeon MP:t pohjaavat edelleen Pentium 4:ään.

Clovertown

Clovertown on neljäytiminen versio Woodcrestistä, ja se koostuu itse asiassa kahdesta kaksiytimisestä Woodcrest-piilastusta, jotka on paketoitu saman kotelon sisään. Molemmilla piilastuilla on 4 MiB L2-välimuistia eli sitä on yhteensä 8 MiB. Clovertownin pienitehoisimmat mallit käyttävät Woodcrestin tapaan 1 066 MT/s väylää ja nopeammat 1 333 MT/s väylää. Malleina E5310, E5320, E5345 ja X5355, nopeuksina 1,6–2,67 GHz.

Nehalem-EX

Nehalem-EX:t ovat Nehalem suoritinarkkitehtuuriin perustuvia palvelinprosessoreita. Nehalem-EX:n koodinimi on Beckton. Nehalen-EX:t tullaan valmistamaan 45 nanometrin prosessilla ja siinä on 2,3 miljardia transistoria. Suorittimessa on neljä QuickPath linkkiä joiden välityksellä prosessori keskustelee muiden suorittimien ja laitteiston kanssa. Prosessorissa on myös integroitu nelikanavainen muistiohjain ja sen suoritinkanta on Socket 1567.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Intel Xeon Wikimedia Commonsissa

Intelin suorittimet

Aikaisemmat	4004 4040 8008 8080 8085 8086 8088 80186 80188 80286 80386 80486 Pentium Pentium Pro Pentium II Pentium III Pentium Extreme Edition Pentium M Pentium D Pentium 4
Nykyiset	Core Pentium Dual-Core Core 2 Celeron A100 Xeon Atom Core i7
ARM	XScale StrongARM
IA-64	Itanium Itanium 2
RISC	i860 i960
Muut	iAPX 432
GPU	Intel GMA Intel HD Graphics Intel Iris Graphics