Steeleye Span

Steeleye Span on brittiläinen folk rock -yhtye, joka perustettiin vuonna 1969. Yhdessä Fairport Conventionin kanssa se kuuluu tunnetuimpiin ja kaupallisesti menestyneimpiin brittiläisen folk rockin esittäjiin^[1]. Yhtyeen suurimpia hittejä olivat ”All Around My Hat” ja latinaksi laulettu ”Gaudete”, joka on peräisin suomalaisesta keskiajan teinilaulukokoelmasta Piae Cantiones.

Steeleye Spanin kokoonpano on vaihtunut monesti vuosikymmenien mittaan, mutta tyyli on pysynyt varsin yhdenmukaisena. Heidän albuminsa koostuvat tyypillisesti kansanlauluista, joiden mukana on pari instrumentaalikappaletta. Monet lauluista on peräisin Francis James Childin 1800-luvun lopulla keräämästä 305 balladin kokoelmasta The English and Scottish Popular Ballads. Myöhemmille albumeilleen yhtye on tallentanut myös omaa laulutuotantoaan.

Steeleye Spanin tarina alkoi loppuvuodesta 1969, kun lontoolaissyntyinen basisti Ashley Hutchings lähti Fairport Conventionista, jota oli ollut mukana perustamassa 1967. Yhtye oli ollut osallisena auto-onnettomuudessa, jossa rumpali Martin Lamble kuoli ja muut yhtyeen jäsenet loukkaantuivat. Yhtye vietti toipilasaikaa Hampshirestä vuokraamassaan talossa ja valmisteli tulevaa Liege & Lief -albumiaan. Levystä tuli suuri menestys, mutta siitä huolimatta Hutchings ja laulusolisti Sandy Denny päättivät jättää Fairport Conventionin.

Steeleye Span alkoi muotoutua, kun Hutchings tapasi duona esiintyneet Tim Hartin ja Maddy Priorin. Mukaan tuli vielä aviopari Terry ja Gay Woods, jolloin yhtyeeseen saatiin tuolloin epätavalliset kaksi naislaulajaa. Tämä kokoonpano ei kuitenkaan ehtinyt edes esiintyä missään, kun Woodsit päättivät lähteä yhtyeestä heti esikoisalbumin Hark! The Village Wait (1970) valmistuttua. Heidät korvasi folk-veteraani Martin Carthy ja viulisti Peter Knight. Näin muodostui kestävämpi kokoonpano, joka ehti keikkailun ohella äänittää kaksi albumia, Please to See the King (1971) ja Ten Man Mop, or Mr. Reservoir Butler Rides Again (1971). Näistä jälkimmäinen oli soinniltaan entistä sähköisempi, eikä albumilla käytetty lainkaan rumpalia.

Kolmannen albumin ilmestyttyä yhtyeen manageriksi tuli Jo Lustig, joka muutti tyyliä entistä kaupallisemmaksi. Perinteisemmän linjan kannattajat Carthy ja Hutchings lähtivät, ja tilalle tulivat sähkökitaristi Bob Johnson ja basisti Rick Kemp tuoden Steeleye Spanin tyyliin blues- ja rock-vaikutteita. Lustig neuvotteli yhtyeelle kymmenen albumin levytyssopimuksen Chrysalis Recordsin kanssa.

Neljäs albumi Below the Salt (1972) esitteli yhtyeen uuden rock-pitoisemman tyylin, vaikka materiaali oli yhä enimmäkseen yli sata vuotta vanhoja kansanlauluja. Seuraavana oli vuorossa entisiäkin kaupallisempi albumi Parcel of Rogues (1973), joka sekin levytettiin ilman vakituista rumpalia kunnes mukaan saatiin Nigel Pegrum, joka rumpujen ohella soitti myös huilua ja oboeta.

Below the Saltille taltioidusta suomalaisperäisestä a cappella -laulusta ”Gaudete” tuli Steeleye Spanin kaupallinen läpimurto, jota he yhä usein esittävät konserttiensa ylimääräisenä numerona. Sen avulla he pääsivät ensimmäistä kertaa esiintymään Top of the Pops -televisio-ohjelmaan. Yhtyeen suosio lähti nousuun myös siksi, että heidät laitettiin usein lämmittely-yhtyeeksi Chrysalis-yhtiön tunnetumman nimen Jethro Tullin konserteissa.

Jethro Tullin keulahahmo Ian Anderson tuotti Steeleye Spanin kuudennen albumin Now We Are Six. Siitä tuli suosittu, vaikka jotkut fanit vierastivat levyn huumoriksi tarkoitettuja laulettuja lastenloruja ja cover-versiota kappaleesta ”To Know Him Is to Love Him”, jossa David Bowie soittaa saksofonia.

Huumoriyritelmät jatkuivat albumilla Commoner's Crown (1975), jolla koomikko Peter Sellers soittaa ukuleleä päätöskappaleessa ”New York Girls”.

Suosionsa kasvaessa Steeleye Span otti tuottajakseen Mike Battin, jonka johdolla valmistui albumi All Around My Hat. Sen nimikappale nousi viidenneksi Britannian singlelistalla loppuvuodesta 1975. Levyn muita raitoja olivat muun muassa ”Black Jack Davey” ja rokahtava ”Hard Times of Old England”.

Seuraava, niin ikään Battin tuottama albumi Rocket Cottage (1976) ei yllättäen menestynytkään, vaikka oli musiikillisesti hyvin samantyylinen kuin edeltäjänsä. Punk-musiikin läpimurto vei nopeasti suosiota folk rockilta, eikä Steeleye Span ole sen koommin kyennyt All Around My Hatin kaltaiseen suosioon. He yrittivät kaikenlaista, kuten heittää tuhansia punnan seteleitä yleisölle Lontoon-konsertissaan marraskuussa 1976.

Pian Peter Knight ja Bob Johnson jättivät yhtyeen, koska riitaantuivat levy-yhtiön kanssa tehdessään omaa sivuprojektiaan The King of Elfland's Daughter. Vuoden 1977 albumille Storm Force Ten yhtyeen varhainen jäsen Martin Carthy palasi soittamaan kitaraa. John Kirkpatrickin harmonikka korvasi Knightin viulun, mikä muutti yhtyeen soundia merkittävästi. Tällä kokoonpanolla tallenettiin myös yhtyeen ensimmäinen konserttilevytys Live at Last, ennen kuin Kirkpatrick ja Carthy kyllästyivät ja yhtye jäi lyhyeksi jääneelle tauolle.

Chrysalisin levytyssopimuksesta puuttui vielä yksi albumi, jonka tekoon Knight ja Johnson saatiin palaamaan 1980. Sails of Silver -levylle tallennettiin monia yhtyeen jäsenten omia kappaleita, minkä takia sen suosio fanien joukossa jäi vähäiseksi.

Tässä vaiheessa Steeleye Span lopetti levytykset moneksi vuodeksi ja keskittyi kiertueisiin ja jäsentensä sooloprojekteihin, jotka eivät olleet vain musiikillisia. Bob Johnson perusti ravintolan ja suoritti Hertfordshiren yliopistossa tutkinnon psykologiassa. Pegrum piti äänitysstudiota, Maddy Prior ja Rick Kemp keskittyivät yhteiseen perhe-elämään ja omaan yhtyeeseensä The Maddy Prior Band.

Pitkän tauon jälkeen albumi Back in Line julkaistiin Flutterby-levymerkillä 1986. Pientä kohua syntyi, kun yhtye otti Thatcherin ajan 1984–1985 epäonnistuneen kaivoslakon yhteydessä ohjelmistoonsa vanhan northumberlandilaisen kaivoslaulun ”Blackleg Miner”.

Vuonna 1989 basisti Rick Kemp jätti Steeleye Spanin, ja vasta kahden kiertueen ja kahden tilapäissoittajan jälkeen uudeksi basistiksi saatiin Tim Harries. Tällä kokoonpanolla Steeleye Span julkaisi albumin Tempted and Tried (1989), jonka kappaleista muodostui yhtyeen keikkaohjelmiston ydin moneksi vuodeksi eteenpäin.

Varsin pian Nigel Pegrum päätti henkilökohtaisista syistä muuttaa Australiaan, ja tilalle saatiin Liam Genockey Gillan-yhtyeestä. Hänellä ja Knightilla oli samaan aikaan sivuprojektina Moiré Music, free jazzia soittanut yhtye jota johti Trevor Watts. Harriesin ja Genockey mukana Steeleye Spaniin tuli uusia vaikutteita muun muassa bulgarialaisesta musiikista.

Vuonna 1995 melkein kaikki silloiset ja entiset jäsenet saatiin kokoon, kun yhtye juhli 25-vuotista taipalettaan. Konsertti dokumentoitiin albumille The Journey. Joukosta puuttuivat vain Terry Woods, Mark Williamson ja Chris Staines.

Konsertin seurauksena alkuperäinen vokalisti Gay Woods palasi yhtyeeseen, osittain Maddy Priorin ääniongelmien vuoksi. Jonkin aikaa yhtye keikkaili kahden naislaulajan voimin ja julkaisi kokoonpanolla levyn Time (1996), ensimmäisen studioalbuminsa seitsemään vuoteen.

Maddy Prior päätti lähteä 1997, mutta yhtye jatkoi varsin menestyksekkäästi. Vokalistina oli Woods, ja aikaan saatiin kaksi albumia, hiljainen folk-albumi Horkstow Grange (1998) ja rock-soundisempi Bedlam Born (2000).^[2]

Yhtye hajosi pian niin, että Peter Knight and Tim Harries hoitivat sovitut keikat vierailevilla muusikoilla. Heidän joukossaan oli toisinaan Rick Kemp, jolloin Harries siirtyi bassosta kitaraan. Vuonna 2002 Steeleye Span sai taas kokoon ”klassisen” kokoonpanonsa: Maddy Prior, Genocky ja Johnson saatiin palaamaan, ja yhdessä Kemp ja Knightin kanssa tehtiin Present – The Very Best of Steeleye Span (2002), kahden CD-levyn albumi yhtyeen vanhoista kappaleista uusina versioina.

Bob Johnson jäi pian pois terveyssyistä, ja tilalle tuli Ken Nicol Albion Bandista. Tämä kokoonpano teki albumin They Called Her Babylon (2004) sekä joulualbumin 'Winter' myöhemmin samana vuonna. Niiden välissä he tekivät Australiaan saakka ulottuneen laajan kiertueen. Marraskuussa 2006 oli vuorossa albumi Bloody Men. Yhtye esiintyi nimeään kantavalla Spanfest-festivaalilla vuosina 2007 ja 2008.

Huhtikuussa 2009 julkaistiin kahden CD:n ja DVD-levyn muodostama live-albumi Live at a Distance ja saman vuoden lokakuussa studioalbumi Cogs, Wheels & Lovers.

Yksi perustajajäsenistä, Tim Hart, kuoli jouluaattona 2009 keuhkosyöpään kotonaan Kanariansaarilla 61 vuoden iässä.^[3]

Kevätkiertueella 2011 Steeleye Span esiintyi kokoonpanolla Maddy Prior (laulu), Rick Kemp (basso ja laulu), Peter Knight (viulu, piano, laulu), Pete Zorn (kitara), Julian Littman^[4] (kitara) ja Liam Genockey (lyömäsoittimet).

• Hark! The Village Wait (1970)
• Please to See the King (1971) - UK #45
• Ten Man Mop, or Mr. Reservoir Butler Rides Again (1971)
• Below the Salt (1972) - UK #43
• Parcel of Rogues (1973) - UK #26
• Now We Are Six (1974) - UK #13
• Commoner's Crown (1975) - UK #21
• All Around My Hat (1975) - UK #7
• Rocket Cottage (1976) - UK #41
• Storm Force Ten (1977)
• Sails of Silver (1980)
• Back in Line (1986)
• Tempted and Tried (1989)
• Time (1996)
• Horkstow Grange (1998)
• Bedlam Born (2000)
• Present--The Very Best of Steeleye Span (2002)
• They Called Her Babylon (2004)
• Winter (2004)
• Bloody Men (2006)
• Cogs, Wheels and Lovers (2009)^[5]
• Wintersmith (2013)
• Dodgy Bastards (2016)
• Est'd 1969 (2019)

• The Lark In the Morning - The Early Years (2009)
• A Parcel of Steeleye Span: Their First Five Chrysalis Albums 1972–1975 (2009)
• Another Parcel of Steeleye Span, Their Second Five Chrysalis Albums 1976–1989 (2010)

• Live at Last (1978)
• On Tour (1983)[11]
• Tonight's the Night...Live (1992)
• The Collection: Steeleye Span In Concert (1994)
• The Journey (1999)
• Live In Nottingham (2003)
• Folk Rock Pioneers In Concert (2006)
• Live At A Distance (2009)
• Now We Are Six Again (2011)

• "Rave On" / "Reels" / "Female Drummer" (1971)
• "Jigs and Reels" (1972)
• "John Barleycorn" / "Bride's Favourite" / "Tansey's Fancy" (1972)
• "Gaudete" / "The Holly and The Ivy" (1972) - UK #14^[5]
• "The Mooncoin Jig" (1974)
• "New York Girls" / "Two Magicians" (1975)
• "All Around My Hat" / "Black Jack Davy" (1975) - UK #5^[5]
• "Rave On" / "False Knight On the Road" (1976)
• "Hard Times of England" / "Cadgwith Anthem" (1976)
• "London" / "Sligo Maid" (1976)
• "Fighting For Strangers" / "The Mooncoin Jig" (1976)
• "Boar's Head Carol" / "Gaudete" / "Some Rival" (1977)
• "Rag Doll" / "Saucy Sailor" (1978)
• "Sails of Silver" / "Senior Service" (1980)
• "Gone to America" / "Let Her Go Down" (1981)
• "Somewhere in London" / "Lanercost" (1985)
• "Padstow" / "First House in Connaught" / "Sailor's Bonnet" (1989)
• "Following Me" / "Two Butchers" (1989)
• "The Fox" / "Jack Hall" (1990)
• "Lord Elgin" / "Lord Elgin" (live) (2007)

• Classic Rock Legends (2002)
• A Twentieth Anniversary Celebration (2003)
• The 35th Anniversary World Tour 2004 (2005)

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Steeleye Span