François Guizot
François Pierre Guillaume Guizot (4. lokakuuta 1787 Nîmes – 12. syyskuuta 1874 Saint-Ouen-le-Pin) oli ranskalainen poliitikko ja historioitsija.[1]
| François Guizot | |
|---|---|
 |
|
| Ranskan pääministeri | |
| Monarkki | Ludvig Filip I |
| Edeltäjä | Jean-de-Dieu Soult |
| Seuraaja | Jacques-Charles Dupont de l’Eure |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 4. lokakuuta 1787 Nîmes, Ranskan kuningaskunta |
| Kuollut | 12. syyskuuta 1874 (86 vuotta) Saint-Ouen-le-Pin, Ranskan kolmas tasavalta |
| Tiedot | |
| Puolue | Resistanssipuolue |
 Nimikirjoitus |
|
Guizot varttui porvarillisessa, protestanttisessa perheessä. 1800-luvun ensimmäisen puoliskon aikana hän oli Ranskan merkittävimpiä poliitikkoja. Lisäksi hän oli ensimmäisiä protestantteja, joka kohosi Ranskassa merkittävään valtiolliseen asemaan.[2][3]
Heinäkuun monarkian aikana Guizot oli konservatiivien johtaja. Vuosina 1832–1837 hän oli opetusministeri ja kirjoitti Guizot’n lain, joka takasi kaikille kansalaisille kirkosta riippumattoman peruskoulutuksen. Guizot valittiin vuonna 1836 Ranskan akatemiaan.[4] Hän oli lyhyesti Englannissa suurlähettiläänä, ja palasi sitten Ranskaan ulkoministeriksi Jean-de-Dieu Soultin hallitukseen, jota Guizot käytännössä johti ikääntyneen Soltin rinnalla tai sijasta. Guizot oli oman hallituksensa johdossa vuosina 1847–1848.[1] Hän joutui pääministerikaudellaan toistuvasti vastaamaan vaatimuksiin yleisen äänioikeuden voimaan saattamisesta. Guizot ei voinut siihen myöntyä, koska hän piti yleistä äänioikeutta anarkiaan verrattavana asiana.[5]
Aikalaisten mielestä Guizot oli arvoituksellinen ja vaikeasti lähestyttävä henkilö. Hän uskoi järkeen, maltillisuuteen ja logiikkaan, joita hän pyrki noudattamaan myös politiikassaan. Hänen tyylinsä esiintyä oli kylmä ja eleetön, eikä hän saanut sillä ainakaan lisää suosiota. Kuuluisaksi on tullut Guizot’n tokaisu niille, jotka valittivat äänioikeuteen oikeuttaneen tulorajan olleen liian korkea: ”Rikastukaa!” Toisaalta hänen älykkyyttään arvostettiin: Adolphe Thiers totesi, että Guizot pystyy mihin tahansa. Guizot oli kuitenkin sokea näkemään sen, että jotkut hänet työtovereistaan olivat korruptoituneita.[2] Nykyään tutkijat arvostavat hänen talouspolitiikkaansa, joka mahdollisti teollistumisen ja talouskasvun.[3]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b François Guizot Encyclopaedia Britannica. Viitattu 4.7.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Collingham, H. A. C. & Alexander, R. S.: The July Monarchy, s. 290. 1988.
- ↑ a b France - The July Monarchy Encyclopaedia Britannica. Viitattu 12.4.2023. (englanniksi)
- ↑ François Guizot Bibliothèque nationale de France. Viitattu 4.7.2020. (ranskaksi)
- ↑ Svanström, Ragnar: Kansojen historia. Osa 18. Teollisuuden läpimurto, s. 473. WSOY, 1983. ISBN 951-0-09746-2
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta François Guizot Wikimedia Commonsissa
