Henrik Pontoppidan
Henrik Pontoppidan (24. heinäkuuta 1857 Fredericia, Tanska – 21. elokuuta 1943 Ordrup, Tanska[1]) oli tanskalainen kirjailija. Hänelle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto yhdessä maanmiehensä Karl Adolph Gjellerupin kanssa 1917.[2] Pontoppidanin romaanit ja novellit antavat realistisen ja yksityiskohtaisen kuvan tanskalaisesta elämänmenosta vuosisadan vaihteessa.
Henrik Pontoppidan | |
---|---|
Henrik Pontoppidan |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 24. heinäkuuta 1857 Fredericia, Tanska |
Kuollut | 21. elokuuta 1943 (86 vuotta) Ordrup, Tanska |
Kirjailija | |
Tuotannon kieli | tanska |
Tyylilajit | realismi |
Nimikirjoitus |
|
Palkinnot | |
Nobelin kirjallisuuspalkinto (1917) |
|
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Pontoppidan syntyi pappissukuun ja kasvoi 16-lapsisessa perheessä yhtenä keskimmäisistä lapsista.[2] Hän kapinoi taustaansa vastaan ja aloitti vuonna 1873 Kööpenhaminassa insinööriopinnot. Vuonna 1879 hän kuitenkin keskeytti opinnot ja ryhtyi opettajaksi.[1]
Kirjailijana
muokkaaEnsimmäisen kirjansa Pontoppidan julkaisi vuonna 1881.[2] Vuoteen 1890 mennessä hän oli julkaissut toistakymmentä kirjaa, mutta hänen tunnetuimmat teoksensa kuuluvat myöhäistuotantoon.[3]
Teoksissaan Pontoppidan kuvaa aikansa Tanskan yhteiskunnallisia oloja, niin henkisiä kuin taloudellisiakin. Hän pyrkii kuvauksessaan neutraaliuteen, mutta höysteenä on usein terävää ironiaa. Lyhyet kertomukset, kuten Fra hytterne, samoin pienet romaanit Nattevagt (1894) ja Isbjørnen (1887), ovat etenkin luonnonkuvaukseltaan taitavasti kirjoitettuja. Parhaimpiin kuuluu kolmiosainen romaanisarja Det forjsettede land (Muld 1891, suom. Multaa; Det forjættede land, 1892; Dommens dag, 1895), joka kuvaa henkisiä virtauksia ja uskonnollisia kamppailuja maaseudulla, varsinkin grundtvigilaisissa piireissä. Lykke Perissä (1898–1904, suom. Onnen poika) Pontoppidan osoittaa, että ihminen on aina sidoksissa kasvuympäristöönsä.[4]
Henrik Pontoppidanin veli oli pappi ja uskonnollinen kirjailija Morten Pontoppidan.[4]
Suomennetut teokset
muokkaa- Multaa: ajankuvaus, suom. Jakob Pehkonen. Helsinki: Päivälehti 1893. Sarja: Päivälehden novellikokoelma, 3. (Sarjan Det forjsettede land ensimmäinen osa)
- Aave, suom. Fanny Johansson, Rauma: Rauman kirjapaino-osakeyhtiö 1896.
- Onnen poika 1–2 (Lykke-Per), suom. Katri Ingman-Palola, Helsinki: WSOY 1957
- Jääkarhu. Kuvaus. Joensuu 1890. Teos verkossa
- Novellit
- Teoksessa: Skandinaviasta: novelli-kirja, suom. Aatto S., WSOY 1884
- Kalastuskylä,
- Rakkausjuttu
- Ihmisten lapset, suom. Juhani Aho. Uusi Kuvalehti 1893: no 25–36. 1894:no 1–12 Lehti verkossa
- Runo
- Neljäs päivä helmikuuta, suom. Eino Leino, kokoelmassa Runot. 4, 1908-1915. Maailman kannel[5]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Henrik Pontoppidan Encyclopedia Britannica. Viitattu 31.5.2013. (englanniksi)
- ↑ a b c The Nobel Prize in Literature 1917 (elämäkerta, julkaisuluettelo ja palkinnon myöntämispuhe) The Official Web Site of the Nobel Foundation. (englanniksi)
- ↑ Petri Liukkonen: Henrik Pontoppidan (1857–1943) Books & Writers. Viitattu 31.5.2013. (englanniksi)
- ↑ a b Tietosanakirja. Osa 7, palsta 825, hakusana Pontoppidan, Henrik P., kirjoittanut Helmi Krohn. Helsinki: Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1915. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Pontoppidan, Henrik, (Arkistoitu – Internet Archive) Luettelo suomennetuista runoista. Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta. Päivitetty 4.8.2021, viitattu 9.8.2021
Aiheesta muualla
muokkaa- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Henrik Pontoppidan Wikimedia Commonsissa
- Vapaasti ladattavia Henrik Pontoppidanin e-kirjoja Project Gutenbergiltä ja Projekti Lönnrotilta