Gaudiya Vaishnavismi
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Gaudiya Vaishnavismi, eli Bengalista alkunsa saanut Vaishnava-perinne, on Chaitanya Mahaprabhun 1500-luvulla alullepanema Radhalle ja Krishnalle omistautunut bhakti-liike. Perinteen seuraajien tarkkaa lukumäärää ei tiedetä, mutta sen arvioidaan liikkuvan useassa miljoonassa, joista pääosa Bengalin alueella ja Vrajassa, Krishnan synnyinseudulla Pohjois-Intiassa. Gaudiya Vaishnavismin muodoista länsimaissa tunnetuin lienee A. C. Bhaktivedanta Swamin perustama Hare Krishna -liike.
Perinteen filosofia
muokkaaSri Chaitanyan opettama filosofia tunnetaan nimellä achintya-bheda-abheda-tattva, totuus käsityskyvyn ylittävän korkeimman samanaikaisesta ykseydestä ja erillisyydestä kaiken olevan kanssa. Sri Chaitanyan koulukunta tuo teoriaa esittäessään mukaan ajatuksen shaktista ja shaktimanista, eli energiasta ja tämän lähteestä. Kaikki oleva nähdään Korkeimman shaktin ilmentymänä.
Shakti jakautuu kolmeen pääkategoriaan, nimittäin antaranga eli sisäinen, bahiranga eli ulkoinen, ja tatastha eli näiden välille sijoittunut. Ensimmäinen viittaa Korkeimman omaan asuinsijaan, toinen aineelliseen maailmaan, kolmas maailmaa kansoittaviin jiva-atmaneihin, eläviin olentoihin. Shakti-shaktimatayor abhedah, sanotaan - shakti ja tämän lähde eivät eroa toisistaan, kuten kuumuus ja valo eivät eroa tulesta; nämä totuudet ovat samanaikaisesti sekä yhtä että erillisiä toisistaan.
Yhteenveto perinteen opeista
muokkaaSrinath Chakravarti, eräs perinteen varhaisista opettajista, kiteytti Sri Chaitanyan opit seuraavaan Srimad Bhagavatam-kommentaarinsa avaussäkeiden joukossa esittämäänsä värssyyn:
- ārādhyo bhagvān brajeśa-tanayas-tad-dhāma vṛndāvanaṁ
- ramyā kācid-upāsanā vraja-vadhū-vargeṇa yā kalpitā |
- śrīmad-bhāgavataṁ pramāṇam-amalaṁ premā pumartho mahān
- śrī caitanya mahāprabhur-matam-idaṁ tatrādaro naḥ paraḥ ||
- Korkein palvonnanarvoinen jumaluus on Vrajan kuninkaan poika, Krishna
- Samoin tämän asuinpaikka, Vrindavan, on kaikista korkeimman asuinsijoista ylin
- Kaikista palvonnan muodoista gopien, Vrajan nuorten neitojen tapa lähestyä Krishnaa on etummaisin
- Srimad Bhagavatam on tahraton henkisen tiedon lähde ja sen todiste.
- Prema, hurmiollinen rakkaus Krishnaan, on kaikista ihmiselämän päämääristä ylin.
Loppukaneettina Srinath toteaa, "Tämä on Sri Chaitanya Mahaprabhun näkemys, eikä tätä korkeampaa näkemystä ole."
Vaishnava-perinteiden joukossa Gaudiya Vaishnavat kuuluvat Radhaa ja Krishnaa palvovien keskuuteen. Rupa Goswami, Chaitanyan oppilas ja eräs perinteen etummaisia teologeja, onkin kirjoittanut näiden rakkaudesta mittavia tutkielmia, tunnetuimpina teoksina Bhakti-rasamrita-sindhu ja Ujjvala-nilamani. Perinne tunnetaan erityisesti kehittyneestä käsityksestään bhakti-rasasta, antaumuksen esteettisestä hurmiosta.
Pyhät kirjoitukset
muokkaaKlassisista, Sri Chaitanyaa edeltävistä kirjoituksista tärkeimpinä mainittakoon Bhagavad-gita, Krishnan filosofiset ohjeet Arjunalle Kurukshetran taistelukentällä, ja Srimad Bhagavatam, 12-osainen eepos, jossa kerrotaan laajalti Vishnun avatarojen ja eri pyhimysten teoista teologisin dialogein höystettynä, ja jonka helmenä tunnetaan kymmenen kirjan laaja kuvaus Krishnan teoista.
Sri Chaitanyan itsensä ei tiedetä kirjoittaneen muuta, kuin Siksashtakana tunnetut kahdeksan opin säettä. Tämä kuitenkin valtuutti Vrindavanan kuusi Goswamia, etummaiset oppilaansa, kirjoittamaan käsityksistään teoksiinsa. Goswamien laajat kirjoitukset ovatkin käytännössä koko perinteen opillinen selkäranka.
Tradition historia
muokkaaGaudiya Vaishnavismin opilliset juuret on johdettu useamman eri Vaishnava-perinteen kirjoituksista. Ramanujan perinnettä edeltäneet Etelä-Intian Alwar-pyhimykset lienevät ensimmäisiä Krishnan rakkaudesta kirjoittaneita pyhimyksiä. Myös runoilijat Jayadeva, Chandidas ja Bilvamangala tekivät syvän vaikutuksen Sri Chaitanyaan. Vaikka Sri Chaitanya hyväksyikin muodollisen vihkimyksen Madhva-perinteeseen yhteydessä olevilta opettajilta, perinteen opilliset eroavaisuudet Madhvan perinteeseen ovat niin suuria, että käytännössä kumpikaan ei tätä Madhvan koulukunnaksi enää miellä.