Al-Adiyat

Al-Adiyat (arab. سورة العاديات‎, suom. Laukkaavien suura) on Koraanin 100. suura ja on mekkalainen tai medinalainen. Suura sisältää 11 jaetta.

Suura kuuluu Ahsen-Bören suomennoksen mukaan seuraavasti:^[1][2]

1. Kautta korskuvien sotaratsujen,
2. joiden kavioniskuista säkenöi tulta,
3. jotka riuhtoutuvat hyökkäykseen aamulla,
4. nostattavat tomupilven ilmaan
5. ja syöksyvät sotalaumojen joukkoon,
6. totisesti, ihminen on kiittämätön Herraansa kohtaan,
7. hänen on itsensä myönnettävä se.
8. Miten ahnaasti hän himoitseekaan maallista tavaraa!
9. Eikö hän tiedä, että tulee hetki, jolloin kaikki haudoista herätetään,
10. jolloin päivänvaloon tulee kaikki, mikä oli poven kätkössä.
11. Sinä päivänä heidän Herransa totisesti tuomitsee heidät tietonsa mukaan.

Perinteisen käännöksen mukaan suura alkaa jakeissa 1–5 olevalla valaformulalla, jossa vannotaan sotaratsujen kautta. Jaakko Hämeen-Anttilan mukaan useat varhaiset suurat alkavat tällaisella valalla, jossa vannotaan esimerkiksi vuoden tai vuorokaudenaikojen mukaan. Hämeen-Anttilan mukaan Koraanin valaformuloita on usein ilmaisujen epäselvyyden takia vaikea kääntää. Ne muistuttavat esi-islamilaisten ennustajien käyttämiä ilmaisuja.^[4] Hänen mukaansa suura kuvaa pitkässä valaformulassa beduiinien ratsuhyökkäystä aamunkoitteessa ja toteaa sitten, että ihminen on kiittämätön Herraansa kohtaan ja himoitsee maallista tavaraa. Sen jälkeen teksti muistuttaa Tuomiopäivästä ja Viimeisestä tuomiosta.^[5]

Suuralle antaa arvovaltaisen tulkinnan al-Tabari 900-luvulla. ^[6] Tulkinta on sama, jonka Hämeen-Anttila edellä esittää.

Valaformulan käännösvaikeudet on yleisesti tunnustettu, ja eräät muslimitutkijat ovat pitäneet niitä todisteena Koraanin jumalallisesta alkuperästä.^[7] Günter Lüling katsoo, että noin kolmannes Koraanista koostuu vanhoista arabikristillisistä hymneistä, ja tämä on yksi niistä. Muhammedin kuoleman jälkeen tekstiä editoitiin, jolloin sen merkitys muutettiin siten, että vanhan kristillisen sisällön tilalle saatiin islamilainen sisältö. Christoph Luxenberg on tehnyt Koraanista vastaavaa analyysia, joka tapahtuu siten, että tekstin kirjoitusmerkkeihin vasta paljon myöhemmin liitetyt pisteet poistetaan ja etsitään vaihtoehtoisia lukutapoja. ^[7]

Munther Yuounes on yrittänyt tavoittaa jakeiden 100:1–5 alkuperäisen merkityksen muuttamalla pisteiden paikkaa kolmessa merkissä ja korvaamalla hamzan madda -merkillä.^[8] Yuounesin laatima vaihtoehtoinen käännös kuuluu:

Ja ne (fem.), jotka lähtivät liikkeellä aamuvarhaisella ja sytyttivät tulen, jonka avulla he päättivät tehdä hyvän teon ulottaen sen ihmisjoukkoihin.

Tässä tulkinnassa beduiinien ratsuhyökkäys katoaa, ja tilalle tulee rauhallisempi aihe. Hymnin alussa ylistettäisiin tällöin naisia, jotka aamulla sytyttävät tulen ja näin tekevät hyvän teon muille ihmisille. Younes pitää mahdollisena, että jos hänen tulkintansa on oikea, Muhammedin tekstiin tehty muutos olisi joko vahinko tai sitten Lülingin olettama tarkoituksellinen muutos tavoitteena antaa sille uutta islamilaista sisältöä.^[3]

• Hämeen-Anttila, Jaakko: Koraanin selitysteos. Helsinki: Basam Books, 2008. ISBN 952-9842-15-5
• Koraani - opastus ja johdatus pahan hylkäämiseen ja hyvän valitsemiseen. Z.I. Ahsen Böre, 1942. Teoksen verkkoversio.
• Tabari: Selections from the Comprehensive Exposition of the Interpretation of the Verses of the Qur'an. Volume II. Te Royal Aal al-Bayt Institute for Islamic Thought, 2017. ISBN 978 1911141 26 6
• Younes, Munther: Charging steeds or maidens doing good deeds? A reinterpretation of Qur'an 100 (al-Adiyat). Teoksessa: Ibn Warraq (toim.) Christmas in the Koran. Luxenberg, Syriac, and the Near Eastern and Judeo-Christian Background of Islam, s. 743–767. Prometheus Books, 2014. ISBN 978-1-61614-937-6