arma

Katso myös: armá, armà, armă

arma f. (monikko armas)

1. ase

   arma de fuego

   tuliase

   arma blanca

   teräase

• arma Real Academia Españolan sanakirjassa (espanjaksi)

arma

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä armar
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä armar

arma f. (monikko armi tai vanhahtava arme)

1. ase

   I poliziotti puntavano le loro arme al ladro.

   arma da fuoco – tuliase

arma

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä armare
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä armare

arma

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä armar
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä armar

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	–	arma
akkusatiivi	–	arma
genetiivi	–	armōrum
datiivi	–	armīs
ablatiivi	–	armīs

arma n. (2) (monikkomuotoinen, ei yksikkömuotoa)

1. panssari, suojukset
2. aseet

armā

1. (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä armō

arma f. (monikko armas)

1. ase

arma

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä armar
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä armar

arma

1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä armer

arma

1. aseistaa

arma

1. (heraldiikka) vaakuna, vaakunakilpi
2. (merenkulku) takila, riki; takilointi