1920-luku

Yleistilanne Euroopassa vuoden 1919 jälkeen viittasi jyrkkiin vastakohtaisuuksiin. Kolme perinteistä suurvaltaa, Saksa, Itävalta-Unkari ja Venäjä olivat hävinneet sodan, ja Eurooppaan oli syntynyt seitsemän uutta valtiota: Suomi, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Tšekkoslovakia ja Jugoslavia. 1920-luvulla itsenäistyneitä valtioita olivat Turkki, Irlannin vapaavaltio, Vatikaanivaltio ja Mongolia. 23. toukokuuta 1926 hyväksyttiin Libanonin tasavallan perustuslaki. Kansainliitto piti 10. tammikuuta 1920 ensimmäisen istuntonsa, jossa vahvistettiin Versailles'n rauhansopimus.

4. kesäkuuta 1920 solmittiin Trianonin rauhansopimus Unkarin kanssa, jossa historiallinen Unkari pilkottiin, luoden ulko-unkarilaisia vähemmistöjä naapurimaihin ja nykyäänkin näkyviä jännitteitä Unkarin ja Slovakian sekä Romanian kesken. Trianonia voidaan pitää ympärysvaltioiden säikähdyksenä Béla Kunin Neuvosto-Unkaria 21. maaliskuuta – 1. elokuuta 1919 kohtaan.

Ison-Britannian ja Ranskan velkaantuminen Yhdysvalloille sodan johdosta piti yllä jatkuvia neuvotteluja Saksan suoritettavaksi tulevista sotakorvauksista. Erimielisyydet johtivat kriisiin vuonna 1923, kun Ranska ja Belgia miehittivät Ruhrin alueen.^[3] Samana vuonna Hitler yritti vallankaappausta Münchenissä. Weimarin Saksa tunnusti 1925 solmituissa Locarnon sopimuksessa pysyviksi Saksan ja Ranskan sekä Saksan ja Belgian rajat, joille Iso-Britannia ja Italia antoivat takuut.^[4] Sopimuksen ansiosta Saksa pääsi vuonna 1926 Kansainliiton jäseneksi.

Neuvosto-Venäjällä sisällissodassa ja bolševikkien hallinto omaksui sotakommunismina tunnetun politiikan, jossa turvauduttiin maatalouden pakko-ottoihin, jossa maanviljelijöiltä takavarikoitiin kaikki vilja, jonka katsottiin menevän yli heidän oman tarpeensa.^[5] Sisällissodan sekasorto ja sotakommunismi aiheuttivat vuosina 1921–1922 nälänhädän, jossa kuoli noin viisi miljoonaa ihmistä.^[6] Tyytymättömyys huipentui maaliskuussa 1921 Kronstadtin kapinaan. Tämän jälkeen Neuvostoliitossa otettiin käyttöön ”Uusi talouspolitiikka”, NEP. Vladimir Lenin kuoli 1924, ja hänen ruumiinsa palsamoitiin ja asetettiin näytille Punaisen torin laidalle rakennetun mausoleumiin. Samana vuonna Pietari nimettiin Leningradiksi.

Maailmansodan jälkeinen myrskyisä vaihe alkoi laantua Euroopassa vuosien 1921–1922 aikana. Tästä oli kuitenkin poikkeuksena Italia, jossa fasismin nousu johti Mussolinin valtaan tuloon. Espanja kävi sotaa Marokon Rifissä vuosina 1921–1926. Turkin tasavalta perustettiin 29. lokakuuta 1923 ja Kemal Atatürkista tuli sen ensimmäinen presidentti. Kreikka ja Turkki suorittivat 1923 Lausannen sopimuksen nojalla väestönvaihdon, jossa noin 1,1 miljoonaa ortodoksia muutti Turkista Kreikkaan ja noin 400 000 muslimia muutti Kreikasta Turkkiin.

Ajanjaksoa vuosikymmenen puolivälistä eteenpäin on nimitetty Euroopan idylliksi, jolla tarkoitetaan muutosta maailmansotaa seuranneeseen aikaan ja pienten valtioiden aseman vakiintumista. Syksystä 1928 lähtien yli 50 valtiota allekirjoitti Kellogg–Briand-sopimuksen, joka tuomitsi sodan kansallisen politiikan välineenä.

Kiinan kommunistinen puolue perustettiin Shanghaissa 1921. Työväenliikkeen edustajat, mukaan lukien kommunistinen puolue, järjestivät lakkoja 1920-luvulta lähtien ja vähitellen toiminta alkoi käydä entistä sotilaallisemmaksi.

Japanissa lyhyt 1910- ja 1920-lukujen liberaali Taishō-demokratian kausi ei muodostanut merkittävää vastapainoa kasvaneelle militarismille. Vuonna 1923 maanjäristys vaurioitti pahoin Tokiota,^[7] ja 1920-luvun lopulla Japani ajautui taloudelliseen lamaan. Talousvaikeudet johtivat 1930-luvulla vallan siirtymiseen armeijalle.

Ensimmäisen maailmansodan aikana Persia eli nykyinen Iran oli ollut brittien ja venäläisten miehittämä. Iranissa perustuslaillisten liikehdintä johti vanhan hallitsijasuvun kaatumiseen ja uuteen Pahlavi-dynastiaan Reza Pahlavin noustua valtaan 1921. Hänen kaudellaan Iran alkoi uudenaikaistua ja sekularisoitua, ja keskusvalta korvasi provinssi- ja heimovallan. Pahlavi oli kuitenkin yksinvaltias.

Vuonna 1920 Ranska miehitti Syyrian. Juutalaisten muutto Palestiinaan kiihtyi ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Elokuun 1929 mellakassa palestiinalaiset surmasivat toistasataa juutalaista ja Britannian poliisivoimat surmasivat toistasataa palestiinalaista.^[8]

Brasiliassa jo ennestään suuret tuloerot kasvoivat, ja vuosikymmenen alkupuolella tapahtui joitakin sotilasvallankaappauksen yrityksiä. Kun kansainvälinen talouslama vuonna 1929 saapui, romahtivat myös kahvin maailmanmarkkinahinnat ja tätä kautta koko Brasilian talous. Tästä oli seurauksena lokakuun 1930 sotilasvallankaappaus, joka nosti valtaan kenraali Getúlio Vargasin.

Meksikossa koettiin Cristero-kapina vuosina 1926–1929. Kapinan syynä oli Meksikon hallituksen ja 1924 valitun ateistisen presidentin toimeenpanemat, pappien toimintaa rajoittavat lait, joita katoliset vastustivat. Vuonna 1928 valtaan uudelleen nousseen presidentti Álvaro Obregónin murhasi katolinen José de León Toral, vain kolme viikkoa vaalien jälkeen.

Yhdysvaltojen hallinnasta vapautui vuonna 1924 Dominikaaninen tasavalta ja 1925 Nicaragua, jonne kuitenkin Yhdysvaltojen joukot jo vajaan vuoden kuluttua joutuivat palaamaan uudelleen puhjenneen sisällissodan takia.

6. helmikuuta 1922 allekirjoitettiin Washingtonin laivastosopimus, jonka tarkoituksena oli rajoittaa viiden allekirjoittajamaan laivastojen kokoa. Allekirjoittajamaat olivat Yhdysvallat, Yhdistynyt kuningaskunta, Japani, Ranska ja Italia.

Orjuus oli laillista 1920-luvulla vielä joissakin valtioissa, kuten Etiopiassa ja Saudi-Arabiassa. Rasistisen Ku Klux Klan -liikkeen kultakausi oli 1920-luvulla, jolloin joka seitsemäs amerikkalainen oli sen jäsen.^[9]

1920-luku oli yhä imperialismin aikaa. Eniten siirtomaita oli Afrikassa, jossa ainoat itsenäiset valtiot olivat Etelä-Afrikan unioni, Etiopia ja Liberia. Eniten siirtomaita oli Isolla-Britannialla ja Ranskalla. Suurin osa ensimmäisen maailmansodan jälkeen Euroopan valtioille kuuluneista siirtomaista itsenäistyi vasta toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä. 1920-luvulla Ison-Britannian hallinnasta vapautuivat Egypti, Irlanti, Nepal ja Tokelau. Vuonna 1922 Mahatma Gandhi tuomittiin vankilaan syytettynä brittiläisen hallinnon vastustamisesta Intiassa.^[10]

1920-luvulla suosittuja talous- ja tuotanto-oppeja olivat taylorismi ja fordismi. Energiasta suurin osa tuotettiin kivihiilellä, jonka osuus oli noin 70% energian käytöstä^[11]. 1920-luvulla osamaksukauppa yleistyi aluksi Yhdysvalloissa ja myöhemmin myös Euroopassa.^[12] Uudet kaupankäynti- ja tuotantomenetelmät tuottivat yrityksille suuria voittoja, jotka sijoitettiin uusiin tehtaisiin ja palkankorotuksiin. Vuonna 1927 Yhdysvalloissa oli miljonäärejä arviolta 15 000. Euroopassa sen sijaan ei mennyt niin hyvin. Vuoden 1923 tammikuussa alkanut yleislakko Saksassa johti hyperinflaatioon. Britannian yleislakko toukokuussa 1926 oli ratkaiseva käänne maan historiassa; se johti joukkomittaiseen Työväenpuolueen reformismin voimistumiseen kommunistisen puolueen kustannuksella.^[13]

1920-luvun nousukausi päättyi vuonna 1929, kun New Yorkin pörssi romahti ja maailmanlaajuinen talouskriisi alkoi. Vuosina 1923–1929 työttömyysprosentti Yhdysvalloissa oli 3.3, josta se lähti laman myötä nousuun ja saavutti huippunsa 24.9% vuonna 1933.^[14]

Vuosien 1922–1929 välillä vuosittainen Yhdysvaltoihin saapuneiden siirtolaisten määrä oli 232 000. 1930-luvulla määrä oli enää noin 50 000. Vuosien 1900–1924 välillä Argentiina oli Amerikan toiseksi suurin siirtolaisten vastaanottaja Yhdysvaltojen jälkeen.^[15]

Vuonna 1920 maailman väkiluku oli 1,86 miljardia. Vuonna 1927 ylitettiin kahden miljardin ihmisen raja.^[16]

Useissa maissa oli 1920-luvulla voimassa kieltolaki. Yhdysvalloissa kieltolain on katsottu olleen syynä järjestäytyneen rikollisuuden syntymiseen. Tunnettu 1920-luvun gangsteri Al Capone hankki omaisuutensa alkoholin valmistuksella, salakuljetuksella ja myynnillä. Chicagossa kahden gangsteriryhmän yhteenotto ystävänpäivänä 1929 johti seitsemän ihmisen kuolemaan.

Suomessa kieltolailla oli sekä kannattajansa että vastustajansa. Yleisesti kuitenkin katsottiin, että kieltolaki ja sen rikkomisen väistämättömyys johti sekaannukseen, vakiintuneiden sääntöjen rikkomiseen ja yhteiskunnan murenemiseen.

Naisten lisääntynyt työssäkäyminen mahdollisti uudenlaisen itsenäisyyden. Syntyi flapper, poikamiestyttö tai jazz-tyttö. Useissa maissa naiset olivat saaneet äänioikeuden jo ennen maailmansotaa. Vuonna 1920 loputkin Yhdysvaltojen osavaltiot myönsivät naisille äänioikeuden ja Isossa-Britanniassa sitä laajennettiin vuonna 1928 koskemaan kaikkia yli 21-vuotiaita naisia. Vuonna 1921 kaikki ruotsalaisnaiset saivat äänioikeuden.^[17]

Eugeniikka oli suosittua Yhdysvalloissa ja ympäri läntistä Eurooppaa 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. Yhdysvalloissa rotuhygieeninen liike oli huipussaan 1924 ja heikkeni sen jälkeen kunnes viisi vuotta myöhemmin kaatui kokonaan. Yhdysvalloissa vuonna 1910 perustettu Eugenics Record Office (ERO) keräsi arkiston perhesukupuita, jotka osoittivat ”epäsopivien” olevan taloudellisesti ja sosiaalisesti köyhistä oloista. Tämän tuloksena saatiin vuonna 1924 läpi maahanmuuttolaki, joka rajoitti maahanmuuttoa ja karsi joukosta epäsopiviksi katsottuja tulijoita. Laki pyrki myös estämään rotujen sekoittumisen. Saksassa eugeniikan huippukausi oli vasta 1930-luvulla.

PVC-muovin ominaisuuksia parannettiin, ja sen käyttö alkoi yleistyä 1920-luvun jälkipuoliskolla.^[18] Asetekniikassa käyttöön tulivat ensimmäiset käsikäyttöiset sarjatuliaseet, Thompson-konepistooli^[19] ja Suomessa Suomi-konepistooli^[20]. Vuonna 1926 Robert Goddard patentoi raketin.^[21]

Yleisradiotoiminta sai alkunsa 1920-luvulla.^[22] Hiilimikrofonin teollinen valmistus alkoi 1929, ja samana vuonna Paul Galvin rakensi ensimmäisen autoradion. Gramofoni eli levysoitin syrjäytti lopullisesti fonografin. Ensimmäinen transatlanttinen puhelinsoitto New Yorkista Lontooseen soitettiin 7. tammikuuta 1927.^[23] 1920-luvulla automaattikeskus alkoi korvata käsikeskuspöytää ja puhelunvälittäjää.^[24] Vuonna 1925 John Logie Baird patentoi television, mutta teolliseen tuotantoon päästiin vasta 1930-luvun puolella.

Lentokoneiden suorituskyky parani. Käyttöön tulivat kokonaan metalliset koneet, joiden esikuva oli alumiinirunkoinen, Junkersin jo ensimmäisen maailmansodan aikana valmistama kone. Moottorit kehittyivät pyörivistä tähtimoottoreista tähtimoottoreiksi. Rakennettiin suuria vesitasoja eli lentoveneitä. Vuonna 1924 yhdysvaltalaiset Douglas-vesitasot lensivät ensimmäisinä maailman ympäri, ja 1929 yhdysvaltalainen Richard Byrd lensi ensimmäisenä lentokoneella etelänavan yli. Charles Lindbergh ylitti Atlantin lentokoneella ilman välilaskuja vuonna 1927.^[25] Myös ilmalaivat kehittyivät, vain vuotta aiemmin Roald Amundsen oli lentänyt ilmalaivalla pohjoisnavan yli. Vuonna 1928 valmistunut Graf Zeppelin oli valmistuessaan maailman suurin ilmalaiva, sen rungon pituus oli 236,6 metriä.

Autoteollisuus nousi lamasta sotien jälkeen, ja autoilusta tuli muotia. Vuosikymmenen loppua kohden autoissa täyskumiset renkaat väistyivät ilmatäytteisten tieltä, ja Yhdysvalloissa tiehallinnot ryhtyivät rakentamaan moottoriteitä lähinnä kaupunkien lähiliikennettä varten. Vuonna 1923 keksitty puskutraktori helpotti maansiirtotöitä. Detroitissa otettiin käyttöön ensimmäiset liikennevalot vuonna 1920.

Uusia metroja avattiin 1919 Madridiin ja 1924 Barcelonaan. Aasian ensimmäinen metro avattiin vuonna 1927 Tokioon. Junaliikenteessä käytettiin lähes pelkästään höyryvetureita.^[26]

1920-luvulla arkkitehtuurin vallitsevaksi suuntaukseksi tuli etenkin pohjoismaissa 1920-luvun klassisismi, joka oli antiikin klassisia koristeaiheita niukalla tavalla soveltava rakennustyyli. Vuosikymmenen puolivälissä syntyi Art Deco, jota edustaa vuosina 1928–1930 New Yorkiin rakennettu Chrysler Building. Eräs vuosikymmenen tunnettuja arkkitehteja oli suomalainen Eliel Saarinen, joka vaikutti lähes koko 1920-luvun Yhdysvalloissa. Muotoilussa ja arkkitehtuurissa jugend alkoi väistyä modernismin tieltä. Vuosina 1919–1933 toiminut saksalainen taide- ja arkkitehtuurikoulu Bauhaus vaikutti voimakkaasti moderniin arkkitehtuuriin ja esinesuunnitteluun. Bauhaus edusti konstruktivismia, joka vaikutti myös maalaustaiteessa. 1920–1930-lukujen vaihteessa arkkitehtuurissa syntyi radikaali uudistusliike funktionalismi, jossa arkkitehtuuri syntyi tiloista, pinnoista ja aukotuksista ilman koristeita. Funktionalismia edustivat Le Corbusier, Walter Gropius ja Ludwig Mies van der Rohe.

Kvanttimekaniikassa tehtiin suuria keksintöjä. Fysiikan Nobel-palkinnon sai suhteellisuusteorian kehittäjä Albert Einstein vuonna 1921, valosähköisen ilmiön selittämisestä. Vuonna 1922 palkinnon sai Niels Bohr atomin rakenteen selvittämisestä.^[27] Edwin Hubble havaitsi galaksien olevan paljon aiemmin luultua kauempana ja liikkuvan Maasta poispäin niiden etäisyyteen suoraan verrannollisella nopeudella. Tämä osoitti että maailmankaikkeus laajenee. Suomessa Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry perustettiin jo vuosikymmenen alussa, 1921.

Synteettinen evoluutioteoria syntyi 1920- ja 1930-luvuilla kun klassinen Charles Darwinin luonnonvalintaa korostava evoluutioteoria sovitettiin yhteen uuden populaatiogenetiikan kanssa. Tieteenfilosofiassa looginen empirismi syrjäytti uuskantilaisuuden.

Vuonna 1921 Howard Carterin löytämä faarao Tutankhamonin hauta poiki maailmalla valtavan Egypti-innostuksen.^[28]

Vuonna 1923 löydettiin uusi alkuaine hafnium ja vuonna 1925 renium. Lääketieteen saavutuksia olivat muun muassa penisilliini (Alexander Fleming 1928), insuliini (Frederick Banting), laastari ja rautakeuhko.

Vuosikymmenen aikana syntyi käsite ”kadotettu sukupolvi”, jolla tarkoitettiin etenkin sotien välillä Pariisissa ja muualla Euroopassa vaikuttaneita amerikkalaiskirjailijoita kuten F. Scott Fitzgerald, Ernest Hemingway ja Ezra Pound. Kirjallisuudesta ja aikakauslehdistä näkyi innostus kaupunkielämään ja sen synnyttämään modernin tunteeseen; syntyi koneromantiikka. Eräitä Nobel-palkinnon saaneita olivat William Butler Yeats (1923), George Bernard Shaw (1925), Sigrid Undset (1928) ja Thomas Mann (1929). Eräs vuosikymmenen arvostetuimpia teoksia oli vuonna 1925 ilmestynyt Sinclair Lewisin Babbitt.^[1] Erich Maria Remarque saavutti maailmanmaineen ensimmäiseen maailmansotaan sijoittuvalla romaanillaan Länsirintamalta ei mitään uutta (1929).

Vuonna 1929 sarjakuvassa tapahtui murros, kun sankarihahmot Buck Rogers ja Tarzan aloittivat. Siihen asti sarjakuva oli ollut lähes yksinomaan koomista ja piirrostyyliltään karikatyyristä, kun taas uudet sankarisarjat pyrkivät komiikan sijaan jännitykseen ja realistisempaan piirrostyyliin. Samana vuonna julkaistiin myös ensimmäiset Tintti- ja Kippari-Kalle -sarjakuvat.

1920-luku oli jazzin vuosikymmen. Jazz merkitsi vapautta ja uusia mahdollisuuksia. Sen rytmeissä kohtasivat valkoinen ja musta kulttuuri. Aikakauslehdistä välittyi toisinaan innostus, toisinaan tyrmistys uutta musiikkityyliä kohtaan. Eniten jazz merkitsi kaupunkien nuorelle älymystölle. Kaikki eivät silti hyväksyneet uutta musiikkityyliä, joka tuomittiin usein voodoo-magiikkana ja barbaarisena alemmuudentilana, afroamerikkalaisilla rytmeillään se aiheutti paheksuntaa. Kriittisimpiä olivat konservatiivisen ylä- ja keskiluokan edustajat ja kirkonmiehet, jotka arvostelivat jazzia sen levittämien paheiden kuten tupakoinnin, seksuaalisuuden ja alkoholin käytön vuoksi.^[1]

Vuosikymmenen tunnettuja oopperoita olivat Alban Bergin Wozzeck (1922)^[29], Giacomo Puccinin Turandot (1926)^[30] ja Kurt Weillin Kolmen pennin ooppera (1928).^[31]

Säveltäjiä: Béla Bartók, Irving Berlin, George Gershwin, Paul Hindemith, Cole Porter, Arnold Schönberg, Maurice Ravel, Igor Stravinsky. Jazz-säveltäjiä ja muusikoita: trumpetisti Louis Armstrong, pianisti Duke Ellington, pianisti Jelly Roll Morton, laulaja Bessie Smith.

Vuosikymmenen taidesuuntauksia olivat dadaismi, neoplastismi, uusasiallisuus ja surrealismi.^[32] Kirjasintyyleistä suosittuja olivat antiikva ja perinteinen fraktuura, jota käytettiin edelleen Saksan, Itävallan ja Sveitsin alueella.

Ajan taiteilijoita:

Suurin osa 1920-luvun elokuvista oli mykkäelokuvia. Euroopassa ja Suomessa näytetyistä elokuvista keskimäärin 60 prosenttia oli yhdysvaltalaisia, toiseksi eniten Suomessa näytettiin saksalaisia elokuvia.^[1] Charles Chaplinin komediaelokuvia olivat Kultakuume (1925) ja Sirkus (1928). Harold Lloydin tunnetuin elokuva oli Turvallisuus viimeiseksi (1923) ja Buster Keaton nähtiin Kenraalissa (1925). Muita tunnettuja elokuvia olivat esimerkiksi saksalainen kauhuelokuva Nosferatu sekä neuvostoliittolainen elokuva Panssarilaiva Potemkin (1925). Ajan teknologiauskoa ja poliittisia jännitteitä kuvasti Fritz Langin vuonna 1927 valmistunut tieteiselokuva Metropolis.

Vuoden 1927 Jazzlaulaja oli ensimmäinen puhuttu äänielokuva. Mikki Hiiri esiintyi ensimmäistä kertaa valkokankaalla 1928 elokuvassa Höyrylaiva Ville, joka oli ensimmäinen äänipiirroselokuva.^[33]

Tunnettuja näyttelijöitä olivat Roscoe Arbuckle, Mary Astor, John Barrymore, Clara Bow, Louise Brooks, Lon Chaney, Joan Crawford, Douglas Fairbanks, Greta Garbo, Janet Gaynor, Lillian Gish, Pola Negri, Mary Pickford, Norma Talmadge ja Rudolph Valentino.

Elokuva-alalla alettiin myös jakaa palkintoja. Ensimmäiset Oscar-palkinnot jaettiin 1929. Myös elokuvien moraalista käytiin kiistaa. 1920-luvulla Hollywoodissa hyväksyttiin tavaksi, että elokuvassa voi näyttää moraalittomuuksia, kunhan lopussa paha saa palkkansa.

Vyötärö katosi naisten asuista vuosikymmenen alussa, ja leningeistä tuli hihattomia. Rintaliivit yleistyivät korsetin jäädessä pois käytöstä. Kynsilakka tuli markkinoille, ja aiemmin vain ilotytöille sopineista ehostuksista tuli salonkikelpoisia.^[34][35]

Myös polkkatukka ja imukkeellinen savuke olivat muotia. Miesten vaatteista muodissa olivat pohjepituiset golf-housut, neulotut villatakit ja ruudulliset irtotakit. Muotiuutuuksia olivat baskeri ja turkishattu. Alusvaatteiden käyttö alkoi yleistyä, ja siirryttiin käyttämään tehdasvalmisteisia vaatteita.

1920-luvulla alastomuus ymmärrettiin luonnolliseksi ja siksi myös kauneuden ja terveyden olomuodoksi. Ajateltiin, että kun alaston vartalo tuodaan julkisuuteen taiteen ja tiedonvälityksen keinoin, katseet jalostuvat. Siten alastomuudessa ei enää nähtäisi seksuaalisuutta, vaan ihmisruumiin kauneutta. Kehittyi ruumistietoisuus, joka ilmeni sekä terveellisten elintapojen noudattamisena että ruumiinkulttuurin eri muotojen kehittymisenä. Muun muassa tapa käydä uimassa ja aurinkoa ottamassa yleisillä uimarannoilla yleistyi. Se, miten ihminen huolehti ruumiistaan, ei ollut enää kenenkään yksityisasia. Ruumiinkulttuurin vaaliminen oli paitsi koko rodun säilymisen edellytys^[1], myös osa modernin yhteiskunnan demokratisoitumiskehitystä. Se sisälsi ajatuksen jokaisen yksilön mahdollisuudesta hallita omaa kehoaan ja näin saavuttaa tasa-arvo säädystä riippumatta.

1920-luvulla eurooppalainen ja amerikkalainen kulttuuri erotisoituivat. Seksuaalinen ulottuvuus tuli niin taiteeseen ja elokuviin kuin tieteeseenkin, muun muassa seksologia ja sukupuolikasvatus yleistyivät.

Yhdysvalloissa keksittiin rantalentopallo ja vesihiihto ja 1920 järjestettiin ensimmäiset jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut. Vuonna 1921 lähetettiin Yhdysvalloissa ensimmäinen suora radiolähetys ammattilaisnyrkkeilyn mestaruusottelusta, jossa olivat vastakkain Jack Dempsey ja Georges Carpentier. Ranskalainen tennispelaaja Suzanne Lenglen voitti Wimbledonin tennisturnauksen yhteensä kuusi kertaa.^[36] Yhdysvaltalainen baseball-tähti Babe Ruth saavutti vuonna 1927 60 kunnarin ennätyksen, joka rikottiin vasta 34 vuotta myöhemmin. Johnny Weissmuller ui vuonna 1922 ensimmäisenä vapaauinnissa 100 metriä alle minuutissa, aikaan 58,6 sekuntia. Vuonna 1926 Gertrude Ederle ylitti ensimmäisenä naisena Englannin kanaalin uimalla ajassa 14 tuntia 31 minuuttia.^[37] Englannin liigassa Dixie Dean teki kaudella 1927-28 yhä voimassa olevan maalintekoennätyksen, 60 maalia.^[38]

1920-luvulla kesäolympialaiset järjestettiin vuonna 1920 ja kesä- ja talviolympialaiset vuosina 1924 ja 1928. Vuosikymmenen aikana olympialaisissa parhaiten menestyivät Yhdysvallat, Suomi, Ruotsi, Ranska ja Iso-Britannia. Antwerpenin olympialaiset 1920 olivat ensimmäiset, joissa vannottiin olympiavala, päästettiin kyyhkysiä ilmaan rauhan symbolisena eleenä ja otettiin käyttöön olympialippu.

Pariisin olympialaisissa vuonna 1924 Paavo Nurmesta tuli legenda,^[39] ja myös Ville Ritola saavutti mainetta.^[40] Amsterdamin olympialaisissa 1928 oli jälleen mukana Saksa, Euroopan ulkopuolisista maista kisoissa näkyi etenkin Japani. Suomalainen Clas Thunberg hallitsi yhdessä norjalaisen Ivar Ballangrudin kanssa pikaluistelua koko 1920-luvun.

Yhdysvalloissa syntyi voimakas liike, joka onnistui estämään evoluutioteorian opettamisen useissa osavaltioissa. Vastarintaliikkeen syntyminen juuri 1920-luvulla johtui varsinkin julkisen opetuksen leviämisestä: kansankerrokset jotka eivät olleet kuulleet mitään evoluutiosta, havaitsivat että heidän lapsilleen opetettiin heidän uskonnollisten vakaumustensa vastaisia oppeja.^[41]

Venäjällä alkoivat kirkkoon kohdistuneet vainot vuosina 1922–23. Kirkon omaisuuden riistäminen johti pappien vastustukseen ja heidän pidättämiseensä. Useita kirkkoja ja luostareita suljettiin ja niitä muutettiin varastoiksi, vapaa-ajan tiloiksi ja syrjäisempiä myös keskitysleireiksi.^[42]

Vuodesta 1914 saakka paavina toiminut Benedictus XV kuoli vuonna 1922,^[43] ja konklaavi eli paavin valitseva kardinaalien kokous pidettiin samana vuonna 2. – 6. helmikuuta. Uudeksi paaviksi valittiin italialainen Pius XI.^[44]

• Tv-sarja Kyllä Jeeves hoitaa perustuu P. G. Wodehousen romaaneihin, joista ensimmäinen ilmestyi jo 1919.
• BBC:n draamasarja Muotitalo (The House of Eliott) keskittyy muotitaloa pyörittäviin sisaruksiin Beatriceen ja Evangelineen.
• Mennyt maailma (Brideshead Revisited) on Evelyn Waugh’n samannimiseen romaaniin perustuva brittiläissarja 1980-luvun alusta.
• Tv-sarja Mossin tyttäret kuvaa työläisperheen elämää sodan jälkeisessä 1920-luvun Englannissa.
• HBO:n tv-sarja Boardwalk Empire, joka perustuu Nelson Johnsonin romaaniin Boardwalk Empire: The Birth, High Times, and Corruption of Atlantic City sijoittuu 1920-luvun Yhdysvaltoihin.

• Suomi 1920-luvulla
• Douhetismi
• Maailmansotien välisen ajan musiikki
• Kiinan tasavallan historia
• Ilmalaivat maailmansotien välillä
• Karsin sopimus
• Sèvresin rauhansopimus
• Neuvostoliiton ja Saksan suhteet ennen toista maailmansotaa

• Kirkinen, Heikki (toim.): Venäjän historia. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-15799-X
• Onnela, Tapio (toim.): Vampyyrinainen ja Kenkkuinniemen sauna. Suomalainen kaksikymmenluku ja modernin mahdollisuus. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1992. ISBN 951-717-738-0
• American Cultural History – Decade 1920–1929 kclibrary.nhmccd.edu. Arkistoitu 13.8.2007. Viitattu 17.8.2007. (englanniksi)
• American Inventions of the 1920’s msad54.org. Arkistoitu 2.10.2008. Viitattu 6.9.2008. (englanniksi)

• Zetterberg, Seppo (toim.): Muutosten vuosisata 3, 1915–1929. (History of the 20th Century) Helsinki: WSOY, 1993. ISBN 951-0-18420-9

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta 1920-luku Wikimedia Commonsissa

• Ylen Elävä arkisto: 1920-luku.
• 1920-luku: yhteiskunta, kulttuuri, arvot ja kulutus (Arkistoitu – Internet Archive)
• Aika on musiikkia: Pariisi – 1920-luvun musiikkielämän keskus (Arkistoitu – Internet Archive).
• Suomalaisen jazzin vuosisata – 1920-luku (Arkistoitu – Internet Archive)
• 1920-luvun arkkitehtuurista (Arkistoitu – Internet Archive)
• Mode de Paris (Arkistoitu – Internet Archive) Pariisin uusinta muotia vuodelta 1926 kuvaava lyhytfilmi (4 min 49 s)
• American cultural history 1920–1929 (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• African history timeline: The 1920s and 1930s (Arkistoitu – Internet Archive). (englanniksi)
• 1920's Web Page Project. (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)