oka

Katso myös: öka

oka (10-D)

1. kasvin piikki, oas
2. viljelyskasvina käytettävä, käenkaalien sukuun kuuluva käenkaali­kasvien laji (Oxalis tuberosa) tai sen yksilö

• IPA: /ˈokɑ/, [ˈo̞kɑ̝]
• tavutus: o‧ka

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	oka	oat
genetiivi	oan	okien (okain)
partitiivi	okaa	okia
akkusatiivi	oka; oan	oat
sisäpaikallissijat
inessiivi	oassa	oissa
elatiivi	oasta	oista
illatiivi	okaan	okiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	oalla	oilla
ablatiivi	oalta	oilta
allatiivi	oalle	oille
muut sijamuodot
essiivi	okana	okina
translatiivi	oaksi	oiksi
abessiivi	oatta	oitta
instruktiivi	–	oin
komitatiivi	–	okine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	oa-
vahva vartalo	oka-
konsonantti- vartalo	-

• okainen
• väkä

• oas

• oka-ahven, okahaarake, okakruunuohdake, okakuusi, okasolu, okatytönkorento

• oka Kielitoimiston sanakirjassa
• oka Tieteen termipankissa

oka, yksipaikkainen verbi, monikko

1. olla olemassa, olla, sijaita jossakin
2. elää, asua
3. syntyä
4. tulla joksikin

• Muissa kuin sarun ja chitosen murteissa käytetään muotoa okay.
• Esiintyy aina muodossa okay, jos käytetään yhdessä monikon suffiksin -pa tai muodollisen substantiivin pe edellä.

• an/oka, okay, okaypa, us, isam/isampa, sak

• Tamura, Suzuko: アイヌ語沙流方言辞典. (Ainugo Saru hogen jiten, Ainun sarun murteen sanakirja). Soufuukan, 1996. ISBN 978-488-323-093-8.

oka

1. pahoinvointi
2. ruoansulatushäiriö
3. oksennus

• oka egin

oka

1. kasvin juuri

• malaijilais-polynesialaisen kantakielen sanasta *(w)akaʀ

oka

1. vesi

oka (monikko okas)

1. (historia) Osmanien valtakunnassa ja osassa sitä seuranneista valtakunnista käytetty painomitta; vastasi 400 dirhamia eli noin 1,25 kilogrammaa
2. aikaisemmin myös Turkissa käytössä ollut egyptiläinen tilavuusmitta; vastaa noin 1,2 litraa

• IPA: /ˈɒkə/

• italian kielen sanasta oca < ranskan sanasta oque < turkin sanasta okka < arabian sanasta أَوْقِيَّة (ʾawqijja) < sanasta وِقِيَّة (wiqijja)

oka

1. (järjestysluku) kahdeksas

• IPA: /ˈoka/

• tavutus: o‧ka

• kardinaaliluvusta ok (’kahdeksan’) ja ordinaalijohtimesta -a < latinan sanasta octo < indoeurooppalaisen kantakielen sanasta *oḱtṓw

oka

1. rōmaji-transkriptio sanasta おか

òka f.

1. (historia) Osmanien valtakunnassa ja osassa sitä seuranneista valtakunnista käytetty painomitta; vastasi 400 dirhamia eli noin 1,25 kilogrammaa

• IPA: /'ǒka/
• tavutus: o‧ka

oka

1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta oko

oka

1. jamssi

• uhi, uwhi

oka

1. (yleisesti) mikä tahansa talo

   T-atá o-s-apy oré oka.

   Tuli poltti talomme.

2. (erityisesti) Brasilian alkuperäis­väestön käyttämän tyyppinen rakennus

• IPA: /ˈʔɔka/

• Lemos Barbosa, A.: Curso de Tupi antigo, Rio de Janeiro. Livraria São José, 1956.

oka

1. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta oko

• IPA: \ˈɔka\

oka m. (monikko okas[luo])

1. (kanadanranskaa) eräs lehmänmaidosta valmistettava juustolaji

• IPA: /ɔ.ka/

• Quebecissä, Kanadassa sijaitsevan kunnan nimestä Oka

oka

1. pistää
2. puukottaa

oka

1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta oko

• IPA: \ˈɔka\

oka

1. paistaa uunissa

oka f.

1. (alviriviarintatia, murteellinen) silmä

• Alvirin kylässä käytettävää muotoa alviriviarin murteesta

• Ehsan Yarshater: The Dialects of Alvir and Vidar, Indo-Iranica: mélanges présentés à Georg Morgenstierne, à l'occasion de son soixante-dixième anniversaire, sivut 177–188. Otto Harrassowitz, Wiesbaden, 1964.

oka

1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta oko
2. (taivutusmuoto) monikon nominatiivimuoto sanasta oko
3. (taivutusmuoto) monikon akkusatiivimuoto sanasta oko
4. (taivutusmuoto) monikon vokatiivimuoto sanasta oko

• IPA: \ˈɔka\

oka

1. (taivutusmuoto) possessiivimuoto sanasta ok

   a halál oka

   kuolemansyy

• IPA: /ˈokɒ/

• sanasta ok (’syy’) ja possessiivi­johtimesta -a

oka

1. oka (Oxalis tuberosa)